Osaaminen ja elinkeinot

Jatkuuko kasvu -seminaarin alustajina toimivat mm. johtaja Seppo Riski (EK) ja johtaja Lauri Lyly (SAK). Itse toimin seminaarin avaajana.

Kuntaliiton valtuuston kokous 3.12.2009 Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro Hanna Tainio   ARVOISA  PUHEENJOHTAJA, HYVÄT KUNTAVALTUUTETUT   Vuonna 2006 käynnistetyn Paras-hankkeen tavoitteena on varautua 2010-luvun alkuvuosina kiihtyvään huoltosuhteen heikkenemiseen ja hitaamman kasvun aikaan. Käynnistämisvaiheessa nähtiin jo selvästi, että Suomi ikääntyy nopeasti ja suuret ikäluokat eläköityvät, mistä johtuen palvelutarve kasvaa ja palvelurakenteita pitää uudistaa. Väestö keskittyy menestyville kaupunkiseuduille ja ajaudumme nopeasti työvoimapulaan – ainakin joillakin aloilla.  Ennusteiden mukaan lähes kolmannes kuntien henkilöstöstä eläköityy seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kunnat joutuvat jatkuvasti taistelemaan asemastaan kiinnostavana työnantajana.  Palvelutuotanto on suuren haasteen edessä.   Kunnat ovat tehneet puitelain edellyttämiä toimenpiteitä kiitettävästi. Kuntaliitosten myötä kuntien määrä on vähentynyt kuluneen vuoden alusta 67:llä, ja jos suunnitellut kuntaliitokset toteutuvat, maassamme on vuoden 2013 alusta 337 kuntaa. Kuntaliitosten lisäksi on muodostettu lukuisa erilaisia yhteistoiminta-alueita mm. terveydenhuollon järjestämiseksi.    Paras-hankkeen tavoitteena oli vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta ja turvata kuntalaisten palvelut kehittämällä palveluiden tuotantotapoja ja organisointia sekä uudistamalla kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä. Valitettavasti tässä on ainakin toistaiseksi vain osittain onnistuttu: hallintorakenteen ovat uudistuneet, mutta palvelurakenteet eivät. Tämä on jopa johtanut päätösvallan karkaamiseen pois peruskunnista.     Paras-hankkeen käynnistyessä SDP asetti  tavoitteeksi kuntarakenteen, joka koostuisi vahvoista, työssäkäyntialueeseen perustuvista kunnista. Kunnan on mahdollisimman laajasti elettävä omilla verotuloillaan, sen päättäjät ovat suoraan kuntalaisten valitsemia ja heille vastuussa. Kunnalla tulee säilyä palveluiden järjestämisvastuu, ja sen tulee itse hoitaa palvelutehtävät mahdollisimman laajasti, ilman toisen asteen organisaatioita.   Hallitus antoi eduskunnalle reilu viikko sitten (24.11.) Paras-selonteon. Sen voi katsoa olevan laiha kompromissi: vain tekninen arvio puitelaista, ei niinkään koko hankkeesta. Kunnat odottivat eväitä talouskriisistä selviämiseksi, mutta selonteko ei niitä tarjoa.     Koko kuntahallinnon ja kuntien ja valtion yhteistyön pitkäjänteistä kehittämistä haittaa valtioneuvoston sisäinen ristiriita kuntahallinnon kehittämisen suunnasta. Sosialidemokraatit ovat olleet tukemassa vahvoja työssäkäyntialueeseen perustuvia kuntia, joiden varaan hyvinvointipalvelut voidaan jatkossakin rakentaa.   Hallitus ei ole välittänyt puitelain velvoitteesta vahvistaa kuntien veropohjaa. Pikemminkin on käynyt päinvastoin, sillä keskimääräisellä 19 %:n veroasteella kunta saa verovähennyksistä johtuen kassaansa rahaa vain 14 %:n edestä. Kuntien veropohjaa kutistaa myös se, että palvelut tuotetaan yhä enemmän ostopalveluina, joiden tekijät eivät useinkaan maksa verojaan palvelun ostavaan kuntaan. Tästä hyvä esimerkki ovat lääkäripalveluita tarjoavat ns. reppufirmat.   Kuntaliitoksia on siis tehty, mutta se ei riitä. Suomen kuntarakennetta on edelleen kehittävä puitelain linjaamaan suuntaan. Palvelutuotanto on uudistettava, mutta kilpailutukseen mentäessä sen hyödyt ja haitat on tutkittava erityisen tarkasti ja nimenomaan kokonaistaloudellisesta näkökulmasta. Kaupunkiseuduilla uudistukseen on saatava vauhtia. Sitä voidaan toivottavasti edesauttaa selonteossa mainitulla selvityshenkilömenettelyllä.   Valtionosuusuudistuksesta odotettiin kuntakentällä helpotusta talousongelmiin, mutta uudistus kutistui minimaaliseksi. Kaiken kaikkiaan Paras-uudistus ei riitä kuntien edes nykyisiin, saati sitten nähtävissä oleviin tuleviin haasteisiin.   