Lehtikirjoituksia
Omakotiviesti
Tavoitteena hyvä kuolema
Eutanasialla tarkoitetaan sananmukaisesti hyvää kuolemaa. Käytännössä tällä tarkoitetaan vakavasti ja parantumattomasti sairaan ihmisen elämän lopettamista lääkärin toimesta. Ihmisten keskuudessa puhutaankin usein armomurhasta.
Eutanasia on Suomessa ja useimmissa maissa rikos. Euroopassa se sallittu ainoastaan Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa. Sveitsissä on Dignitas-klinikka, jossa avustetaan kuolemaan johtavaa sairautta sairastavaa ihmistä tekemään itsemurha siten, että lääkäri antaa hänelle tappavan annoksen lääkeainetta, jonka potilas kuitenkin itse juo. Lääkäri ei suoraan osallistu potilaan tappamiseen.
Keskustelu eutanasian sallimisesta on noussut meillä jälleen otsikoihin, samoin kuin vaatimus sen säätämisestä lailla.
Tutkimusten mukaan 70–80 prosenttia kansalaisista hyväksyy eutanasian ja toivoisi sen olevan Suomessa mahdollista. Vastaavasti lähes 80 prosenttia lääkäreistä ei sitä hyväksy. Mistä johtuu moinen ero?
Näkemykseni mukaan moni on nähnyt läheltä omaisensa tuskallisen kuoleman tai pitkän ja epätoivoisen sairastamisen ja moni meistä pelkää joutuvansa kokemaan itse saman kohtalon. Monet ajattelevat valitsevansa mieluummin eutanasian kuin tuskallisen kuoleman.
Lääkärit taas vetoavat omaan etiikkaansa, jonka mukaan lääkärin tehtävä on säilyttää ja ylläpitää elämää. Ajatus, että lääkäri tappaisi potilaansa, on mahdoton. Lääkärit pelkäävät myös rajanvetoa siihen, koska eutanasia tulisi suorittaa. Kaikilla on mielessä Natsi-Saksa ja sen ideologian mukaan tehnyt julmuudet ja siksi pelätään mahdollisuutta, että eutanasiaa voitaisiin tehdä väärin perustein. Lääkärit eivät myöskään itse halua suorittaa eutanasiaa, joskin osa heistä voisi lähettää potilaan toiselle lääkärille sen suorittamista varten. Lääkärit myös tietävät, että vaikeitakin kipuja pystytään tänä päivänä lievittämään ja eutanasiaa toivotaan yleensä tilanteissa, jossa elämässä ei ole enää mitään toivoa.
Usein eutanasiasta keskusteltaessa erotetaan aktiivinen eutanasia ja passiivinen eutanasia. Tällöin aktiivisella tarkoitetaan juuri armomurhaa, mutta passiivisella sitä, että potilaan aktiiviset hoitotoimenpiteet lopetetaan siinä vaiheessa, kun elämää ei enää keinotekoisesti ole mielekästä pitää yllä. Passiivinen eutanasia on Suomessa käytössä ja toiveensa siitä voi kirjata hoitotestamenttiin.
Itse vastustan eutanasiaa kuten valtaosa lääkärikollegoistani. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että kuolevan potilaan hoito olisi Suomessa hyvin järjestetty. Ei ole! Eutanasiakeskustelun sijaan meidän tulee kiinnittää huomiomme saattohoitoon. Hyvä saattohoito riittävine kipulääkityksineen on jokaisen oikeus. Tarvitsemme koulutettua henkilöstöä ja tätä varten suunniteltua tiloja terveydenhuoltolaitoksiimme. Omaisille tulee taata mahdollisuus olla läsnä kuolevan potilaan vierellä niin kauan kuin siihen on tarve.
Uskon eutanasiavaatimusten vähenevän huomattavasti, kun saamme saattohoidon hyvälle ja inhimilliselle tasolle. Meillä kaikilla on tähän oikeus!
**************************************************************************
Pirkanmaan Sanomat 16.5.2012
Kaikilla oikeus ihmisarvoiseen elämään
Kauan odotettu vanhuspalvelulakiluonnos julkistettiin huhtikuun loppupuolella. Lakia on odotettu kovin, sillä meillä on lukuisia esimerkkejä vanhusten huonosta hoidosta sekä julkisella että yksityisellä puolella.
Erityisesti liian pienet henkilöstömäärät ovat olleet julkisuudessa jatkuvasti. Moni yksikkö on saanut tältä osin asian kuntoon ja osa vasta, kun aluehallintovirasto on puuttunut asiaan. Toki edelleen on niitä, jotka hoitavat ikäihmisiä liian pienellä henkilöstöllä ja huonosti. Joissakin tapauksissa voidaan puhua jopa heitteillejätöstä.
