Muut puheet

Tälle sivustolle on koottu muualla kuin eduskunnassa pitämiäni puheita. Näitä ovat esimerkiksi eri juhlatilaisuuksien ja seminaarien puheet.

***************************************************************************

Puheeni Invalidiliiton ajankohtaistilaisuudessa 5.5.2012

VAMPO

Hyvää päivää kaikille ja terveisiä eduskunnasta!

Niille, jotka eivät minua tiedä jo entuudestaan, niin olen Pirkanmaalainen ensimmäisen kauden kansanedustaja ja lääketieteen tohtori sekä kirurgian ja urologian erikoislääkäri Hanna Tainio. Ennen viimekeväistä valintaani kansanedustajaksi työskentelin yli 25 vuotta TAYS:ssa, viimeksi asiantuntijaylilääkärin tehtävissä sairaanhoitopiirin yhtymähallinnossa. Eduskunnassa päätyöni voi sanoa tapahtuvan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jonka varsinainen jäsen olen. Siellä käsitellään sosiaali- ja terveysalan lait. Tärkeä osa tätä ovat vammaispoliittiset asiat, joista minua on pyydetty kertomaan teille tänne ajankohtaispäivillenne Kangasalan kuntoutumiskeskus Apilaan. Kiitos kutsusta. On hienoa olla täällä.

Tilaisuuden teemana on Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO vuosille 2010–2015, joka julkaistiin vuonna 2010. Käsittelen aluksi VAMPO:aa yleisesti ottaen käyden läpi sen sisältöä, merkitystä ja vaiheita. Sen jälkeen katson miten vammaispolitiikka ja VAMPO näkyvät hallitusohjelmassa. Lopuksi vielä käsittelemme, mitä ajankohtaista sosiaali- ja terveysministeriössä on tällä hetkellä vireillä vammaispolitiikkaan liittyen. Esitykseni katsontakanta on valtakunnan tasolla. Seuraava puhuja vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola valottanee tarkemmin VAMPO:aa paikallistason kannalta ja käytännössä Tampereen seudun vinkkelistä.

MIKSI VAMPO?

Hyvinvointivaltiossa ihanteena on kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus saaduista lähtökohdista huolimatta. Hyvinvointivaltiossa pyritään luomaan eri tilanteissa eläville ihmisille mahdollisuus elää ja toimia kykyjensä mukaan ja tukea siinä. Se ei kuitenkaan aina toteudu vammaisille ihmisille, sillä yhteiskunnan rakenteelliset esteet ja vallitsevat asenteet rajoittavat heidän itsenäistä suoriutumista, itsemääräämisoikeutta ja yhteiskunnallista osallisuutta iästä riippumatta.

Vammaispoliittinen ohjelma pyrkii vastaamaan edellä mainittuihin epäkohtiin konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein. Ohjelmassa linjataan vammaispolitiikan tavoitteet vuosille 2010–2015 ja siitä eteenpäin. Siinä myös tarkastellaan yhteiskunnallisia kehityskulkuja, joilla mahdollisimman vastuullista ja kauaskantoista vammaispolitiikkaa tulisi harjoittaa. Siten ohjelman avulla saadaan kattava pohja vammaisten asioiden parantamiseksi.

Vammaispolitiikka on perinteisesti ollut aika lailla marginaalissa. Ohjelman tavoitteena on myös nostaa sitä enemmän esille yleisessä keskustelussa ja eri hallinnonaloille. Tarkoituksena onkin vahvistaa vammaispolitiikan toteuttamista yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Puhutaan niin sanotusta vammaispolitiikan valtavirtaistamisesta sekä vammaispoliittisen sektorivastuun selkiyttämisestä ja vahvistamisesta. Oleellinen ohjelman tavoite on myös toimia tukena YK:n yleissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja toimeenpanolle.

VAMPO:AN SISÄLTÖ

Kattava yhteistyö- ja toteuttajatahojen kuuleminen on merkityksellistä niin lopputuloksen onnistumisen kuin sitouttamisenkin kannalta. Vammaispoliittisen ohjelman valmistelu olikin laajaa. Se toteutettiin yhteistyössä ulko-, oikeus-, sisäasiain-, opetus-, (1.5.2010 lukien opetus- ja kulttuuri) valtiovarain-, liikenne- ja viestintä-, työ- ja elinkeino-, ympäristö- sekä sosiaali- ja terveysministeriön kesken. Tärkeä osa yhteistyötä olivat keskeiset yhteiskunnalliset toimijat kuten Suomen vammaisfoorumi, Suomen Kuntaliitto, työmarkkinaosapuolet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Valtakunnallinen vammaisneuvosto.

Vammaispoliittisen ohjelman taustalla ja työn keskeisinä lähtökohtina toimivat valtioneuvoston vuonna 2006 eduskunnalle antama maamme ensimmäinen Vammaispoliittinen selonteko ja YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Käsittelen yleissopimuksen tilannetta Suomen osalta jäljempänä tarkemmin.

Yhteiskunnallisten puuteiden korjaamiseksi vammaispoliittisessa ohjelmassa esitetään 122 konkreettista toimenpidettä eri hallinnonaloilla. Esimerkkejä näistä konkreettisista toimista ovat muun muassa loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen. Kutakin toimenpidettä on tarkasteltu erikseen ja selvitetty toteutuksesta vastaava hallinnonala, aikataulutus, rahoitustarve, velvoite ja mittari tai muu osoitin, jolla toimenpiteen toteutumista tullaan seuraamaan. Toimenpiteitä on hyvin paljon erilaisia: osa vaatii lainsäädännön muutoksia ja toimeenpanon ohjausta, toiset taas koulutusta, tietouden levittämistä, rahoituksen ja rakenteiden rukkaamista ja kehittämistyötä.

Arviolta yli puolet kaikista esitetyistä toimista voidaan saada aikaan ilman lisäkustannuksia. Osa vaatii rahoitusta heti tai myöhemmässä vaiheessa ja osaltaan rahoitustarve selviää vasta toimien tarkentuessa. Toimien lähtökohtana on kulloinkin voimassa oleva valtioneuvoston kehyspäätös ja talousarvio, joiden pohjalta resursseja kohdennetaan mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Ohjelman toimenpiteiden rahoitusvastuu on kullakin ministeriöllä ja sen hallinnonalalla. Lukumääräisesti eniten vastuita on merkitty sosiaali- ja terveysministeriölle ja sitten oikeusministeriölle.

VAMPO:ssa asetetut 122 konkreettista toimenpidettä on jaettu 14 teema-alueeseen ja viideksi kärkitavoitteeksi. Kärkitavoitteet ovat:

1. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen.

2. Vammaisten henkilöiden sosioekonomisen aseman parantaminen ja köyhyyden torjunta. Ohjelmassa painotetaan, että ensisijaisesti tähän pyritään työnteolla, mutta riittävää sosiaaliturvaa tarvitaan kun työnteko ei ole mahdollista.

3. Erityispalvelujen ja tukitoimien saatavuuden ja laadun varmistaminen maan eri puolilla.  

4. Yhteiskunnan esteettömyyden laaja-alainen vahvistaminen nykyisiä esteitä poistamalla ja uusia torjumalla.

5. Vammaistutkimuksen vahvistaminen, tietopohjan lisääminen sekä laadukkaiden ja monipuolisten menetelmien kehittäminen vammaispolitiikan toteuttamisen ja seurannan tueksi.