Suomea kohdannut globaali taloustaantuma on sysännyt kunnat pahenevaan kriisiin. Niiden tulopohja on romahtanut yllättävän nopeasti. Kuntien vuosikate putosi viime vuoden 2,4 miljardista 1,7 miljardiin eli 34 prosenttia. Ensi vuonna kuntien rahoitusvajeen arvioidaan olevan lähes miljardi euroa. Kuntaliiton käsitys on, että talous on alijäämäinen koko kunnallisvaalikauden. Synkimpien arvioiden mukaan meillä on ensi kesänä jopa 300 000 työtöntä.   Selviytyäkseen ensi vuodesta yli puolet kunnista nostaa veroprosenttejaan. Näissä kunnissa asuu 3,2 miljoonaa suomalaista.  Moni kunta joutuu lomauttamaan henkilöstöään, ottamaan lisää lainaa ja karsimaan palveluitaan.   Hallituksen harjoittama veronalennuspolitiikka on saanut laajaa kritiikkiä niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Viime viikolla julkaistun YLE uutisten kyselytutkimuksen mukaan lama on lisännyt kansalaisten säästämistä. Veronkevennykset eivät siis olekaan menneet kulutukseen, vaan raha on laitettu jemmaan pahanpäivän varalle. Jopa Elinkeinoelämän keskusliitto näkee tilanteen huolestuttavana.  Kulutuksen hidastuminen voi viivyttää talouden kääntymistä taantumasta nousuun. Tässäkin valossa on kummallinen hallituksen otaksuma, että elvytyksen nimissä toteutetut veronalennukset olisivat lääke niin nousu- kuin laskusuhdanteessa, ja yhtä lailla lyhytaikaisissa kriiseissä kuin pitemmän ajan rakenneongelmissa.   Hallitus ei myöskään ole uskaltanut laatia talousennustettaan ensi vuotta pidemmälle. On todennäköistä, että kunnilla on suuria vaikeuksia palveluiden tarjoamisessa. Saamme palveluiden kasvavasta kysynnästä huolimatta varautua lomautuksiin ja henkilöstön irtisanomisiin, velkaantumisiin ja verojen korottamisiin. Hallitus itse ilmoittaa, ettei se leikkaa mitään - likaisen työn saavat tehdä kunnat!   Sosialidemokraattien mielestä hallituksen veropolitiikan valmistelussa on kuntien veropohjan laajentaminen otettava vakavasti pohdittavaksi. Jäteveron tuotto kokonaan, osa poltto-aine-  ja liikenneveron sekä pääomatuoton tuotosta on ohjattava kunnille.  Kuntien kannalta parasta elvytys- ja lamantorjuntapolitiikka on pitää kansalaisille tärkeät hyvinvointipalvelut toiminnassa huonoinakin vuosina. Investoiminen niin liikenneväyliin kuin homekoulujen korjaamiseen on jopa kolme kertaa paremmin työllistävää kuin veroelvytys.   Kuntien menojen kasvun taustalla ovat jatkuvasti lisätyt tehtävät, joihin rahoitusta on varattu riittämättömästi. On selvää, että tuottavuutta on nostettava, mutta kuntien herkkiin palveluihin ei raaka mekaanisen tuottavuuden malli sovellu. Erilaisia toimenpiteitä prosessien läpikäymisestä sähköisten verkkojen hyödyntämiseen on otettava käyttöön nykyistä laajemmin. Samoin tuottavuuden esteinä olevia normeja on poistettava ­ kuitenkin siten, että kansalaisten palvelut säilyvät. Valtionhallinnossa sitkeästi elävä sektorikohtainen normittaminen ei ole ratkaisu kuntien talousongelmiin; pikemminkin se heikentää paikallistason toimintojen tarkoituksenmukaista järjestämistä.   Hyvät kuulijat!   Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden ratkaisut ovat olleet laajassa valmistelussa. Sosiaaliturvan uudistus ja parhaillaan valmisteltava terveydenhuoltolaki vaikuttavat merkittävästi kuntien tulevaisuuteen.  Kunnat tarvitsevat nyt pikaisesti linjauksia näistä asioista. Esimerkkinä mainittakoon kunnissa meneillään olevat monet hankkeet, joilla ikäihmisten asumista siirretään vanhainkotihoidosta palveluasumiseen. Lainsäädännöllä ei ole määritelty sitä rahamäärää, joka asukkaalle tulee jäädä asumiskustannusten jälkeen. Kuntaliiton tulee vaikuttaa lain valmisteluun siten, että tämä asia saadaan samansuuntaiseksi kuin se vahainkotiasumisen osalta on jo määritelty. Kuntien pitää myös ajoissa saada tieto puitelakikauden jälkeisistä tavoitteista. Nyt Paras-selonteon kirjaukset ovat poliittisen kompromissin jäljiltä sellaisia, ettei niistä oikein selvää saa.   Sosialidemokraattien mielestä suuremmat kunnat voivat ottaa isomman vastuun palveluista. Erityisvastuualueiden roolia on myös vahvistettava, maakuntamallia me emme suosi. Myös aluehallinnon uudistuksen on palveltava vahvoja peruskuntia. Ratkaisujen on oltava nykyistä taloudellisempia, ja niiden on myös oltava hyvin asiakkaiden saavutettavissa. Koheesio- ja kilpailukykyohjelmat pitää saada kouraan sopiviksi elinkeino- ja aluetalouden välineiksi. ­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­ Kunnallisia päätöksentekijöitä on tuettava turvaamalla heille työskentelyedellytykset ja luomalla uusia välineitä kuntien johtamiseen vaikeina aikoina.   