On hyvä kuitenkin tiedostaa, ettei hoidon laatuun vaikuteta ainoastaan henkilöstön määrällä, vaan sen ohella tärkeitä asioita ovat henkilöstön koulutustaso ja osaaminen. Henkilöstön vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä sekä jatkokoulutusmahdollisuuksien puute, huono johtaminen ja työyksikön toimintakulttuuri vaikuttavat myös kielteisesti hoidon laatuun.
Lakiesityksessä ei ole henkilömitoituksia odotuksista huolimatta, mikä on aiheuttanut paljon polemiikkia ja pettymystä. Esityksessä on kuitenkin asetuksenantovaltuus siltä varalta, että henkilöstömitoitus katsotaan myöhemmin välttämättömäksi. Käytännössä henkilöstömitoituksen laatiminen voi olla hankalaa, koska hoidettavien toimintakyky voi olla hyvin erilainen samassa hoitopaikassa, joten yhtenäisen mitoituksen laatiminen on haasteellista. Lisäksi nähdään vaarana, että jos tuijotetaan vain henkilöstön määrää, voi varsinainen työnkehittäminen unohtua.
On hyvä, että laki ei ole sidottu tiettyyn ikään, vaan sen piiriin kuuluvat kaikki, jotka saavat vanhuuseläkettä ja joiden toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.
Lakiesitys velvoittaa kunnat tekemään valtuustokausittain suunnitelman toimenpiteistä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn sekä itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi sekä ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Myös palveluiden laatu ja riittävyys pitää arvioida suunnitelmassa.
Iäkäs henkilö voidaan sijoittaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon, vain silloin, kun se hänen arvokkaan ja turvallisen hoitonsa kannalta perusteltua. Laitos ei ole koti! Tämä on lakiesityksen hieno periaate. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ikäihminen hylätään yksin kotiinsa, vaan kotiin tuodaan tarvittavat palvelut. Koti voi olla myös palveluasumisyksikössä, jossa hyvinkin huonokuntoinen kykenee asumaan tuettuna loppuelämänsä ajan. Parasta on, ettei iäkkään henkilön tarvitse muuttaa, vaan koti muuttuu ja mukautuu kulloiseenkin elämäntilanteeseen, mutta se pysyy edelleen kotina.
************************************************************************** Helsingin Sanomat ja Aamulehti 3.4.2012Nyt tarvitaan uusi terveyshanke parantamaan perusterveydenhuoltoa
Keskisuomalaiset lääkärit kyllästyivät julkisen terveydenhuollon huonoon tilaan ja keräsivät joukostaan 200 nimen adressin, jossa ehdotetaan maakunnallisia osuuskuntia ratkaisuksi perusterveydenhuollon ongelmiin. Arvioiden mukaan julkisesta perusterveydenhuollosta puuttuu tuhat lääkäriä. Viimeisen 15 vuoden aikana erikoissairaanhoito on saanut 3000, yksityinen ja työterveyshuolto 1000 ja perusterveydenhuolto ei yhtään uutta lääkäriä. Nuoret lääkärit eivät hakeudu töihin terveyskeskuksiin, koska potilasmäärät ovat lääkärivajeen vuoksi 2-3 – kertaiset sekä potilaat monisairaita ja moniongelmaisia. Työ on pakkotahtista, työn sisältöön ei voi vaikuttaa eikä vanhemmilta kollegoilta ole mahdollista saada tukea. Aluksi lääkäripula koski pääosin pieniä ja syrjäisiä kuntia, mutta nyt se on levinnyt koko maahan. Ratkaisuksi on esitetty osuuskuntamallia sekä erilaisia sosiaali- ja terveyspiirejä. Kaikissa näissä on tavoitteena riittävän suuri väestöpohja palveluiden järjestämiseksi. Nykyinen kuntarakenteemme on auttamattomasti liian pirstoutunut, jotta taloudellisesti heikot ja väestöpohjaltaan pienet kunnat kykenisivät vastaamaan perusterveydenhuollon järjestämisestä. Tästä ovat kaikki yhtä mieltä. Hallituksen tavoite onkin uudistaa kuntarakenne siten, että meillä on taloudellisesti vahvoja ja riittävän väestöpohjan omaavia kuntia järjestämään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Ydinkysymys on siinä, miksi juuri kunnan tulee olla järjestämisvastuussa. Ensinnäkin tarvitsemme nykyistä vahvempaa otetta ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöhön ja kuntoutukseen. Perinteisen lääketieteen rooli tässä on vähäinen. Tärkeämpiä