Ohjelmassa on pyritty tavoittamaan vammaisten ihmisten elämään liittyviä haasteita kokonaisuutena lapsuudesta vanhuuteen. Tämä näkyy ohjelman 14 teema-alueessa:

1.  Itsenäinen elämä

2. Yhteiskunnallinen osallisuus ja osallistuminen

3. Rakennettu ympäristö

4. Liikennepalvelut

5. Koulutus ja opiskelu

6. Työ

7. Terveydenhuolto ja kuntoutus

8. Sosiaaliturva

9. Oikeusturva, turvallisuus ja koskemattomuus.

10. Kulttuuri ja vapaa-aika

11. Vammaisten henkilöiden kohtaama syrjintä

12. Tietopohjan vahvistaminen

13. Vammaispolitiikan resurssien kestävyyden turvaaminen

14. Kansainvälinen yhteistyö

VAMPO:AN TOIMEENPANO JA SEURANTA

Miten taataan mahdollisimman pitkälle VAMPO:an onnistuminen? Parhaimmatkaan suunnitelmat ja ohjelmat eivät hyödytä, mikäli niitä ei toimeenpanna suunnitelmallisesti ja seurata näitä toimia.

Ohjelma edellyttääkin toimenpiteiden tehokasta toimeenpanoa ja seurantaa. Toimeenpanosta on vastuussa kukin ministeriö omalla toimintasektorillaan. Osan toimenpiteistä ministeriöt toteuttavat itse, osa vastuutetaan hallinnonalan virastoille, laitoksille tai muille organisaatioille.

Ohjelman menestyksekäs toteuttaminen vaatii osaltaan toimintatapojen uudelleen järjestelyä, yhteistyön vahvistamista ja tehokkaampaa toteutusta. Haasteena on myös lisätä vammaispoliittista osaamista hallinnonalojen sisällä ja vuorovaikutusta hallinnonalojen välillä. Ohjelman toimeenpano edellyttää myös useiden konkreettisten toimenpiteiden edelleen valmistelua, tarkempaa vaiheistamista, resursointia ja yhteistyötä kullakin vastuullisella hallinnonalalla. Osa ohjelman toimenpiteistä vaatii merkittävää, seuraaville vuosille ulottuvaa sitoutumista. Tavoitteena on valmistella näitä toimenpiteitä asianomaisella hallinnonalalla siten, että ne voitaisiin huomioida seuraavissa hallitusohjelmissa. Pyrkimyksenä siis kauaskantoinen vammaispolitiikka.   

Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjelman seurannan koordinoinnin vastuuministeriö. VAMPO:an seurannan koordinaatioryhmänä toimii Valtakunnallinen vammaisneuvosto (VANE), jota on täydennetty keskeisten toimijoiden edustuksella. Käytännön seurantatyö käynnistyy 1.6.2012 ja siitä vastaa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Ohjelman toteutumisen arvioinnin jälkeisenä toimenpiteenä on mahdollista harkita selonteon antamista maamme vammaispolitiikan tilasta, etenemisestä ja suuntaamistarpeista.

VAMPO JA HALLITUSOHJELMA

Hallitusohjelmassa sovitaan raamit, joita hallitus seuraa politiikassaan hallituskaudellaan. Sen vuoksi hallitusohjelmakirjaukset ovat tärkeitä ja antavat vahvaa suuntaviiva siitä mitä tuleman pitää kullakin nelivuotiskaudella. Miten vammaispolitiikka ja VAMPO näkyvät hallitusohjelmassa?

Hallitusohjelmassa vammaisiin ja heihin kohdistuviin toimiin viitataan usean eri aihealueen alla: kestävä talouskasvu, työllisyys ja kilpailukyky, globaali toiminta, ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistaminen, sisäinen turvallisuus, ammatillinen koulutus, liikunta, työllisyyspolitiikka, liikennepolitiikka, viestintä, sosiaalipolitiikka ja asuntopolitiikka. Siten voi ainakin sanoa, että VAMPO:an laaja-alaisuus tulee esille myös tässä. Esittelen seuraavaksi näitä kohtia hieman tarkemmin. Seuraavat otteet ovat enemmän tai vähemmän suoria lainauksia hallitusohjelmasta.

Hallitusohjelma lähtee liikkeelle alkutekstistä, jossa lukee: Suomessa kaikki ovat samanarvoisia sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Hallitus toimii määrätietoisesti rasismia ja syrjintää vastaan.

Hallitusohjelmassa panostetaan työttömien työkyvyn ylläpitoon ja työmarkkinavalmiuksien parantamiseen. Tavoitteena on mahdollisimman nopea paluu työmarkkinoille. Työnteon esteet ja työllistymisen kynnykset poistetaan ja kannustavuutta lisätään. Työelämän joustavuutta sekä osatyökykyisten ja vammaisten mahdollisuuksia työntekoon kehitetään.

Lisäksi kirjataan, että hallitus edistää oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kehitystä kahdenvälisissä suhteissaan ja kansainvälisissä järjestöissä rakentavalla ja tuloksiin pyrkivällä otteella. Suomi korostaa annettujen kansainvälisten sitoumusten ratifiointia. Tavoitteena on hallituskauden aikana ratifioida YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus.

Yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi hallitus tehostaa rasismin, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihamielisyyden vastaista työtään sekä erilaisiin vähemmistöihin, kuten vammaisiin kohdistuvien viharikosten torjuntaa. Syrjinnän seurantajärjestelmää kehitetään.

Hallitusohjelmassa todetaan myös, että väkivallanvastaisessa työssä painopisteiksi nostetaan vakavien väkivaltarikosten ja nuorten väkivaltaisuuden vähentäminen, haavoittuviin ryhmiin, kuten vammaisiin kohdistuvan väkivallan parempi tunnistaminen ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennalta ehkäisy.

Tavoitteeksi hallitusohjelma asettaa selvittää monityönantajaisen oppisopimuksen kehittämistä ja parantaa nuorten, maahanmuuttajien sekä vammaisten mahdollisuuksia osallistua oppisopimuskoulutukseen.

Edistetään matalan kynnyksen seuratoiminnan kehittämistä ja toimenpiteitä, joilla seura- ja kansalais-toimintaa voidaan entistä paremmin paikallisesti tukea. Liikuntalain uudistamisella edistetään koko liikuntajärjestelmän rakennemuutosta. Turvataan eettisesti kestävän, yhdenvertaisen ja moniarvoisen huippu-urheilun toimintaedellytykset, mukaan lukien vammaisurheilu, ja mahdollistetaan urheilijan urapolku.

Osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien henkilöiden mahdollisuuksia työntekoon ja kuntoutukseen parannetaan. Toteutetaan toimintaohjelma osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen edistämiseksi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Parannetaan välityömarkkinoiden toimintaa lisäämällä kuntien, yritysten, sosiaalisten yritysten ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen. Arvioidaan sosiaalisia yrityksiä koskevan lainsäädännön uudistustarpeet.

Luodaan pysyviä tapoja olla osallisena työelämässä niille pitkään työttömänä olleille työnhakijoille, joilla ei ole todellista mahdollisuutta työllistyä avoimille työmarkkinoille. Tavoitteena on luoda vaikeasti työllistyville ja vammaisille pysyvä palkkatuki. Työpankkikokeilu laajennetaan valtakunnalliseksi. Osa-työkykyisiä varten kohdennetut toimet eivät saa johtaa työehtosopimuksien tai sosiaaliturvan heikentymiseen työmarkkinoilla muutoin. Lisätään tiedotusta vammaisille ja osatyökykyisille työnantajille tarkoitetuista tukitoimista ja muista järjestelyistä. Selvitetään mahdollisuudet saada työpaikoille maahanmuuttajien, vammaisten ja vaikeasti työllistyvien tueksi työhönvalmentajia ja -ohjaajia.

Liikennealan lainsäädännön valmistelussa ja liikennehankkeissa kiinnitetään huomiota esteettömyyteen ja toiminnan vaikutuksiin eri väestöryhmille ja yhdenvertaisuudelle, erityisesti iäkkäiden, lasten ja vammaisten henkilöiden kannalta.

