Kynästäni

"Teininä sitä ajatteli, että osa koulutunneista on tylsyyden huippu. Olin silloin vielä armeliaan tietämätön kaikista niistä loputtoman pitkistä jorinakokouksista, joissa olen kankkujani sittemmin kuluttanut. Yksikään, ei yksikään, ruotsintunti voi vetää tylsyydessään vertoja maakuntavaltuuston kokoukselle". Näin nasevasti kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnisti Rosa Meriläinen. En tiedä, pitäisikö minun Pirkanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana loukkaantua moisesta.

Rosa on kuitenkin monelta osin oikeassa. Meillä on paljon kokouksia ja ennen kaikkea turhan pitkiä kokouksia. Olen itse yli kaksikymmentä vuotta kestäneen luottamushenkilöurani aikana istunut luultavasti monta tuhatta tuntia kokouksissa. Tällä kokemuksella teen oman arvioni asiasta:

1. Aivan turhia kokouksia ei juuri ole. Lähes aina on syy kokoontua ja tehdä päätöksiä, jotta asiat menevät eteenpäin. Yhteisten asioiden hoidostahan tässä on kysymys. Maakuntavaltuusto kokoontuu vain kaksi kertaa vuodessa, ja kokous kestää kerrallaan vain pari tuntia, joten kokoustamiseen kuluu yllättävän vähän aikaa. Maakuntavaltuuston tehtävä on vastata Pirkanmaan liiton toiminnasta ja taloudesta. Se hyväksyy maakuntasuunnitelman, -ohjelman ja maakuntakaavan. Se myös valitsee maakuntahallituksen, tarkastuslautakunnan jäsenet sekä maakuntajohtajan. Kaikki ovat siis tärkeitä tehtäviä. Voidaan sanoa, että käytettyyn kokousaikaa nähden maakuntavaltuusto tekee suuria ja merkittäviä päätöksiä todella tehokkaasti.

2. Liian pitkä kokouksia on kuitenkin paljon – ehdottomasti liikaa. Yksi tunnetuimmista on Tampereen kaupunginvaltuusto, jotka kokoukset kestävät useita tunteja lähes aina. Budjettikokous usein yli 12 tuntia. Valtuusto käsittelee toki hyvinkin merkittäviä asioita, kuten esim. seuraavan vuoden talousarvion ja tulevien vuosien taloussuunnitelman sekä tilinpäätöksen ja tarkastuskertomuksen. Lisäksi se käsittelee paljon kaavoja, mutta erityisen paljon valtuutettujen tekemiä aloitteita. Näiden aloitteiden käsittelyyn menee lähes poikkeuksetta monta tuntia ja lopputulos on "plusniinusnolla". Tähän on yritetty puuttua -laihoin tuloksin.

Olen usein miettinyt, minkälainen tilanne on kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Ovatko ihmiset silloin enää halukkaita kuluttamaan kokoussalin penkkejä tuntitolkulla? Uskon, että nykyiset nuoret, silloiset päättäjät, haluavat käyttää vapaa-aikansa itsensä ja perheensä hyväksi -eivät pitkiin kokouksiin. Hoidetaanko kokoukset etätyönä esim. netin kautta? Tällöin päätöksenteon pitää huomattavasti tehostua nykyisestä ja tulla muodoltaan erilaiseksi sekä vähemmän byrokraattiseksi.

Sitä odotellessa valmistaudun ensi viikon kaupunginvaltuuston kokoukseen. Montakohan tuntia ryhmäkokouksineen siihen pitää varata?