ovat kunnan muut tavoitetta tukevat tehtävät, kuten kaavoitus, infrarakentaminen sekä sivistys- ja liikuntapalvelut. Jos terveydenhuollon palvelut järjestään muun kuin kunnan toimesta, on vaarana, että tämä yhteys katkeaa. Terveyspalvelut ovat silloin vain sairauksien hoitoa. Toiseksi vain kunnassa on demokraattisesti suorilla vaaleilla valitut päättäjät. Pelkkä kuntarakenteen uudistus tai väestöpohjan laajennus eivät yksin riitä perusterveydenhuollon ongelmien korjaamiseksi, tarvitaan myös lääkärin työn sisällön uudistamista. Lääkäriliitto arvioi, että vuosittain tuhlaantuu 200 lääkärityövuotta turhien todistusten kirjoittamiseen ja 600 työvuotta toimimattomien tietojärjestelmien kanssa painimiseen. Terveyskeskuksen tulee olla riittävän suuri, jotta se tarjoaa mahdollisuuden konsultaatioihin ja koulutukseen. Palkan pitää olla kannustavaa ja suhteessa tehtyyn työhön. Yksin se ei kuitenkaan ole ratkaiseva, vaan tärkeämpiä ovat vaikutusmahdollisuudet oman työnsä sisältöön ja työaikoihin sekä oikeudenmukainen johtaminen. Kymmenen vuotta sitten käynnistettiin ns. Kansallinen terveyshanke silloisen pääministeri Paavo Lipposen johdolla. Saimme hoitotakuun ja erikoissairaanhoidon jonot purettiin. Nyt on aika käynnistää vastaava hanke julkisen perusterveydenhuollon kuntoon saamiseksi. Nykyiset kehittämishankkeet ovat kankeita ja byrokraattisia, eivätkä lainkaan riittäviä. Lääkärikoulutusmäärien lisäys ei ratkaise ongelmaa, sillä lääkäritiheys on Suomessa Pohjoismaiden korkeimpia. Syyt ovat muulla ja ratkaisut tiedossa. Tahto vain puuttuu.
Hanna Tainio Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd) |
**************************************************************************
Omakotiviesti 10.3.2012
Terveydenhuollon uudistus ei onnistu ilman kuntaremonttia
Joulukuun alussa julkaistiin Lääkärilehdessä tutkimus, jossa oli seurattu tuloluokkien välisiä eroja elinajanodotteessa kahdenkymmenen vuoden ajan. Miehillä ero ensimmäisen ja viimeisen tuloviidenneksen välillä elinajanodotteessa oli 12,5 vuotta ja naisillakin 6,8 vuotta. Ero on kasvanut vuosittain. Merkittävä selittäjä näin suurelle ja kasvavalle erolle on alkoholin käyttö, mutta eroja kasvattavat myös pienituloisten naisten suurempi syöpäkuolleisuus ja miehillä sydäntautikuolleisuus.
Köyhyyden ja alkoholin käytön lisäksi terveyseroja selittävät suuret erot palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Työssäkävijöille työterveyshuolto tarjoaa laadukkaita palveluita. Moni on myös ottanut yksityisen vakuutuksen, jolla voi hankkia yksityisiä terveyspalveluita. Suomessa on kuitenkin suuri joukko niitä, mm. työttömät, eläkeläiset sekä pienituloiset lapsiperheet, joilla ainoa mahdollisuus on turvautua julkiseen perusterveydenhuoltoon.
Lähes 80 % suomalaisista asuu alueella, jossa aikaa terveyskeskuslääkäriin joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa. Viime joulukuussa ilmestyneen kansalaisbarometrin mukaan lähes puolella miljoonalla suomalaista ei ole varaa käydä lääkärissä. Nämä ovat yhtenä syynä vähävaraisten suurempaan syöpä- ja sydäntautikuolleisuuteen. Moni ihmetteleekin, kuinka olemme ajautuneet lähes huomaamatta Suomessa tällaiseen tilanteeseen, jossa epätasa-arvo ja erot terveyspalveluiden saatavuudessa ovat näin suuret.
Kuntarakenneuudistus on lähtenyt tarpeesta turvata peruspalvelut kaikille asuinpaikkaan katsomatta. Selvää on, ettei tämä onnistu nykyisellä kuntarakenteella. Jos mitään ei tehdä, tilanne tulee vielä huononemaan tulevina vuosina.
Hallituksen tavoitteena on muodostaa vahvoja peruskuntia, joilla on riittävästi hartioita palveluiden järjestämiseen. On tärkeää tiedostaa, että terveyspalveluiden järjestäminen vaatii riittävän suuren väestöpohjan. Tämä on haasteellista, sillä ei ole todennäköistä, että kuntauudistuksen jälkeenkään meillä kaikki kunnat täyttävät nämä kriteerit. Siksi kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin.