Julkisen päätösvallan valmistelua avataan kansalaisille tietoverkkoja hyväksi käyttäen. Yhteiskunnallisesti ja kaupallisesti merkittävien sekä arjen sujuvuuden kannalta tärkeiden sähköisten palvelujen on oltava esteettömästi toteutettuja niin, että palvelut ovat myös vammaisten ja ikäihmisten käytettävissä.

Selvitetään hankintalain soveltamista nykyistä rajatummin tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (mm. vammaiset, vanhukset, lapset) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä.

Laaditaan lainsäädäntö asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta. Uudistamiseen sisällytetään sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työturvallisuuden vaatimukset sekä YK:n vammaissopimuksen edellytykset.

Kehitetään viittomakielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Kehitetään Kelan järjestämiä tulkkauspalveluja.

Edistetään hissirakentamista, asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan esteettömyyttä ja turvallisuutta. Vanhusten ja vammaisten henkilöiden asuntojen korjausavustuksen riittävyys turvataan.

Jatketaan ja kiirehditään kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ohjelman toteutusta.

Edellä mainitut on siis koottu hallitusohjelman kaikista aihealueista. Varsinaisen vammaisten palvelut -otsikon alla kerrotaan seuraavaa:

jatketaan vammaispoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Erityisinä kohteina ovat säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioimiseksi, vammaisten työllistymisen edistäminen, esteettömyyden lisääminen sekä vammaistutkimuksen vahvistaminen.

Varmistetaan vammaisten lakisääteisen henkilökohtaisen avun kattavuutta. Lisätään kotipalvelujen saatavuutta. Tehdään kokonaisselvitys vammaisten apuvälinepalveluista mukaan lukien auton hankintajärjestelmä ja avustajakoirat. Samassa yhteydessä arvioidaan invalidivähennyksen asema verotuksessa. Vammaislainsäädännön uudistamista jatketaan osana sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta. Tavoitteena on, että vammaisten henkilöiden tarvitsemista erityispalveluista säädetään uudistetussa erityislaissa, joka koskee yhdenvertaisesti kaikkia vammaisryhmiä.

Jatketaan meneillään olevaa kehitysvammahuollon rakennemuutosta ja kehitetään palveluja, jotka mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten henkilöiden asumisen lähiyhteisössä. Kehitysvammalaitosten osuutta pitkäaikaisena asumisympäristönä vähennetään edelleen kohdistamalla nämä erittäin vaativaa hoivaa ja hoitoa tarvitseville kehitysvammaisille.

Edellä esittämissäni kohdissa käsitellään suoraan vammaisia ja tuodaan esille heidän tarpeensa. Näiden lisäksi vammaisiin kohdistuvat useat yleiset toimet. Käyn seuraavaksi läpi joitakin hallitusohjelmassa esitettyjä toimia, joilla on vaikutusta toteutuessaan myös vammaisten elämään.

Hallitusohjelman mukaan asiakasmaksujärjestelmän kehittämistä jatketaan, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon maksut eivät muodostuisi palvelujen käytön esteeksi. Maksukattoja yhdistetään ja uudistetaan. Tavoitteena on luoda terveydenhuollon yhtenäinen maksukattojärjestelmä yhdistämällä kunnallisen terveydenhuollon maksukatto ja lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekustannusten enimmäisvuosiomavastuuosuus.

Palveluasumisen maksuja uudistetaan sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdotusten pohjalta siten, että kunnan järjestämisvastuulla oleviin asumispalveluihin säädetään valtakunnallisesti yhden-mukaiset asiakasmaksujen määräytymisperusteet. Yhtenäistetään tehostetun palveluasumisen maksut ja säädetään niin sanottu vähimmäiskäyttövara.

Lääkekorvausjärjestelmää uudistetaan siten, että korvauksista hyötyvät erityisesti paljon lääkkeitä käyttävät henkilöt. Samassa yhteydessä varmistetaan, etteivät kustannukset muodostu pienituloisille

esteeksi tarpeellisen lääkehoidon saamiselle. Lakisääteisen sairausvakuutuksen lääkekorvausmenoja vähennetään siten, että säästö valtiontalouteen on 113 milj. euroa vuoteen 2015 mennessä. Tästähän on viime aikoina puhuttu paljon, koska tuo 113 miljoonan säästö on saatava toteutettua nopealla aikataululla. Kokonaisuudistus on kuitenkin tulossa, mutta vaatii enemmän aikaa suunnittelulle. 

Arvioidaan Kelan kuntoutusoikeuteen liittyvän 65 vuoden ikärajan korottaminen 68 vuoteen.

Kehitetään yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa omaishoitoa. Omaishoitajien ja hoidettavien yhden-vertaisuutta parannetaan yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet. Omaishoidon tuen saatavuutta ja kattavuutta lisätään. Tuetaan omaishoitajien jaksamista kehittämällä tukipalveluja, mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä kehittämällä säännöllisiä terveystarkastuksia. Omaishoidon tuen verotuksen poistomahdollisuus arvioidaan.

Siinä olivat hallitusohjelman pääasialliset vaikuttimet vammaispolitiikkaan liittyen. Edellä esitetyn perusteella voidaan sanoa, että hallitusohjelmassa on toimia jokaisessa 14 VAMPO:an määrittelemässä teema-alueessa (jotka esityksen alussa kerroin). Erityisesti monen vammaispoliittisen tahon painottama YK:n yleissopimuksen ratifiointi ja sitä edellyttävät säädösmuutokset ovat hyvin esillä hallitusohjelmassa. Paljon puhuttu vammaisten työllistyminen on myös nostettu esille ja esteettömyyden lisääminen. Vammaistutkimuksen lisääminen olisi mielestäni hyvinkin järkevä panostus ja toisi lisää ääntä vammaispolitiikkaan, mistä siitäkin on maininta hallitusohjelmassa. Mielestäni VAMPO on otettu huomioon hallitusneuvotteluissa.

Tämä on siis hyvä lähtökohta vammaispolitiikan eteenpäinviemiselle. Käytännössä muun muassa resurssit, politiikka ja hallinnonalojen yhteistyö tulevat vaikuttamaan suuresti siihen miten toimia oikeasti saadaan eteenpäin. Työsarkaa siis riittää.

Vammaispoliittisia asioita käsiteltäessä on hyvä myös muistaa niiden yhteys yleiseen yhteiskuntarakenteeseemme. Tällä hetkellä menossa oleva kuntarakenteen uudistus luo niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin vammaispolitiikalle. Vielä emme tiedä, miten kuntarakenneuudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään, mutta tämä muutos tulee vaikuttamaan myös vammaispalveluihin – toivottavasti pääosin positiivisesti! Kevään aikana tulemme saamaan sosiaali- ja terveysministeriöstä kolme vaihtoehtoista mallia, joista varsinainen/lopullinen malli valikoituu kuntarakenneuudistuksen lopputuloksen pohjalta. Selvää on kuitenkin, että palvelut tulevat pohjaamaan vahvoihin peruskuntiin. Jäämme odottamaan malleja ja lopulta muutoksen vaikutuksia myös vammaispalveluihin.

MUUTA AJANKOHTAISTA

Kerron teille vielä ajankohtaisia kuulumisia sosiaali- ja terveysministeriöstä, jossa olemme olleet yhteydessä ylitarkastaja Sari Loijakseen. Olen aiemmin jo useaan otteeseen maininnut YK:n yleissopimuksesta, jonka ratifioimista on enemmän tai vähemmän pidetty yhtenä tärkeimmistä vammaispoliittisista asioista tällä hetkellä.

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista edistää vammaisten oikeuksia maailmanlaajuisesti. Yleissopimuksen mukaan sopijaosapuolet sitoutuvat varmistamaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille. Se edellyttää sitoutumista kaikkiin asiaan liittyviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimenpiteisiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täytäntöön panemiseksi.