Paras-hanke on surullinen näyte ”hallinnollisesta himmelistä”, sopimusten viidakosta, jossa kokonaisuus ja vastuut eivät pysy kenenkään kädessä” kirjoittaa tamperelainen Aamulehti viime sunnuntain pääkirjoituksessaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse lopullisesti olla. Hallituksella on vielä aikaa korjata tehdyt virheet tai tekemättömyydet. Kuntakenttä odottaa…       ***************************************************************** Avauspuheenvuoro maakuntavaltuuston kokouksessa 28.10.2009 Tampereella Hyvät maakuntavaltuuston jäsenet! Pirkanmaan liiton perussopimuksen mukaiset maakuntavaltuuston syyskokouksen asiat ovat luonnollisesti tässä kokouksessa päällimmäisinä eli maakuntahallituksen esitys liiton tulevan vuoden talousarvioksi ja toimintasuunnitelmaksi. Pirkanmaan maakunnan kehittämisen strategia eli Pirkanmaan maakuntasuunnitelma, joka käsitellään kerran maakuntavaltuustokaudessa, on myös listalla. Saamme tiedoksi maakuntajohtajan ilmoituksen hänen eläkkeelle siirtymisestään. Tämä tietää sitä, että maakuntajohtajan vaali on esityslistallamme seuraavassa, huhtikuussa pidettävässä kokouksessamme. Kuulemme myös selostuksen nyt loppusuoralle tulossa olevasta aluehallinnon uudistushankkeesta. Pirkanmaa on kokenut meneillään olevan suhdannemuutoksen vaikutukset hyvin voimakkaasti. Muutos on iskenyt maakuntamme vahvaan ytimeen, vientiteollisuuteemme ja tuonut taantuman lähelle tuhansia pirkanmaalaisia työpaikkoja. Miten syvälle vielä menemme ja miten pysyvästä muutoksesta on kysymys? Tämä lienee tiedossamme ensi talven aikana. Pirkanmaalla on aina oltu vahvoja kriisitilanteissa. Tapamme toimia paineen alla on koeteltu. Olemme ennekin löytäneet tien ulos ongelmista. Tänään käsiteltävä maakuntasuunnitelma on tähän yksi suunnannäyttäjä. Maakuntasuunnitelmassa linjataan Pirkanmaan tulevaisuutta ja kehittämisen painopisteitä. Uskomme edelleen vahvaan osaamiseen ja koulutukseen kaikilla tasoilla. Myös fyysisen toimintaympäristön merkitys on korostunut. Siksi panostukset esimerkiksi liikenneinfrastruktuurin ovat hyvin merkittäviä. Pirkanmaan aluekehitysvaikuttajien näkemyksen mukaan Pirkanmaa selviää taantumasta monipuolisen tuotanto- ja palvelurakenteensa ansiosta. Maakuntasuunnitelman mukaan tuota rakennetta on kuitenkin uudistettava ja huolehdittava siitä, että tulevan uuden kasvun edellytykset ovat huippukunnossa. Maakuntasuunnitelma viestii myös siitä, että koko Pirkanmaan kehityspotentiaali on hyödynnettävä ja kehittymisen edellytykset on turvattava koko Pirkanmaalla. Maakuntamme kehittämistavoitteet ovat yhteisiä, mutta eri alueilla on tarpeen mukaan käytettävä erilaisia keinoja kehityksen vauhdittamiseksi. Vaikka meillä on ongelmia, meillä on kuitenkin monia valtteja käsissämme. Keskeinen niistä on kasvava väestömme. Tilastokeskuksen tuoreen ennusteen mukaan Pirkanmaan väkiluku ylittää kolmessa vuodessa puolen miljoonan asukkaan rajan. Asukkaat ovat Pirkanmaan keskeinen voimavara. Hyvät kuulijat! Tulevan toimintavuoden lopussa eli 31.12.2010 tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Pirkanmaan liitto aloitti toimintansa ja jatkoi sitä ennen toimineiden Pirkanmaan maakuntaliiton ja Tampereen seutukaavaliiton työtä. Edessämme on siten liiton kahdeskymmenes toimintavuosi. Juhlimme työn merkeissä. Ja työtä meillä on. Yhteisenä työnämme on Pirkanmaan saattaminen uuden menestyksen uralle.  ***************************************************************************  Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Hanna Tainion Puhe Pirkan Päivän vastaanotolla 1.9.2009 Arvoisat kutsuvieraat, Hyvät naiset ja herrat! Tänään syyskuun ensimmäisenä päivänä me vietämme Pirkanmaan maakunnan nimipäivää - Pirkan päivää. Hyvää Pirkan päivää Teille kaikille! Pirkan päivän ohjelmaamme kuuluu Pirkanmaan palkinnon jakaminen. Niin tänäkin vuonna. Tämä palkinto, joka jaetaan maakuntamme hyväksi tehdystä merkittävästä työstä, luovutettiin tänään iltapäivällä Pirkanmaa-seminaarissa. Taitelija, keraamikko Merja Haapalan keraaminen Kasvu-veistos ja 7000 euron rahapalkinto luovutettiin Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:lle sen Pirkanmaan hyväksi tekemästä merkittävästä työstä, kun se on järjestänyt Vammalassa ja nykyään Sastamalassa jo neljännesvuosisadan Vanhan kirjallisuuden päiviä. Vanhan kirjallisuuden päivistä on vuosien myötä tullut, ei vain paikallinen ja maakunnallinen vaan myös valtakunnallinen tapahtuma. Parhaat onnittelut palkinnon saajille tämän vuoden Pirkanmaan palkinnosta. Haluan myös onnitella Sastamalan kaupunkia, jonka panos Vanhan kirjallisuuden päivien taustalla on merkittävä. Hyvät kuulijat! Pirkanmaa on pitkään - itse asiassa alkumetreiltään saakka - ollut sekä vetovoimaltaan että toimeliaisuudeltaan Suomen kärkimaakuntia ellei jopa kärkimaakunta. Tämä tosiasia on viime vuosien aikana käynyt ilmi monista tutkimuksista ja selvityksistä. Sen on voinut todentaa myös tilastoista. Näin on juuri nytkin, vaikka synkät pilvet varjostavat työtämme ja toimintaamme. Pirkanmaa on hyvin kansainvälistynyt vientimaakunta. Me emme elä muutoinkaan umpiossa, koska myös pääomat ja työvoima, ihmiset liikkuvat globaalisti. Kansallinen, eurooppalainen ja kansainvälinen yhteisö antavat näin työllemme viitekehyksen. Kun ympäröivä maailma on ajautunut taantumaan, niin myöskin me. Tämä tosiseikka antaa meidän työllemme erityisen haasteen ja vaativat reunaehdot. Me olemme olleet selkeästi hyötyjiä globalisaatiokehityksessä. Pirkanmaan viime vuosikymmeninä tapahtunut voimakas kehitys ja kasvu ovat perustuneet nimenomaan vientiteollisuutemme menestykseen maailmanmarkkinoilla. Mutta vapaiden markkinoiden toinenkin puoli on käynyt tutuksi viimeistään nyt, kun kansainväliset markkinat ovat hiljenneet. Pirkanmaan pahin yhteiskuntapoliittinen ongelma on runsaat viistoista vuotta eli edellisestä lamasta lähtien ollut työttömyys, joka on kautta vuosien ollut syvempi kuin Suomessa keskimäärin. Taustana ovat olleet tuon edellisen syvän laman aikaan meitä yhtä aikaa tuolloin kohdanneet suhdannetyöttömyys ja tuolloisen suurteollisuutemme rakennemuutoksista aiheutunut rakennetyöttömyys. Juuri kun näytti, että olemme tämän ongelman voittamassa, uudet pilvet alkoivat varjostaa. Vaikka taantuma näyttää juuri nyt taittumisen merkkejä, niin paljon tehtävää on kuitenkin käsillämme. Menneet vuodet osoittavat, että ongelmat ovat voitettavissa. Tästä meillä pirkanmaalaisilla on kosolti kokemusta. Tämä edellyttää kaukonäköistä kehittämistoimintaa työ- ja toimintaympäristömme edelleen kehittämiseksi. Samoin tämä edellyttää jatkuvaa panostamista koulutus- ja tiedeyhteisömme toimintaedellytyksiin. Hallinnon ja toiminnan rakenteita on modernisoitava, etteivät ne aiheuta kitkaa menestymisellemme. Ja mikä tärkeintä: Kansalaisten hyvinvointi. Sitä meidän tulee vaalia. Työ Pirkanmaan parhaaksi edellyttää koko maakunnan ja sen kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Nyt on oikea hetki tiivistää sitä. Tässä työssä tarvitsemme myös valtiovallan myötävaikuttamista. Ei sovi unohtaa sitä, että Pirkanmaan muodostuminen omaksi toiminnallis-taloudelliseksi maakunnaksi ei runsaat puoli vuosisataa sitten ollut itsestään selvää. Historiankirjat todistavat, että maakuntamme on syntynyt toimijoittemme aktiivisella ja sisukkaalla työllä parin nais- ja miespolven aikana. Meillä toisen ja kolmannen polven pirkanmaalaisilla vastuunkantajilla on velvoittava ja vaativa tehtävä pitää Pirkanmaa maakuntien eturivissä myös tulevaisuudessa. Hyvät yhteistyökumppanit! Vuorovaikutus, yhteistyö ja yhteistahto ovat Pirkanmaan menestyksen eteen tehtävän työn kulmakivet. Pirkanmaan liitto toimii maakunnan yhteistyön organisoijana ja kannustajana. Työmme ei onnistu ilman laajaa sidosryhmäverkostoa, hyviä yhteistyökumppaneita ja omaa luottamushenkilöstöämme. Tämän Pirkan päivän vastaanoton tarkoitus on kiittää Pirkanmaan liiton puolesta Teitä kaikkia oikein hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä. Toivon Teidän kaikkien viihtyvän täällä tänään ja nauttivan pöydän antimista sekä Boss-orkesterin musiikista. Toivotan Teidät lämpimästi tervetulleiksi vuoden 2009 Pirkan päivän vastaanotolle! Malja Pirkanmaalle!