Terveyspalveluita kehitettäessä pitää ensisijaisesti vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tällä hetkellä sen resursoinnissa on monissa kunnissa merkittäviä puutteita. Hienotkaan kehittämisohjelmat eivät auta, jos lääkäreitä puuttuu. Myös suurten kaupunkien sisällä on suuria eroja terveysasemien välillä. Asuinalueelle, jossa on paljon iäkkäitä ja monisairaita sekä maahanmuuttajia, on vaikea saada lääkäreitä,
Jotta terveyskeskuksiin saadaan lääkäreitä, pitää työolot olla kunnossa. Pelkkä palkka ei houkuttele, ellei työssä ole mahdollisuus saada jatkokoulutusta ja tukea kokeneemmilta kollegoilta. Vain riittävän suuri työyhteisö takaa tämän.
Muodostamalla riittävän kokoisia yksiköitä, voimme tehdä julkisesta terveydenhuollosta nykyistä houkuttelevamman työpaikan ja pystymme katkaisemaan huolestuttavan kehityksen.
Kuntarakenteen ja terveydenhuollon uudistusta pitää viedä yhdessä eteenpäin. Viivyttelyyn ei ole enää varaa!
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd)
*****************************************************************************
Aamulehti 13.2.2012
Pakkoliitoksille sanottava jyrkästi eiKeskustelu kuntarakenneuudistuksesta leimahti odotetusti leikkeihin, kun virkamiehistä koostuva kunnallishallinnon rakennetyöryhmä jätti loppuraporttinsa. Raportin sisältämät kuntakartat nostivat kuntien pakkoliitokset otsikoihin ja keskustelussa unohtui pääasia eli se, miksi kuntarakenneuudistus on välttämätön. Nykyisellä kuntarakenteella monet kunnat eivät pysty vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen sekä sen myötä tulevaan palvelutarpeen kasvuun ja huoltosuhteen muutokseen. Väestö keskittyy suuriin kaupunkeihin ja pienelle, syrjäisille paikkakunnille ei saada enää osaajia. Tästä on esimerkkinä monien terveyskeskusten lääkärivaje. Pitää myös muistaa, että suurien ikäluokkien eläköitymisen seurauksena työmarkkinoilta poistuu työntekijöitä enemmän kuin sinne tulee uusia. Työvoimapula on jo ongelma erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suurilla kaupunkiseuduilla, kuten Tampereen seudulla, ongelmana on hajautunut yhdyskuntarakenne, ei ensisijaisesti kuntatalous. Tosin Tampereenkin perinteisesti vahva talous osoittaa huolestuttavia heikkenemisen merkkejä. Nyt pitää muistaa, etteivät julkaistut kuntakartat ole hallituksen esitys uudeksi kuntarakenteeksi. Siksi SDP sanookin niille jyrkästi ”kiitos ei”. Suomea ei voida rakentaa pakolla ylhäältä määräämällä. Pirkanmaan kannalta nyt tehty esitys sisältää useita heikkouksia. Ensinnäkin Tampere yksin muodostuisi kovin suureksi maakuntaan nähden. Toinen heikkous on, ettei parhaillaan Pirkanmaan rajoilla vireillä olevia kuntaliitosselvityksiä ole huomioitu. Liitoshankkeet ovat lähteneet kuntien omista aloitteista ja tarpeista. Niitä pitää kunnioittaa. Myös esitykset Virtojen ja Punkalaitumen siirrosta vastentahtoisesti maakuntarajan yli naapurimaakuntaan tuntuvat kohtuuttomilta. Maakuntarajat tuleekin piirtää uudelleen. Kunnat määräävät maakuntarajat, eikä päinvastoin. Pallo on nyt kunnilla. Ensi viikolla käynnistyvät ns. kuntakierrokset, joilla kuntia kuullaan aidosti ja niiden tulee kertoa oma näkemyksensä tehtyyn esitykseen. Kuntakartta piirrettään uusiksi, kun sille löytyy perusteet. En kannata selvitysmiesmenettelyn käyttöä ainakaan ensivaiheessa. Kuntauudistusselvitys sisältää aimo annoksen kunnista kerättyä, hyödyllistä tietoa niiden väestörakenteesta ja -kehityksestä, talousnäkymistä, palvelutasosta sekä työssäkäynti- ja asioimisalueista. Näitä tietoja tulee käyttää hyväksi jatkotyöskentelyssä. Kuntien pitää voida halutessaan käyttää myös omia, itse nimeämiään selvityshenkilöitä. Maakuntien liitot ajavat maakuntien, sen kuntien ja väestön etuja. Niissä on runsaasti tietoa alueensa kunnista. Ne voisivat mainiosti toimia alueensa kuntien apuna selvitystyössä. Tämä voimavara kannattaa hyödyntää.
Hanna Tainio kansanedustaja (sd), Tampere |
******************************************************************
Mediuutiset 10.2.2012
Potilashotellit luovat uusia mahdollisuuksia
Tampereella TAYS:n alueella vihittiin viime viikolla käyttöön uusi potilashotelli. Sen omistaja on norjalainen yritys Normandia Care, jolle tämä on kuudes potilashotelli Pohjoismaissa.