Suomi on allekirjoittanut sopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan vuonna 2007, mutta ei ole ratifioinut sitä. Tällä hetkellä YK:n jäsenmaista sopimuksen on allekirjoittanut noin 160 valtiota ja ratifioinut 110. Yksilövalitusta koskevan valinnaisen pöytäkirjan on allekirjoittanut 90 valtiota ja ratifioinut 63 valtiota. Ratifioidakseen yleissopimuksen Suomen tulee ensin tehdä säädösmuutoksia. Säädösmuutokset (kuten varmasti hyvin tiedättekin) liittyvät vammaisten oikeuteen valita kotikuntansa (kotikuntalain 3 A §:n), sosiaalihuoltolain 16 §:n uudistamiseen ja itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen ja sen rajoittamista koskevaan sääntelyyn.

Mikä on ratifioinnin edellyttämän lainsäädännön uudistamisen tilanne Suomessa tällä hetkellä?

Kotikuntalain uudistustarpeen taustalla on ollut tarve turvata perustuslain 9 §:ssä säädetty yksilön oikeus vapaasti valita oma asuinpaikkansa. Tätä oikeutta laitoshoidossa olevilla henkilöillä ei ole ollut. Lisäksi sosiaalihuoltolakiin on ollut tarve lisätä säännökset kuntien välisistä vastuusuhteista ja palvelujen kustannuksia koskevasta laskutusoikeudesta. Sosiaalihuoltolakiin on tämän lisäksi nähty tarpeelliseksi lisätä uusi 16 a §, joka koskee pitkäaikaisessa perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen tarpeessa olevan henkilön oikeutta hakea palvelutarpeen arviointia muusta kuin kotikunnastaan.

Edellä mainitut kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain pykäläuudistukset on tehty. Uudistettu kotikuntalaki tuli voimaan 1.1.2011. Uudistettu lainsäädäntö vastaa perustuslain 9 §:ää ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen artiklan 18 (liikkumisen ja kansalaisuuden vapaus) velvoitteita.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevan lainsäädännön puute on vielä tällä hetkellä YK-sopimuksen ratifioimisen esteenä. Tämän lainsäädännön valmistelua varten STM nimesi 1.8.2010 ohjausryhmän, jonka alaisuudessa työskentelee viisi alatyöryhmää.  Ohjausryhmän ja alatyöryhmien tehtävänä on valmistella Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskeva lakiesitys. Toimeksianto jatkuu 31.10.2012 saakka.

Yksi ohjausryhmän alatyöryhmistä on vanhuksiin ja vammaisiin kohdentuvien rajoitustoimenpiteiden käyttöä pohtiva työryhmä. Työryhmän tavoitteena on valmistella lakiesitys, jolla vammaisten ja ikä-ihmisten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä vähennetään. Lain soveltamisalaan kuuluisivat henkilöt, joiden kognitiivinen toimintakyky on alentunut ja jotka eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Lainsäädännöllä annettaisiin puitteet laitoshoidossa, asumispalveluissa, työtoiminnassa ja osittain kotihoidossa toteutetuille itsemääräämisoikeuden rajoituksille. Rajoitustoimenpiteitä sallittaisiin vain siinä tapauksessa, että henkilön toiminnasta aiheutuu vaaraa henkilölle itselleen, henkilökunnalle tai toisille ihmisille.

Ratifiointityö:

Ulkoasiainministeriö on nimittänyt keväällä 2011 työryhmän valmistelemaan sopimuksen ratifiointia. Sen toimikausi jatkuu tarvittaessa vuoden 2013 loppuun saakka. Ryhmässä on edustettuna eri hallinnonalat ja vammaisjärjestöt. Työryhmän tehtävänä on valmistella hallituksen esitys sopimuksen ratifioimiseksi.

Hallituksen esityksen tulee sisältää mm. ehdotus sopimuksen seurantamekanismista. Seurantaa varten on perustettava yksi tai useampia toimielimiä (Focal-point, koordinaatiomekanismi, riippumaton mekanismi). Näistä Focal-Point on pakollinen. Seurantamekanismin sijainnista (minkä alaisuudessa se toimii), riippumattomuudesta ja resursoinnista on myös hallituksen esityksellä säädettävä. Samoin on säädettävä vammaisten henkilöiden ja vammaisia henkilöitä edustavien tahojen osallistamisesta sopimuksen seurantaan.

Tässä oli pähkinän kuoressa yleissopimuksen tilanne. Kerron vielä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu Valtioneuvoston periaatepäätöksen (2010) mukaisesti kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen hajauttamisen toimeenpano-ohjelmaa. Tavoitteena on, että 2020 mennessä laitosasuminen lakkaisi, eikä kukaan kehitysvammainen ihminen enää joutuisi laitokseen asumistarpeen vuoksi. Toimeenpano-ohjelmalla tuetaan yksilöllisen asumisen järjestämistä ja kehitysvammaisten ihmisten asumisen normalisoimista. Ohjelma julkistetaan lähiaikoina.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on myös nimetty työryhmä, jonka tehtävänä on pohtia sosiaalihuoltolain, kehitysvammalain ja vammaispalvelulain mukaisten kuntouttavan työtoiminnan, kehitysvammaisten työtoiminnan ja päivätoiminnan säädösten mahdollista yhdistämistä samaan lakiin. Työryhmän toimikausi kestää vuoden 2013 loppuun.

LOPUKSI

Vammaispoliittisen ajattelutavan keskiöön ovat viime vuosina nousseet perus- ja ihmisoikeudet sekä yhteiskunnan kehittäminen valtavirtaistamisperiaatteen mukaisesti kun aiemmin se nähtiin lähinnä sosiaalipoliittisena ongelmana ja lääketieteellisenä kysymyksenä. Sama tendenssi on ollut havaittavissa myös maailmanlaajuisesti. Tämä ajattelutavan muutos näkyy myös vammaispoliittisen ohjelman esittämissä toimissa.

Vammaispolitiikan edistämiseksi yhteistyö eri yhteiskunnan tasoilla on oleellista. Kuten vammaispoliittisessa ohjelmassa todetaan, taloudellisesti kestävän vammaispolitiikan varmistamiseksi tarvitaan rahoituspohjan varmistamisen ohella riittävää ja osaavaa ammattihenkilöstöä, eri toimijoiden yhteistyötä sekä palveluprosessien ja -rakenteiden organisointia niin, että ne tukevat tavoiteltuja tuloksia. Hyvän yhteiskuntasuunnittelun kannalta on keskeistä, että kunnilla, alueilla ja muilla yhteiskunnallisilla ja yksityisen sektorin toimijoilla on käytössään riittävästi vammaispoliittista osaamista. Kunnalliset vammaisneuvostot ovat merkittävä voimavara alueilla ja kunnissa, joissa ne jo toimivat. Jatkossa niiden asiantuntijuus on tarpeen saada laajempaan käyttöön ja yhteistyötä järjestöjen kanssa on hyvä lisätä.

VAMPO on tärkeä kansallisen vammaispolitiikan linjaus. Se on vahvistanut ja vahvistaa vuoropuhelua vammaispolitiikassa ja nostaa tietoisuutta tästä politiikan lohkosta. Lisäksi se tukee tiedon- ja kokemuksen vaihtoa sekä yhdessä oppimista. Se tuo esiin vammaisten kokemia epäkohtia ja antaa välineitä ratkoa niitä. Toimenpiteiden avulla voidaan turvata vammaisten oikeuksia ja rakentaa vastuullista ja kestävää vammaispolitiikkaa. Näin voidaan lisätä vammaisten henkilöiden tasa-arvoa, omatoimisuutta, osallisuutta, elämänhallintaa, työ- ja toimintakykyä ja esteettömyyttä sekä poistaa syrjintää. Näin lisäämme myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Ohjelma on luonut vahvan pohjan vammaispoliittiselle työlle nykyistä ja tulevia hallitusohjelmia varten sekä toimii hyvänä välineenä niin lainsäätäjille, virkamiehille, yksityisille organisaatioille, kansalaisille kuin järjestöille. Kaikkinensa VAMPO tukee Suomea edistämään kaikille avointa ja syrjimätöntä yhteiskuntaa, johon maamme on sitoutunut YK:n, Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston jäsenvaltiona.