 

9.10.2007

JATKUUKO KASVU – RIITTÄKÖ TYÖVOIMA -SEMINAARIN AVAUSPUHEENVUORO  

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät seminaarin osanottajat!

Suomi on selviytynyt 1990-luvun alun lamasta hyvin, yllättävänkin hyvin. Lähes puolen miljoonan työttömän määrästä olemme nyt tilanteessa, jossa työvoimasta on suoranaista pulaa ja se muodostaa joillekin toimialoille ja yrityksille suurimman pullonkaulan toimintansa laajentamiseen ja kehittämiseen. Olemme pystyneet luomaan viimeisen 15 vuoden aikana noin 400 000 uutta työpaikkaa.

Ja lähitulevaisuuskin, ainakin pari seuraavaa vuotta, näyttää varsin hyvältä. Tutkimuslaitokset ovat järjestelmällisesti nostaneet tämän vuoden ja ensi vuoden talouden kasvuennusteita. Muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitos korotti omia ennusteitaan: kasvua tänä vuonna 4,2 % ja ensi vuonna 3,4 %. Euroalueen kasvulukuarviot ovat tänä vuonna 2,5 % ja ensi vuonna 2,6 %. Taloutemme kasvaa siis selvästi ripeämmin kuin muissa EU-maissa.

Talousasiantuntijat katsovat, että meille tärkeä euroalue on hyvässä iskussa ja Aasia pitää maailmantalouden kasvua yllä. Niinpä työttömien määrä laskee edelleen, vienti vetää, tuottavuus kasvaa ja inflaatiokin pysyy siedettävissä lukemissa, vaikka se muun muassa ruuan hinnan korotusten ja palkkaratkaisujen myötä tulee kiihtymään.

Tietenkin olettamuksena on, että Yhdysvaltain lainamarkkinaongelmat – ns. subrime –lainojen kriisi – pysyvät Atlantin takana eivätkä merkittävästi vaikuta Euroopan ja Suomen reaalitalouteen. Ainakin toistaiseksi voimme suhtautua asiaan varsin luottavaisesti. Vielä 5-10 vuotta sitten vastaava USA:ssa tapahtuva talouskriisi olisi varmasti tuntunut paljon voimakkaampana täällä Euroopassa.

Hyvä talouskehitys on mahdollistanut sen, että valtion velka on laskenut vajaassa kymmenessä vuodessa 70 miljardista eurosta noin 56 miljardiin euroon ja ensi vuonnakin lyhennämme velkaa kahdella miljardilla. Paremmin tätä myönteistä kehitystä kuvaa lainan osuus bruttokansantuotteesta, joka on laskenut lähes 70 %:sta alle 40 %:iin. Tämä on alhaisimpia lukuja koko EU-alueella. Kuntaihmisenä minua harmittaa se, että valtion taloutta on pistetty kuntoon kuntien kustannuksella: vastaavana aikana nimittäin kuntien lainakanta on yli kaksinkertaistunut. Nyt kunnilla on lainaa noin yhdeksän miljardia euroa ja se tulee kasvamaan entisestään lähivuosina. Kasvava palvelutarve tulee kiristämään myös kuntien verotusta.