Potilaskoteja on Suomessa useita, mutta ne ovat tasoltaan vaatimattomia ja ne tarjoavat potilaille vain majoituksen. Varsinaisia potilashotelleita on Helsingissä toissa syksynä avattu hotelli Ruoholahdessa Docrates-syöpäklinikan yhteydessä sekä pitempään toiminut potilashotelli Lapin keskussairaalan yhteydessä Rovaniemellä.
Potilashotellit palvelevat erityisesti henkilöitä, jotka eivät tarvitse sillä hetkellä akuuttia hoitoa, mutta ovat menossa hoitoon tai tulossa hoidoista tai odottavat kuntoutusta.
Potilashotellit palvelevat paitsi potilaan, myös sairaalan ja kunnan etuja. Esimerkiksi sairaaloissa potilaita odottaa koko ajan joko kotiin lähtöä tai toimenpidettä. Näiden potilaiden majoittaminen potilashotelliin lisää sairaalapaikkoja niitä tarvitseville ja siten toiminta tehostuu.
Norjassa potilashotellikonseptilla on voitu vähentää vuodepaikkoja jopa 30 prosenttia. Suomessa arvioiden mukaan ainakin 10 prosenttia vuodepaikoista voitaisiin korvata potilashotellipaikoilla. Pienempi luku johtuu siitä, että meillä hoitoajat ovat kansainvälisesti vertaillen lyhyitä, joten tehostamista ei ole yhtä paljon.
Potilashotellipaikat ovat sairaalapaikkoja noin kolmanneksen edullisempia. Tästä syntyy kunnille säästöjä. Lisäksi potilashotelli on kotoisampi vaihtoehto kuin sairaala ja mikä parasta ne helpottavat myös omaisten mukana oloa. Sairaalassa potilailla on aina myös suurempi tartuntariski kuin potilashotellissa. Toisaalta hotelliyö tuo potilaalle kustannuksia, joten kaikille ei ole todellinen vaihtoehto.
Merkittävä hyöty potilashotellista on myös terveysturismin näkökulmasta ja ne luovat siihen aivan uusia mahdollisuuksia. Muun muassa Venäjältä saapuu Suomeen lääketieteellisiin operaatioihin ihmisiä, jotka tulevat usein koko perheen voimin. Potilashotellien avulla heitä voidaan palvella paremmin. Tamperelaisilla terveydenhuollon huippuyksiköillä, kuten Tekonivelsairaala Coxalla, Sydänkeskus Oy:llä ja uudella Silmäsairaalla, on kysyntää maailmalla.
Potilashotellit liittyvät sairaanhoidossa olevaan yleisempään muutokseen. Hoidot erikoistuvat ja keskittyvät. Tällöin potilaat joutuvat matkaamaan hoitoon entistä pidempään, jolloin majoitus sairaalan lähellä tulee tarpeeseen. Tätä tukee myös uusi terveydenhuoltolaki ja EU:n potilasdirektiivi, joiden mukaan suomalaiset saavat vuodesta 2014 valita hoitavan sairaalan nykyistä vapaammin koko valtakunnan alueelta ja direktiivin mukaan jopa EU:n alueelta. Näiden odotetaan lisäävän potilaiden liikkumista entisestään.
Lääkärin näkökulmasta potilashotelli madaltaa potilaan kotiuttamiskynnystä. Hoidosta vastaavan lääkärin pitää kuitenkin muistaa, että vaikka se on uusi porras kodin ja sairaalan välillä, mutta se ei ole potilaan hoitopaikka. Toisaalta apu on lähellä sitä tarvitsevalle.
Suomalainen terveydenhuolto tarvitsee uusia avauksia ja innovaatioita. Potilashotelli on yksi tällainen ja on mielenkiintoista seurata, mikä hotellin käyttöaste tulee olemaan. Tämäkään bisnes ei pyöri tappiolla.
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd)
***************************************************************************
Demari 1.2.2012
Vain vahva kunta on terve kunta
Tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat jatkuvasti kasvaneet viimeisen viidentoista vuoden aikana.
Köyhyys ja sairaus ovat myös aina liittyneet yhteen. Taloudellinen huono-osaisuus on terveyden eriarvoisuuden merkittävin aiheuttaja.
Joulukuun alussa julkaistiin Lääkärilehdessä tutkimus, jossa oli seurattu tuloluokkien välisiä eroja elinajanodotteessa kahdenkymmenen vuoden ajan. Miehillä ero ensimmäisen ja viimeisen tuloviidenneksen välillä elinajanodotteessa oli 12,5 vuotta ja naisillakin 6,8 vuotta. Ero on kasvanut vuosittain. Merkittävä selittäjä näin suurelle ja kasvavalle erolle on alkoholin käyttö, mutta eroja kasvattavat myös pienituloisten naisten suurempi syöpäkuolleisuus ja miehillä sydäntautikuolleisuus.