VAMPO ei kuitenkaan itsessään riitä, eivätkä asiat eivät muutu hetkessä. Tarvitaan paljon työtä ja aktiivisia toimia. Ohjelman potentiaali pystytään hyödyntämään vain, mikäli se otetaan vakavissaan, tietoa siitä levitetään ja sen toimia päivitetään. Monet ohjelmassa asetetut toimet vaativat pitkäaikaista sitoutumista ja tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Sen vuoksi on tärkeää seurata ja edistää ohjelman toteutumista ja tehdä kauaskantoisia poliittisia päätöksiä myös jatkossa.

Valtio antaa raamit vammaispolitiikkaan. Käytännössä politiikka kuitenkin toteutuu kentällä työssä ja ihmisten arjessa. Te hyvät kuulijat olette siinä ensiarvoisen tärkeitä. Kiitos arvokkaasta työstänne!

Tulevaisuuden tavoitteena tulee olla oikeudenmukaisempi ja kestävämpi vammaispolitiikka.

Kiitos!

*********************************************************************

Avauspuheeni Terveydenhuollon tulevaisuus -seminaarissa TAMK:ssa 19.1.2012

*****************************************************************************

Avauspuheeni Sairaan hyvä hoito – unohtuuko ihminen  -seminaarissa 30.11.2011

Hyvät seminaarin osanottajat, hyvät naiset ja herrat!

Minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleiksi Sairaan hyvä hoito – unohtuuko ihminen –seminaariin. Olen kansanedustaja Hanna Tainio ja toimin eduskunnan munuais- ja maksaryhmän puheenjohtajana. Varsinaiselta ammatiltani olen lääkäri ja urologi, joten munuaistaudit ovat tulleet minulle hyvinkin tutuiksi  yli kaksikymmenvuotisen erikoislääkäriurani aikana. On hienoa saada jatkaa samassa aihepiirissä, mutta nyt hieman toisenlaisessa ominaisuudessa.

Uuden eduskunnan alkamisen myötä paikalla on varmasti paljon uusia ihmisiä. Lieneekin paikallaan kertoa hieman Munuais- ja maksaliitosta sekä eduskunnan munuais- ja maksaryhmästä.

Munuais- ja maksaliitto on toiminut yli 30 vuotta munuais- ja maksapotilaiden etu-, palvelu- ja yhteistyöjärjestönä. Liitto ja sen 20 jäsenyhdistystä toimivat vaikeita ja pitkäaikaisia munuais- ja maksasairauksia sairastavien, elinsiirron saaneiden sekä heidän omaistensa oikeuksien ajajina ja 

edunvalvojina. Liitto toimii yhteistyössä koti- ja ulkomaisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa tämän alueen sairauksien ennaltaehkäisemiseksi sekä sairastuneiden hoidon, kuntoutuksen ja sosiaaliturvan edistämiseksi. Se pyrkii myös olemaan verkostoitunut yhteiskunnallinen vaikuttaja, mitä tarkoitusta tämäkin seminaari ja yhteistyö eduskunnassa edistävät.

Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula. Tämä on johtanut siihen, että elinsiirtojonoissa kuolee turhaan useita kymmeniä ihmisiä joka vuosi. Munuais- ja maksaliiton tärkeimpinä seuraavien vuosien tavoitteina onkin mm. vaikuttaa siihen, että elinluovutus- ja elinsiirtotoiminta siirrettäisiin valtion kustannettavaksi. Muutos parantaisi elinsiirtotoiminnan edellytyksiä, säästäisi kustannuksia, edistäisi hoidon saatavuutta, kansalaisten tasa-arvoa sekä vähentäisi alueellisia ja sosioekonomisia terveyseroja. Tähän liittyen tavoitteena on saada myös Suomeen EU:n komission elinsiirtodirektiivin tavoitteiden mukainen kansallinen elinluovutusohjelma. Liitto pyrkii myös seuraamaan aktiivisesti sosiaali- ja terveysalan lakimuutoksia.

Eduskunnassa toimii useita eri sosiaali- ja terveyssektorin ryhmiä, joihin myös eduskunnan munuais- ja maksaryhmä lukeutuu. Ryhmä perustettiin vuonna 2000 ja se koostuu kunkin puolueen valitsemasta edustajasta sekä asiantuntijoista. Eduskunnan ryhmä toimii Munuais- ja maksaliitolle tärkeänä vaikuttamiskanavana ja tukee toimintaa asiantuntemuksellaan ja tietämyksellään esimerkiksi lainsäädäntöprosesseista. Yhteistyö takaa tiedon ajantasaisuuden toimijoiden kesken ja tukee liiton edunvalvontatehtävää. Tietysti yhteistyö myös takaa sen, että tämänkaltaiset seminaarit, eduskuntaryhmien ja ministerien tapaamiset, tiedotustilaisuudet jne. järjestyvät helpommin. Ryhmän menneistä vuosista on hyvä kiittää kansanedustaja Jouko Skinnaria sekä Erkki Virtasta, jotka ovat toimineet asiantuntemuksellaan ryhmän hyväksi.   

Eduskunnan maksa- ja munuaisryhmän tulevaisuuden tavoitteina on vaikuttaa elinluovutusten edistämiseen ja tuoda munuais- ja maksapotilaiden tarpeita esille terveydenhuollon ja sosiaaliturvan päätöksiä tehtäessä. Erityisen tärkeää on, ettei pitkäaikaissairaiden maksutaakkaa lisätä, sillä nämä henkilöt elävät usein  jo nyt köyhyysrajalla.

Liiton ja eduskunnan tukiryhmän välinen tiedonvaihto munuais- ja maksasairauksiin liittyen on viime vuosina lisääntynyt – kuten myös sitä kautta vaikuttaminen lainsäädäntöön lakien valmisteluvaiheessa. Tämä yhteistyö on mielestäni tärkeää ja se tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään entisestään.

Haluan puheessani tuoda myös esille yhden huolestuttava maailman laajuisen haasteemme, joka osaltaan tuo esille munuais- ja maksasairauksien hoidon ja ennaltaehkäisemisen tärkeyttä. Nimittäin krooninen munuaisten vajaatoiminta eli CKD (chronic kidney disease) lisääntyy kovaa vauhtia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Munuaistautirekisterin vielä julkaisemattoman tiedon mukaan esimerkiksi Suomessa CKD:hen hoitoja saavien määrä on moninkertaistunut. Vuonna 1990 munuaisensiirron tai dialyysihoitoa Suomessa sai hieman yli 300 henkeä miljoonasta kun viime vuonna luku oli jo lähes 800.

Munuaisten kroonisen vajaatoiminnan suuri kasvu liittyy yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Esimerkiksi lihavuuden yleistyminen ja sitä kautta verenpainetaudin ja diabeteksen kasvu selittävät tätä. Tähän epäsuotuisaan suuntaan voimme vaikuttaa yhteiskunnallisilla päätöksillä, esimerkiksi kannustamalla terveelliseen ruokavalioon ja liikkumiseen. Niihin tulisikin kiinnittää huomiota. Munuaisten vajaatoimintaa lisää myös väestön ikääntyminen. Eliniän piteneminen on tietenkin hieno asia, mutta toki toivomme, ettei sairaiden vuosien määrä lisäänny, vaan elinvuosien kasvu lisää nimenomaan terveitä elinvuosia.