Edellä kuvattu kehitys osoittaa sen, että Suomen kansantaloudella on viime vuosina mennyt todella hyvin. Siitä kuitenkin ollaan yleisesti yksimielisiä, että talouden kasvuvauhti tulee nykyisestä tasosta laskemaan. Kohtuullisen kasvun ylläpitäminen edellyttää jatkossakin tuottavuuden nostamista niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Tämän päivän seminaarin aihe ”Jatkuuko kasvu – riittäkö työvoima?” on vähän pitemmällä aikajänteellä tarkasteltuna erittäin aiheellinen ja ajankohtainenkin. Ajankohtaisuutta lisää mm. parhaillaan käynnissä olevat työmarkkinaratkaisut. Muun muassa niihin varmaan tänään vielä korkeatasoiset asiantuntijamme ottavat kantaa.

Me kaikki tiedämme, että suurin yksittäinen haaste Suomelle on väestön eurooppalaisittain erittäin nopea ikääntyminen. Tällä on suoranaisia ja välillisiä vaikutuksia niin talouden kasvuun kuin työvoiman riittävyyteen. Vuoteen 2025 mennessä yli 65-vuotiaiden määrä työikäisiin verrattuna nousee jyrkästi. Kun vuonna 2004 ikäihmisiä oli 23 % 15-64 –vuotiaiden määrästä, on vastaava suhdeluku vuonna 2025 peräti 41,4 %. Valtiovarainministeriössä on laskettu, että väestön vanheneminen lisää vuosittaisia ikäsidonnaisia menoja kahdeksan miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä.  Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarinen on todennut, että Suomesta tulee Euroopan ”demografinen laboratorio”. On jopa ennustettu, että nykyisestä koulunsa aloittaneesta ikäluokasta joka neljäs pitäisi kouluttaa hoiva-alalle, jotta vanhusten hoitajia olisi tulevaisuudessa riittävästi omasta takaa. Kun vielä tiedämme hoiva-alan olevan naisvaltainen ala, tarkoittaa tämä sitä, että nykyisistä ensimmäisen luokan tytöistä joka toinen olisi tuleva terveydenhuollon tai sosiaalihuollon työntekijä aikuisena. Ja samaan aikaan myös yksityissektori tulee kärsimään vaikeasta työvoimapulasta. Olemme todella vaikean yhtälön edessä.

Työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmaan meidän tulee nopeasti saada ratkaisuja. On muun muassa sekä kansantaloudellisesti että inhimillisesti kestämätöntä, että Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan 100.000 15-24 –vuotiasta nuorta on syrjäytynyt. Eilisessä Kauppalehdessä työministeri Tarja Gronberg arvioi heitä olevan ”vain” vajaa 20.000. Heitä on kuitenkin liian paljon eikä meillä kansakuntana ole kerta kaikkiaan vara hukata heitä tilanteessa, kun työvoimapula ajaa työnantajia mm. houkuttelemaan sairaanhoitajia kaukaa Filippiineiltä.

1970-luvulla perustettiin maahamme hätätilahallitus, kun työttömiä oli 70.000. Eikö nuorten ihmisten – Suomen tulevaisuuden rakentajien – ohjaaminen ja kannustaminen porkkanaa ja keppiäkin käyttäen koulutukseen ja työhön tulisi ottaa yhteiseksi kansalliseksi suurhankkeeksi. Meille kaikille on varmaan selvää, että työvoimapulaa ratkaisemaan tarvitsemme myös työperäistä muuttoa sekä työttömien aktivoimista työmarkkinoille.

Arvoisat seminaarin osanottajat!

Seminaarin teema ”Jatkuuko kasvu – riittääkö työvoima” on todellakin maallemme, meille suomalaisille ja pirkanmaalaisille elintärkeä. Onneksi olemme saaneet tänne tänään Suomen eturivin asiantuntijoita alustamaan aiheesta. Uskon, että Te, arvoisat seminaarin osanottajat, saatte lisäeväitä, rohkaisua ja lisäpontta omaan arvokkaaseen työhönne ja yrityksenne kehittämiseen.

Samalla kun avaan tilaisuuden, toivotan Teille kaikille antoisaa seminaaripäivää.   

The Committee of the Regions 

The Museum Centre Vapriikki, 10 December 2006

Ladies and Gentlemen

Two hundred twenty-seven years ago Gustavus the third, the king of Sweden, signed the charter of the City of Tampere. The industrialisation of the city began early in the nineteenth century, aided by capital and expertise from abroad and various privileges granted to the young city. Tampere’s industrial structure became exceptionally varied.  Social historians have found similar cities in the Ruhr area in Germany and in the cradle of industrialism in England. The importance of Tampere in the 19th century Finland is illustrated by the fact that in the year eighteen seventy (1870), seventy percent (70%) of the entire industrial workforce in Finland worked in Tampere.

We are very proud of our industrial heritage here in Tampere. The many red-brick factory buildings and smokestacks lining the Tammerkoski rapids in city centre remind us of the work done by past generations. The era of large-scale industry lasted for one hundred and fifty (150) years, but in the nineteen seventies (1970s), the share of those who got their livelihood from industry started to diminish. We encountered the same problems as every other old factory town in Europe. But still some twenty-two percent (22%) of the people in Tampere work in the industrial sector.