Köyhyyden ja alkoholin käytön lisäksi terveyseroja selittävät suuret erot palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Työssäkävijöille työterveyshuolto tarjoaa laadukkaita palveluita, mutta työttömät, eläkeläiset sekä pienituloiset lapsiperheet joutuvat turvautumaan julkiseen perusterveydenhuoltoon.
Lähes 80 % suomalaisista asuu alueella, jossa aikaa terveyskeskuslääkäriin joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa. Viime joulukuussa ilmestyneen kansalaisbarometrin mukaan lähes puolella miljoonalla suomalaista ei ole varaa käydä lääkärissä. Nämä ovat yhtenä syynä vähävaraisimpien suureen syöpä- ja sydäntautikuolleisuuteen.
Kuntarakenneuudistus lähti tarpeesta turvata peruspalvelut kaikille asuinpaikkaan katsomatta. Selvää on, ettei tämä onnistu nykyisellä kuntarakenteella. Meidän sosialidemokraattien tavoitteena on muodostaa vahvoja peruskuntia, joilla on riittävästi hartioita palveluiden järjestämiseen. On tärkeää tiedostaa, että terveyspalveluiden järjestäminen vaatii riittävän suuren väestöpohjan. Tämä on haasteellista, sillä ei ole todennäköistä, että kuntauudistuksen jälkeenkään meillä kaikki kunnat täyttävät nämä kriteerit. Siksi kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan jatkossakin. Se, millä tavalla tai missä muodossa tämä tapahtuu, pitää antaa kuntien itsensä päätettäväksi.
Terveyspalveluita kehitettäessä pitää ensisijaisesti vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tällä hetkellä sen resursoinnissa on monissa kunnissa merkittäviä puutteita. Hienotkaan kehittämisohjelmat eivät auta, jos lääkäriresursseja puuttuu. Jotta terveyskeskuksiin saadaan lääkäreitä, pitää työolot olla kunnossa. Pelkkä palkka ei houkuttele, ellei työssä ole mahdollisuus saada jatkokoulutusta ja tukea kokeneemmilta kollegoilta. Vain riittävän kokoinen työyhteisö takaa tämän.
Muodostamalla riittävän suuria yksiköitä, voimme tehdä julkisesta terveydenhuollosta houkuttelevan työpaikan ja pystymme katkaisemaan huolestuttavan yksityistämiskehityksen. Ilokseni on havainnut, että joissakin kunnissa on viime aikoina palattu takaisin julkisesti tuotettuihin palveluihin.
Kuntarakenteen ja terveydenhuollon uudistusta pitää viedä yhdessä eteenpäin. Vaaleja tulee ja menee. Viivyttelyyn ei ole enää varaa!
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd)
***************************************************************************
Pirkanmaan sanomat 11.1.2012
Köyhät sairastavat paljon ja kuolevat nuorempana
Tuloerot ja suhteellinen köyhyys ovat jatkuvasti kasvaneet viimeisen viidentoista vuoden aikana.
Köyhyys ja sairaus ovat myös aina liittyneet yhteen. Taloudellinen huono-osaisuus on terveyden eriarvoisuuden merkittävin aiheuttaja.
Joulukuun alussa julkaistiin Lääkärilehdessä tutkimus, jossa oli seurattu tuloluokkien välisiä eroja elinajanodotteessa kahdenkymmenen vuoden ajan. Miehillä ero ensimmäisen ja viimeisen tuloviidenneksen välillä elinajanodotteessa oli 12,5 vuotta ja naisillakin 6,8 vuotta. Ero on kasvanut vuosittain. Merkittävä selittäjä näin suurelle ja kasvavalle erolle on alkoholin käyttö, mutta eroja kasvattavat myös pienituloisten naisten suurempi syöpäkuolleisuus ja miehillä sydäntautikuolleisuus.
Alkoholin merkitystä ei siis pidä aliarvioida. Sen kulutukseen voidaan vaikuttaa saatavuudella ja hinnalla. Hinnan korotuksen tiedetään laskevan kulutusta. Siksi on hyvä, että eduskunta korotti alkoholiveroa. Alkoholin lisäksi myös tupakka-, virvoitusjuoma- ja makeisveroja korotettiin. Onkin tärkeää kehittää verotusta siten, että se ohjaa kansalaisia suosimaan terveellisiä vaihtoehtoja.