Myöhemmin seminaarissa tullaan käsittelemään hoitojen hintaa ja vaikuttavuutta. Siihen liittyen voisi todeta, että edellä mainitut hoidot, kuten munuaisensiirto ja dialyysihoidot, toimivat esimerkkinä erittäin vaikuttavista hoidoista. Ne ovat kyllä kalliita, mutta hyvin vaikeaa munuaistautia sairastavat ovat pysyneet hengissä hoitojen ansiosta.

Munuais- ja maksaliiton tämän vuoden teemana on henkinen hyvinvointi ja jaksaminen. Sen kruunaa osaltaan tänään järjestettävä seminaarimme. Käsittelemme pitkäaikaissairauksien ehkäisyä ja hoitoa terveystaloustieteellisistä näkökulmista, sairauden vaikutuksesta elämäntilanteeseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä toivon tukemisen tärkeyttä. Kuulemme mm. hinnan ja laadun yhteydestä, luovuuden ja oppimisen voimasta, läheisten merkityksestä, omista voimavaroista, henkisestä hyvinvoinnista sekä yhdessä selviytymisestä. Lisäksi saamme nauttia improvisaatioteatteri Stella Polariksen esityksestä.

Munuais- ja maksaliiton eduskunnan tukiryhmä järjestää seminaarin yhteistyössä Suomen Nefrologiayhdistys ry:n sekä Suomen munuaistautialan sairaanhoitohenkilöstö MUSA ry:n kanssa. Kiitos tapahtumasta kuuluu siis myös heille!

Lopuksi haluan vielä kiittää yhteistyön onnistumisesta ja liiton asioiden eteenpäin viemisestä eläkkeelle jäävää Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtajaa Sirpa Aaltoa. Hän on vuosien varrella tehnyt erittäin arvokasta työtä. Kiitos Sirpa! Sirpa tulee juontamaan käsillä olevan tilaisuutemme. Toivotan samalla lämpimästi tervetulleeksi uuden toiminnanjohtajan Sari Högströmin, joka varmasti tulee jatkamaan liiton merkityksellistä toimintaa ansiokkaasti.

Antoisaa seminaaria kaikille! 

***************************************************************************

Tervehdyspuheeni Pirkan päivän vastaanotolla 1.9.2011

Pirkan päivä 1.9.2011

Arvoisa herra ministeri, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!

Vietämme tänään Pirkan päivää eli oman maakuntamme nimipäivää sekä sen 20-vuotisjuhlaa. Pirkanmaa on koko 20-vuotisen olemassaolonsa ajan ollut Suomen kärkimaakuntia monilla eri mittareilla mitattuna. Se on vahvistanut asemansa erittäin houkuttelevana paikkana asua, tehdä työtä ja viettää vapaa-aikaa. Yrityksiä Pirkanmaalle vetää sen hyvä sijainti, hyvät liikenneyhteydet (tosin niiden kunnossa on parantamisen varaa) sekä loistavat koulutusmahdollisuuden kaikilla asteilla ja osaavan työvoiman saatavuus.

Viime vuosina synkät pilvet ovat kuitenkin varjostaneet myös Pirkanmaan taivasta. Eivätkä pilvet ole kokonaan väistyneet, vaikka aurinko jo näyttää hieman pilkottavan pilvien lomasta. Sade voi vielä yllättää, sillä rahoitusmarkkinoiden myllerrys jatkuu ennen näkemättömänä ja pessimistisimmät ennustavat jopa uutta lamaa. 

Täällä Pirkanmaalla taantuman selän hienoinen taittuminen näkyy, ainakin tällä hetkellä, laskevina työttömyyslukuina. Joskin oman haasteensa työllisyyskehitykseen tuo suuret erot maakunnan sisällä. Etenkin Tampereen kaupungin työttömyysaste on edelleen huolestuttavan korkea maan suurten kaupunkien vertailussa. Samoin useassa muussa teollisuuteen nojaavassa pirkanmaalaiskunnassa työttömyys on säilynyt edelleen korkeana. Valopilkkuja maakunnan kartalle sen sijaan syttyy, mm. Punkalaitumella, Kihniössä, Sastamalassa ja Ikaalisissa. Näissä työttömyysasteet ovat viiden–kuuden prosentin tienoilla eli lähes uuden hallitusohjelman tavoitetasolla.

Erityisen positiivista on, että Pirkanmaalla nuorten työttömien määrä on vähentynyt lähes neljänneksellä viime vuoteen vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Työuraansa aloittelevien työttömyys indikoi kehityksen suuntaa kenties paremmin kuin mikään muu mittari.

Pirkanmaan yrityselämää ravisteltiin voimakkaasti kuluneessa taantumassa. Viime vuonna talouden ja yrityselämän kehitys kääntyi monen kuvaajan osalta jälleen nousuun. Pirkanmaalaisten yritysten liikevaihto kasvoi keskimäärin seitsemän prosenttia, ja teollisuusyrityksissä kasvu oli vielä parempaa, yli kymmenen prosenttia. Vienti kasvoi viime vuonna lähes kolmetoista prosenttia. Ennakkotiedot tämän vuoden alusta tarjoavat vielä positiivisempia tuloksia.

Pirkanmaan väestönkehitys on ollut hyvin vahvaa koko 2000-luvun ajan. Maakunnan väkiluku on kasvanut pienen kylällisen verran, keskimäärin 3 800 asukkaalla eli vajaalla prosentilla joka vuosi. Tästä isoin osa, keskimäärin 2 100 asukkaan vuosittainen lisäys, on seurausta muuttovoitosta. Suurin osa kasvusta on suuntautunut Tampereelle ja kehyskuntiin.

Joissain kunnissa päiväkotien ja koulujen liitokset natisevat, kun toisaalla suurin kysyntä on vanhustenhoidossa.  Väestöpohjan erilaistuminen tarjoaa haasteen kehitystyölle. 

Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan Pirkanmaalla luottamus tulevaan on perushyvällä tasolla. Teollisuuden ja rakentamisen alalla suhdanteet kohentuivat alkukesästä: uutta työvoimaa on palkattu, ja näkyvissä on, että työvoiman kysyntä jatkuu hieman kasvavana myös alkusyksystä.

Yksityisten palvelualojen odotukset ovat vielä optimistisemmat: peräti 94 prosenttia EK:n kyselyyn vastanneista pirkanmaalaisyrityksistä uskoo suhdanteen säilyvän ennallaan tai kohentuvan lähikuukausina. Henkilökuntaa on palkattu lisää myös palvelualoille. Kolmasosa palveluyrityksistä ilmoitti ammattitaitoisesta työvoimasta olevan pulaa.

Vaikka suurten vientiyritysten heilahtelut saavat eniten palstatilaa, valtaosa uusista työpaikoista syntyy edelleen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Viime huhtikuussa käytyjen eduskuntavaalien jälkeen saimme maahan pitkien synnytystuskien jälkeen laajapohjaisen hallituksen. Hallitusohjelmassa yhtenä keskeisenä tavoitteena on uudistaa Suomen kuntarakenne. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen ja se on noussut tarpeesta turvata kaikille tasavertaisesti kattavat peruspalvelut. Toteutuessaan hallitusohjelmassa kaavaillulla tavalla kuntauudistus tulee väistämättä muuttamaan Pirkanmaan kuntakenttää ja omalta osaltaan vaikuttamaan myös maakunta- ja aluehallintoon. En lähde tässä ennakoimaan ja ennustamaan tulevaa. Ehkä ensi vuonna Pirkan päivänä tiedämme uudesta Pirkanmaasta enemmän.  Kuntauudistuksen tavoitteena tulee olla paitsi kansalaisten peruspalveluiden turvaaminen, myös byrokratian ja hallintorakenteiden vähentäminen, kuntien elinvoiman lisääminen sekä kansalaisia lähellä olevan demokraattinen päätöksenteon lisääminen kuntarajoista riippumatta.