Even though industry is still important, it is the service sector that is the greatest generator of jobs in Tampere today.  More than seventy percent (70%) of those who live in Tampere are employed in some sort of service professions. The importance of tourism, culture and arts can be seen in the Tampere Hall, our concert and conference centre, and the Museum Centre Vapriikki where we are now. What is special about Tampere today, however, is manifested first and foremost in our education and research community comprised of our numerous schools and institutions of higher education. You get an idea of its significance when I tell you that Tampere has two hundred and six thousand (206,000) inhabitants, and students number over fifty thousand (50,000). In our universities alone there are thirty-seven thousand five hundred (37,500) students, and in addition to them Tampere has a wide range of other shools, colleges and research institutions.

The objective of our educational policy has been to develop Tampere into a highly diversified educational centre providing education and training in a wide range of subjects and on many levels. And our policy has been successful: today Tampere is Finland’s second most important city of education, outdone only by the capital Helsinki. We haven’t managed to abolish all bottlenecks, though, because social and economic developments are difficult to forecast. Despite the increase in the volumes of education and training, there are certain sectors that suffer from shortage of labour.

We are now at the very core of Tampere’s old industrial heart. Just across the rapids we have the many factory buildings of varying age of the cotton mill that was founded in eighteen-twenty (1820) by James Finlayson. Today the old factory is home to the communications department of a local university of applied sciences, a centre of new media, and other IT enterprises. The editorial offices of the region’s main daily newspaper are also situated there. 

Tori-lehti 8.8.2006

0NKO TAMPEREELLA TULEVAISUUTTA?

Tampere on kehittynyt Helsingin jälkeen Suomen merkittävimmäksi kaupungiksi. Viimeinen kehitysloikka on ollut 1990-luvun teollisuuden murroksesta selviytyminen: siirryimme perinteisestä teollisuuskaupungista monipuolisien palvelujen, korkean osaamisen ja nykyaikaisen teollisuuden kaupungiksi.

Tulevaisuudessa meitä odottavat uudet haasteet. Suomen väestö ikääntyy nopeimmin Euroopassa, joka aiheuttaa mm. pulaa osaavasta työvoimasta. Globalisaatio, kansainvälinen kilpailu, tekniikan nopea kehittyminen ja kuntatalouden paheneva tilanne ovat muita suuria haasteita, mutta osin myös mahdollisuuksia.

Kaupungin iskukykyä pyritään parantamaan uudella toimintamallilla, joka koostuu mm. tilaaja-tuottajamallista, uusista liikelaitoksista, talouden ja toiminnan ohjausjärjestelmästä ja pormestarijärjestelmästä. Pormestariuudistuksella siirrymme ensimmäisenä Suomessa eurooppalaiseen järjestelmään, jossa kaupunkilaisten valitsemilla luottamushenkilöillä on riittävät vaikutusmahdollisuudet palveluiden järjestämiseen. Tällä hetkellä Suomessa kuntien virkamiehet käyttävät luottamushenkilöille kuuluvaa poliittista valtaa. Tulevaisuudessa, kun joudumme tekemään nykyistä enemmän arvovalintoja palveluiden osalta, on hyvä, että niitä ovat valmistelemassa ja tekemässä vaaleilla valitut luottamushenkilöt, jotka hyödyntävät virkamiesten korkean osaamisen.

Uskon, että näillä mittavilla uudistuksilla pystymme tehostamaan kaupungin palvelutuotantoa ja takaamaan tamperelaisille hyvät palvelut. Näin suuri remontti ei varmasti suju ongelmitta, virheistä tulee oppia. Vauhti on ollut niin lujaa, että pari seuraavaa vuotta on syytä käyttää uudistusten läpiviemiseen. On kuitenkin selvää, että vanhan haikailulla ja mikään ei muuttua saa –asenteella emme pärjää.

Tampereella on tulevaisuutta. Se edellyttää, että kaupungin oma koneisto on kunnossa ja, että kaupunki luo kilpailukykyisiä toimintaedellytyksiä yritystoiminnalle. Keväällä julkaistu suurimpia kaupunkeja koskenut tutkimus osoitti, että yhteistyötä yrittäjien ja kaupungin välillä tulee lisätä. Myös kansainvälisten yhteyksien osalta meidän tulee olla aktiivisempia, mm. Kiinaan ovat monet suomalaiset meitä pienemmätkin kaupungit olleet avaamassa ovia paikkakunnan elinkeinoelämälle.