Köyhyyden ja alkoholin käytön lisäksi terveyseroja selittävät suuret erot palveluiden saatavuudessa ja laadussa. Työssäkävijöille työterveyshuolto tarjoaa laadukkaita palveluita, mutta työttömät, eläkeläiset sekä pienituloiset lapsiperheet joutuvat turvautumaan julkiseen perusterveydenhuoltoon.
Lähes 80 % suomalaisista asuu alueella, jossa aikaa terveyskeskuslääkäriin joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa. Pirkanmaan on odotusaikojen suhteen synkkää aluetta. Jouluviikolla ilmestyneen kansalaisbarometrin mukaan lähes puolella miljoonalla suomalaista ei ole varaa käydä lääkärissä. Näistä syistä johtuu osaltaan myös vähävaraisimpien suuri syöpä- ja sydäntautikuolleisuus.
Terveydenhuolto vaatii pikaisesti perusteellista remonttia. Perusterveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja laatua on parannettava sekä terveydenhuollon rahoitusta yksinkertaistettava. Kuntarakenneuudistuksen etenee ripeästi, ja nyt alkuvuodesta voidaan jo hahmotella uutta kuntakarttaa. Terveydenhuollon rakenteiden ja – rahoituksen uudistaminen pitää aloittaa välittömästi rinnan kuntarakenneuudistuksen kanssa. Viivyttelyyn ei ole enää varaa!
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd)
**************************************************************************
Aamulehden mielipiteet 13.12.2011
Yksityistäminen ei ole ratkaisu
Valelääkärikohu paljasti, ettei Valvira ole pystynyt valvomaan terveydenhuollon ammattilaisia riittävästi, mikä on aiheuttanut vakavia potilasturvallisuusongelmia. Lähes samaan aikaan tuli julkisuuteen vakavia puutteita vanhustenhuollossa ja sen laadun valvonnassa.
Yksi syy näihin epäkohtiin on, että julkisia terveys- ja hoivapalveluita on yksityistetty liian nopealla tahdilla. Viranomaisvalvonta ei ole pystynyt samassa tahdissa sekä resurssiensa että organisointinsa puolesta.
Olemme tottuneet, jos ei aina korkealaatuisiin, ainakin melko hyvälaatuisiin julkisiin palveluihin. OECD:n juuri ilmestyneessä selvityksessä suomalaisten terveyspalveluiden laatu todettiin monella mittarilla mitattuna hyväksi. Ajatus siitä, että joku haluaa tehdä voittoa meidän terveytemme ja vanhustemme hoidon kustannuksella, on ollut vieras. Nyt ovat silmämme auenneet!
Julkisuuteen tulleet tiedot siitä, että näitä palveluita tarjoavien yritysten voitot menevät suurelta osin johdon palkkioihin ja verotuksen ulottumattomiin paratiisisaarille, tuntuvat moraalittomilta. Hallitus onkin luvannut puuttua tähän epäkohtaan välittömästi.
Suomalainen terveydenhuolto on kriisiytynyt. Suomalaisista 80 % asuu alueella, jossa joutuu odottamaan yli kaksi viikkoa aikaa terveyskeskuslääkäriin. Palveluiden yksityistäminen ei ole ratkaisu tähän ongelmaan, eikä myöskään Lääkäriliiton esittämä ns. yrittäjälääkärimalli.
Terveydenhuolto vaatii perusteellista remonttia. Lähtökohtana tulee olla riittävän kokoiset ja taloudellisti vahvat kunnat, jotka järjestävät itse perusterveydenhuollon palvelut. Peruserikoissairaanhoidon palveluita tulee viedä lähelle potilaita joko terveyskeskuksiin tai aluesairaaloihin Tulee kuitenkin tunnustaa se tosiasia, etteivät kaikki kunnat tulevaisuudessakaan ole riittävän suuria järjestääkseen yksin nämä palvelut. Tarvitsemme edelleen kuntien välistä yhteistoimintaa. Se voi tapahtua vastuukuntaperiaatteella, sopimuspohjaisesti ja halutessa kuntayhtymämallilla.
Erikoissairaanhoitoa ei tule Norjan tapaan siirtää valtiolle, koska se aiheuttaa kustannusten kasvua sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon entistä suurempaa eriytymistä toisistaan. Vaativa erikoissairaanhoito tulee järjestää viidellä erityisvastuualueella.
Kuntarakenneuudistus on lähtenyt tarpeesta tarjota kaikille kattavat ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelut asuinpaikasta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Uudistus on käynnistetty ja odotamme seuraavia askelia. Terveydenhuollon järjestämislaki on vuorossa, kunhan tiedämme, minkälaisia uudet kunnat tulevat olemaan. Vanhuspalvelulaki, joka turvaa ikäihmisten riittävän ja laadukkaan hoivan, on luvassa jo vuoden 2013 alusta.