Hyvät kuulijat!

Pirkanmaan tulevaisuus näyttää nyt monessa suhteessa valoisalta. Pitkään jatkunut ministeritön kausikin on päättynyt.  Meillä on nyt oman maakunnan mies istumassa valtakunnan keskeisimmässä päättävässä pöydässä. Tämän lisäksi Helsingissä on jopa kaksi pirkanmaalaista valtiosihteeriä.  Olen todella iloinen näistä nimityksistä ja haluankin toivottaa teille kaikille vielä onnea ja menestystä vaativassa työssänne. Nyt voimme ainakin tältä osin rauhallisin mielin nukkua yömme.

Mutta ennen kuin sammutamme valot ja painamme tyytyväisenä päälle pielukselle. Käykäämme juhlimaan omaa maakuntaamme Pirkanmaata. 

Pirkanmaan menestyksen perusta on ollut ja tulee olemaan yhteinen tahto ja yhteistyö. Pirkanmaan liitto toimii maakunnan yhteistyön organisoijana ja kannustajana. Työmme ei onnistu ilman laajaa sidosryhmäverkostoa, hyviä yhteistyökumppaneita ja omaa luottamushenkilöstöämme. Tämän Pirkan päivän vastaanoton tarkoitus on Prikanmaan liiton puolesta kiittää Teitä kaikkia hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä.

Toivon Teille kaikille oikein nautinnollista iltaa täällä tänään. Nauttikaa kaikilla aisteilla niin hengen kuin ruumiin ravinnosta.

Vielä kerran lämpimästi tervetuloa! Nostakaamme Pirkanmaan malja!

Rikastekstieditori

**************************************************************************

Juhlapuhe Irjalan omakotiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 20.8.2011

Hyvä juhlivan Irjalan omakotiyhdistyksen väki!

Lämmin kiitos kutsusta tulla juhlapuhujaksi juhlaanne!

Tarkastellaanpa aluksi sitä, minkälainen maailma oli 50 vuotta sitten, kun tämä yhdistys perustettiin.  John F. Kennedy astui tuolloin Yhdysvaltain presidentin virkaan. Juri Gagarin teki ensimmäisen avaruuslennon ja Fidel Castro ilmoitti Kuubasta tulevan kommunistinen valtio. Elimme kylmän sodan aikaa. Suomessa oli päättymässä Urho Kekkosen ensimmäinen presidenttikausi ja maa tasapainoili idän ja lännen välillä. Oli noottikriisi, kun Neuvostoliitto vaati toimenpiteitä Länsi-Saksan ja sen liittolaisten uhan torjumiseksi. Samaisena vuonna Suomen pankki täytti 150 vuotta ja Suomi osallistui tuolloin myös ensimmäistä kertaa Euroviisuihin Laila Kinnusen kappaleella Valoa Ikkunassa sijoittuen komeasti kymmenenneksi.

Vuonna 1961 elämä Suomessa oli vaatimatonta. Keskipalkka oli 100 euron luokkaa kuukaudessa, alempi kuin useimmilla nykyisillä kehitysmailla. Valtion koko budjetti olinykyrahassa sadasosa tämän vuoden budjetista ja murto-osa nykyään vuosittain ottamamme velasta.

Vuonna 1961 syntyivät muun muassa Tiina Lillak, edesmennyt Walesin prinsessa Diana, Barack Obama ja - Irjalan Omakotiyhdistys.

Mitä 50 vuodessa on sitten tapahtunut? Kuuhun on lennetty useita kertoja, noottikriisistä selvitty ja Berliinin muuri murtunut, Suomen pankki on jo 200-vuotias, Lordi voittanut Euroviisut, Barack Obama noussut Yhdysvaltain presidentiksi, Tiina Lillak on voittanut mm-kultaa ja olympia-hopeaa keihäänheitossa ja Kuuba – no, Kuuba on edelleen kommunistinen valtio ja viikko sitten siellä vietettiin Fidel Castron 85-vuotisjuhlia, joista päivänsankari itse oli tosin poissa juhlistaan. Ja 50-vuotias Irjalan Omakotiyhdistys toimii edelleen aktiivisesti tavoittaen uusia omakotiasujia jäsenekseen toimimaan aktiivisesti oman alueensa ja koko Tampereen hyväksi.

Viime keväänä käytyjen eduskuntavaalien jälkeen saimme kokea pitkän ja melkeinpä tuskallisen hallituksen synnytyksen. Hallitusohjelma laadittiin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, joka näyttää kiristyvän edelleen. Täten se, miten kyseinen ohjelma toteutuu vai joudutaanko taloutta sopeuttamaan kovalla kädelle jo piankin, jää nähtäväksi. Käyn kuitenkin seuraavassa läpi joitakin asumista koskevia linjauksia ja ohjelman kohtia, sillä varmasti monia mietityttää asuntopolitiikan lähitulevaisuus.

Tuore asunto- ja viestintä ministeri Krista Kiuru on toistaiseksi julkisuudessa puhunut lähinnä vuokra-asuntojen tilanteen helpottamisesta muun muassa vuokraa alentavilla tuilla sekä vaatimalla kunnilta lisää tontteja vuokra-asuntoihin. Mutta kyllä hallitusohjelmassa käsitellään omistusasumistakin: 

Hallitus muun muassa aloittaa selvitystyön takausmallista, jolla tuettaisiin työttömäksi jäävien, vakavasti sairastuneiden tai yritystoiminnan konkurssin kokeneiden omistusasunnon omistajien mahdollisuutta säilyttää asuntonsa. Tavoitteena on myös edistää rakentamattoman maan käyttöön saamista ja ohjata valtion tarpeista vapautuvat maat asuntotuotannon käyttöön kohtuullisin hinnoin. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että valtion asuntorahaston sekä valtion budjetin kautta myönnetään erilaisia korjaus-, energia- ja investointiavustuksia. Näiden avustusten kustannukset, vaikuttavuus ja kohdentuminen arvioidaan uudelleen ja tavoitteena on luoda selkeä ja yksinkertainen, energiaköyhyyttä estävä, resursseiltaan riittävä avustusjärjestelmä. Hallitusohjelmassa käynnistetään myös ohjelma ryhmärakennuttamisen ja muiden uusien asumiskonseptien edistämiseksi mukaan lukien kohtuuhintainen omistusasuntotuotanto.

Hallitusohjelman pohjalta laaditaan asuntopoliittinen toimenpideohjelma tämän vuoden loppuun mennessä, jossa tulevaisuuden toimenpiteitä ja aikatauluja eritellään vielä tarkemmin. 

Myös energiapoliittiset ratkaisut vaikuttavat asumisen mahdollisuuksiin. Miltä siis lähitulevaisuus siltä kannalta vaikuttaa? Hallitusohjelmassa korostetaan muun muassa energiatehokkuutta, jonka parantamisella pyritään vaikuttamaan energian ja asumisen hintaan. Siinä myös kerrotaan asumisen energia-avustusten kehittämisestä siten, että pienituloisillakin on mahdollisuus lämmitysjärjestelmän vaihtoon ja energiaremontteihin.   Energian- ja sähkönkäytön hinnoittelua ohjeistetaan niin, että kuluttajille tarjotaan ratkaisuja, jotka kannustavat energian säästöön, hillitsevät kulutushuippuja ja vähentävät näin energiantuotannosta aiheutuvia päästöjä.