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori, kansanedustaja (sd)
**************************************************************************
Aamulehden Mielipiteet 28.6.2011
Uusi hallitusohjelma lupaa toivoa sairaille
Ennen kesälomia eduskunta kokoontui käsittelemään uuden hallituksen hallitusohjelmaa. Sen sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeinen tavoite on väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, missä työssä peruspalvelut ja ennaltaehkäisevä työ ovat avainasemassa.
Terveydenhuoltojärjestelmämme kaipaakin pikaista uudistamista, sillä se ei ole pystynyt seuraamaan yhteiskunnan haasteita, joita ovat mm. väestön ikääntyminen, vaikeasti hallittava kustannuskehitys sekä henkilöstön huono saatavuus ja työssä pysyvyys. Yksi syy tähän epäsuotuisaan kehitykseen on rahoituksen pirstaleisuus ja monikanavaisuus.
Oleellista on, että hallitusohjelmassa kytketään terveydenhuollon uudistus osaksi kuntarakenneuudistusta. Tavoitteena on luoda vahva peruskunta, joka muodostuu luonnollisesta työssäkäyntialueesta ja se on riittävän suuri pystyäkseen itse vastaamaan peruspalveluista. Tämä kattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun. Vaativat erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut tuotetaan erityisvastuualueilla eli yliopistosairaanhoitopiireissä, joita on viisi kuten nykyäänkin.
Erikoissairaanhoidon palveluiden tuominen kuntiin lähemmäksi kuntalaisia on tärkeä tavoite. Kansantautien lisääntyessä näiden palveluiden on oltava lähellä ihmisiä. Luonteva paikka niille ovat aluesairaalat, joista osa hakee uutta rooliaan muuttuvassa palvelukentässä. Mielestäni aluesairaalat voisivat järjestää päiväkirurgisia palveluita sekä kansantautien ja iäkkäiden potilaiden kroonisten sairauksien hoitoa. Myös hyvin varustetut terveyskeskukset voivat tarjota osaa näistä palveluista.
Hallitusohjelmaan sisältyy myös tavoite sovittaa yhteen kunnallinen terveyspalvelujärjestelmä ja sairausvakuutusjärjestelmä, jotta nykyistä monikanavaista rahoitusta voidaan selkeyttää. Mielestäni tämän tavoitteen olisi voinut kirjata kunnianhimoisemminkin - tärkeää on, että ongelma on tunnistettu ja se on hallitusohjelmassa.
Oleellista on myös hallitusohjelmaan kirjattu toteamus, jonka mukaan kunta tuottaa itse palvelut yksin tai yhdessä toisen kunnan kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisestä palvelun tuottajalta. Yksityinen tai kolmas sektori täydentävät julkisia palveluita. Täten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat pääsääntöisesti julkisesti tuotettuja, ne ovat asiakaslähtöisiä, laadukkaita ja kustannustehokkaita.
Erittäin tervetullut on hallitusohjelman kirjaus hankintalain soveltamisen uudistuksesta siten, että suorahankintamahdollisuuksia lisätään haavoittuvien asiakasryhmien, kuten vanhusten, lasten ja vammaisten palveluiden hankinnassa. Me kuntapäättäjät tervehdimme tätä ilolla.
Perusterveydenhuolto on rapautunut tällä vuosikymmenellä. Vaikka lääkärivaje on kääntynyt viime vuonna laskuun, on alueelliset vaihtelut suuria ja joka viidennessä terveyskeskuksessa on yli 20 % lääkärinviroista hoitamatta. Tutkimuksissa ja käytännössä on todettu, että työntekijöiden mahdollisuudella vaikuttaa omaan työhönsä sekä työn kuormittavuudella ja sisällöllä on suuri merkitys jaksamiseen ja työssä viihtymiseen. Potilaiden ongelmien laaja-alaisuus, kuten erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat, yhteiskunnan medikalisoituminen ja terveyskeskustyötä rasittavat hallinnolliset työt, kuten erilaisten lausuntojen ja todistusten kirjoittaminen, kuorimittavia lääkäreitä. Terveyskeskustyön kehittämistä jatketaan ns. Toimiva terveyskeskusohjelman pohjalta.
Jotta asiakasmaksut eivät muodostu kenellekään palveluiden käytön esteeksi, hallitusohjelmassa jatketaan asiakasmaksujärjestelmän kehittämistä. Tavoitteena on luoda yhtenäinen maksukattojärjestelmä yhdistämällä kunnallisen terveydenhuollon maksukatto ja lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekustannusten enimmäisvuosimaksuosuus
Askelmerkit terveydenhuollon uudistukselle on asetettu. Toteutuuko se, riippuu valtion talouden kehityksestä ja kuntauudistuksen etenemisestä ja laajuudesta. Hallituksella on ainakin tahtoa edetä tähän suuntaan.
Hanna
Tainio
kansanedustaja (sd)