Hallituksen tavoitteena on sähköntuotannon omavaraisuuden parantaminen. Lisäksi pyrkimyksenä on uusiutuvien energianlähteiden osuuden lisääminen aiemmin asetetun EU-tavoitteen mukaisesti ja pitäen kiinni uusiutuvan energian kansallisesta tavoitteesta. Pyrkimyksenä on tukea uusiutuvia energianlähteitä kustannustehokkaasti, läpinäkyvästi ja teknologianeutraalisti. Tehtyjen uusiutuvan energian tukipäätösten toimivuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan vuoden 2012 loppuun mennessä ja tehdään tarvittavat päätökset järjestelmän tehostamiseksi ja uudistamiseksi tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ohjelmassa on myös asetettu, että kaukolämpö-verkon ulkopuolella hyödynnetään lisääntyvästi pienimuotoisia talo- tai kiinteistökohtaisia maalämpöön ja uusiutuviin energiaraaka-aineisiin pohjautuvia ratkaisuja. Tarkoituksena on myös tutkia yrityksissä käytetyn ns. ESCO-palvelumallin soveltumista asuntojen energiatehokkuusinvestointien rahoittamiseen. Tämän mallin avulla palvelun ja investoinnin kustannukset maksetaan säästöillä, jotka syntyvät alentuneista energiakustannuksista.

Uskonkin eri uusiutuvien energiamuotojen käytön lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa. Yhtenä esimerkkinä toimii maalämpö, jonka myynti on ollut kovassa nousussa jo kymmenen vuotta ja joka on kasvattanut suosiotaan erityisesti parin viime vuoden aikana. Näin on tapahtunut myös Pirkanmaalla yleisesti ja ilmeisesti teidänkin alueellanne.

Uskon myös, että tulevaisuudessa omakotiasuminen pitää pintansa suomalaisena toiveasumismuotona. Edelleen suurimmalla osalla ihmisistä on tulotason vakiinnuttua toiveena saada ihan oma koti. Voi kuitenkin olla, että sen saavuttaminen tulee olemaan entistä vaikeampaa osalle ihmisistä. Yhteiskunnassamme puhutaan paljon hyvinvoinnin polarisoitumisesta eli kaksinapaistumisesta. Meillä on siis yhä enemmän todella hyvinvoivia ja todella huonosti voivia.

Omakotiasuminen on pääsääntöisesti hyvinvoivien oikeus, josta heikompiosaisilla ei ole mahdollisuutta nauttia, koska heillä ei ole mahdollisuutta saada lainaa. Toinen huolestuttava nyky-yhteiskunnan piirre ovat alati lisääntyvät pätkätyöt. Niiden tuoma taloudellinen (ja muu epävarmuus) ovat omakotiasumisen esteenä. Miten saada lainaa tai edes uskaltautua sitä hakemaan jos työsuhde on kerta toisensa jälkeen vain vuoden pituinen?

Vuokra-asumisen lisääntymisestä antaa viitteitä muuttamat muutkin yhteiskunnan trendit. Jo jonkin aikaa järjestöissä on huomattu, että ihmisten osallistuminen niiden toimintaan on muuttunut. Nykyään ihmiset yhä useammin välttävät sitoutumista. Käytännössä saatetaan kyllä olla mukana toiminnassa, mutta vain silloin kun se erityisesti sopii itselle. Omakotiasuminen vaatii sitoutumista enemmän kuin vuokralla asuminen, vuokra-asunnosta on esimerkiksi helpompi vaihtaa toiseen tarpeen vaatiessa. Monet nykyään myös kaipaavat vaihtelua, eivätkä halua sitoutua asuntoon tai työhön koko elämäkseen tai pitkäksi aikaa kuten ennen. Kaikki eivät myöskään välitä omakotipihan tuomista puuhista ja päätyvät toisenlaiseen asumismuotoon.

Lisäksi nyt näyttää siltä, että hallitus on todella miettimässä vaikuttimiaan omakotiasumisen suhteen. Esimerkkinä tästä on asuntolainojen verovähennysoikeuden pieneneminen, joka saattaa hyvinkin vaikuttaa oman kodin ostoinnokkuuteen. Oman osuutensa tekee myös alati nousevat sähkölaskut.

Kaikesta edellä mainituista huolimatta omakotiasumisella on meille suomalaisille aivan erityinen merkitys. Useat meistä ovat haaveilleet omasta kodista jo lapsesta pitäen ja sanonta kertookin punaisesta tuvasta ja perunamaasta sekä siitä kuinka oma koti on kullan kallis. Omakoti on todella omakoti ja sillä on puheissa usein syvä merkitys. Monet vuokralla tai muuten väliaikaisesti asuvat puhuvat usein, kuinka asuntoa ei kannata laittaa kuntoon, kun se ei ole oma. Kun asunto on oma, siitä haluaa pitää huolta ja sen haluaa olevan itsensä näköinen ja kotoisa. Sen vuoksi on myös tärkeää, miltä tämän oman kodin ympäristö näyttää ja sen kehitykseen halutaan vaikuttaa aivan eri tavalla. Yhteiseen vastuuseen ja esimerkiksi talkoisiin on helpompi saada väkeä kuin vuokra-asuntoja täynnä olevalla alueella.

Oivana esimerkkinä tästä yhteisestä vastuusta on teidän omakotiyhdistyksenne, jonka merkitys asuinalueellenne on suuri. Vuosien aikana olette muun muassa kunnostaneet ja pitäneet yllä tämän hienon Makasiinin! Ei olekaan ihme, että Irjalan Makasiinista on tullut kovin suosittu juhlapaikka. Kiitos teille!

Yhteisöllisyys tuntuu vähenevän alati yhteiskunnassamme. Siksi kaltaisenne yhdistykset ovat mielestäni aina vain merkityksellisempiä. Yhteisöllisyyden sanotaan muun muassa vähentävän ongelmia, lisäävän yksilön terveyttä ja hyvinvointia sekä kasvattavan kuulumisen tunnetta. Täällä taitaakin sitten olla paikalla hyvinvoivaa porukkaa. 

Yhdistyksenne puheenjohtajalta sain kuulla teidän  yhteisönne olevan olevan hyvin tamperelaishenkinen. Se on hienoa – olenhan itsekin paljasjalkainen tamperelainen ja omakotiasuja.  Arvostan sitä, että te omalta osaltanne rakennatte Tamperetta ja pidätte sitä elinvoimaisena. On myös tärkeää, että jokainen laittaa kortensa kekoon yhteisen elinympäristömme puolesta.

Haluan lopuksi toivottaa lämpimästi onnea Irjalan omakotiyhdistykselle. Jatkakaa hienoa toimintaanne samanlaisella ponnella kuin tähänkin asti. Toivottavasti tavoitatte monia ihmisiä myös jatkossa. 50 vuoden kuluttua juhlimme omakotiyhdistyksemme 100-vuotisjuhlia! Kiitos, että saan olla täällä kanssanne ja vielä kerran onneksi olkoon!

Yhdistyksen aktiivien palkitseminen:

Nämä nyt palkittavat henkilöt ovat useiden vuosien ajan pyyteettömästi edesauttaneet yhdistyksemme yhteenkuuluvuuden tunnetta osallistumalla päätöksentekoon yhdistyksen tarkoitusperien mukaisesti, erilaisiin tapahtumiin, kantamalla huolta yhdistyksen omaisuudesta ja tekemällä esimerkillisesti talkootyötä yhteisen hyvän eteen, joka on näkynyt laajasti Tampereella.

Irjalan omakotiyhdistys haluaa muistaa Teitä aikaansaannoksistanne luovuttamalla yhdistyksen numeroidun juhlastandaarin muistoksi toimistanne yhdistyksessä. Toiminta jatkuu ja toivomme teidän olevan edelleen aktiivisesti siinä mukana.

***************************************************************************

Tampereen Runoviikon avajaiset Tammelan torilla 6.6.2011