Työpaikkojen lisäksi tarvitaan monipuolisia asuntoja viihtyisässä asuinympäristössä, mm. Nurmi-Sorilassa. Myös korkeatasoiset palvelut ovat elinehto kaupungin menestykselle. Finlaysonin alue on hyvä esimerkki siitä, miten ajan haasteisiin on viimeisen vuosikymmenen aikana vastattu. Uskon, että jatkossakin pystymme säilyttämään kaupungin dynaamisuuden ja vetovoimaisuuden. Siihen päästään entistä laajemmalla ja paremmalla yhteistyöllä, vahvalla tahdolla ja tekemällä tosissaan oikeita asioita.     

Työväen keskusmuseo 7.3.2006

TOIMINTAMALLIN UUDISTUS

Suomen Kuntalehti kirjoitti viime vuoden helmikuun numerossaan seuraavaa:

"Tampere pilotoi tulevaisuuden kunnan. Tampere siirtyy vuoden 2007 alusta tilaaja-tuottaja-malliin ja pormestarimalliin. Hallintokuntien väliset raja-aidat puretaan, näkökulma tarkentuu kuntalaiseen ja luottamushenkilödemokratiaa vahvistetaan. Samalla haetaan kustannustehokkuutta palveluihin. Käytännössä Tampere pilotoi tulevaisuuden kunnan. Kyseessä on suurin yksittäinen toimintamallin muutos miesmuistiin koko kuntakentällä", näin kirjoitti siis Suomen Kuntalehti noin vuosi sitten.

Kuntien toimintaympäristö on viime vuosina voimakkaasti muuttunut ja muutos vauhdittuu entisestään lähivuosina. Muutosten suurimmat haasteet liittyvät julkiseen talouteen, erityisesti kuntatalouteen, väestön ikärakenteeseen – ikääntyminen on meillä voimakkainta Euroopassa, tulevaan työvoimapulaan, Tampereellakin siirtyy kunnan 16 000 työntekijästä 6000 eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä, teknologian kehitykseen, tuottavuuden nostamistavoitteeseen, elinkeinopolitiikkaan ja työllisyyteen sekä globalisaatioon.

Haasteet koskettavat koko Suomea – eikä itse asiassa vain meitä vaan koko Länsi-Eurooppaa. Koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta siinä laajuudessa, kuin se tänä päivänä on, toimii muutospaineiden puristuksessa.  

Nykyinen hallitus on havahtunut tähän asiaan ja se on lähtenyt ohi hallitusohjelman toteuttamanaan vuosisatojen suurinta kunta- ja palvelurakenneuudistusta.  Nähtäväksi kuitenkin jää, minkälaiseksi kuntauudistus lopulta muodostuu. Toivottavasti meidän ei tarvitse sanoa, että ”tuli paljon melua tyhjästä”. Mittaviin haasteisiin vastaaminen edellyttääkin todellisia, merkittäviä uudistuksia niin kuntarakenteiden kuin palvelurakenteiden osalta. Haluan korostaa sitä, että pelkät kuntarakenteiden muutokset, siis kuntien yhdistäminen, ei riitä. Jatkossa meidän tulee pystyä tuottamaan uusilla palvelurakenteilla, joista mainittakoon mm. tilaaja-tuottajamalli, tehokkaammin palveluja kuntalaisille.

Suomen Kuntaliiton hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan parhaiten menestyviä seutukuntia ovat viimeisen viiden vuoden aikana olleet suuret seutukunnat, kuten Oulun, Tampereen, Helsingin, Jyväskylän ja Turun seutukunnat. Näillä alueilla niin tuotanto, työllisyys kuin väestönkehityskin ovat olleet selvästi muuta maata parempaa. Yhteinen piirre näille menestyville alueille on se, että siellä sijaitsee vetovoimaisia yliopistoja ja siellä on suomalaisittain paljon korkeaan teknologiaan perustuvaa teollisuutta. Ennusteiden mukaan Tampereen seutu kasvaa vähintään Hämeenlinnan kaupungin väkimäärän verran vuoteen 2030 mennessä. Kasvun myötä joudumme tosissamme miettimään miten mm. maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvät kysymykset ratkaistaan ja kuinka kykenemme järjestämään laadukkaat ja toimivat palvelut.

Tampereen kaupunki on ollut sotien jälkeen tunnettu reippaasta aloitteellisuudestaan, toimivasta päätöksentekokyvystään ja yhteistyön ilmapiiristään. Tulevaisuuteen on astuttu ennakkoluulottomasti ja määrätietoisesti. Myös tällä vuosituhannella tulevaisuuden haasteet on meillä tunnistettu ajoissa. Tampereella ryhdyttiin ennakkoluulottomasti etsimään vastauksia ongelmiin: miten vastata tulevaisuuden palvelutarpeeseen ja toisaalta, miten lisätä poliittista strategista ohjausta ja kuntalaisten suoraa vaikuttamismahdollisuutta. Kun resurssit ovat rajalliset, on tehtävä arvovalintoja, siksi poliittisen näkökulman tulee korostua tulevaisuuden päätöksenteossa.

Usean vuoden valmistelun jälkeen Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi viime toukokuussa kaupungin uuden toimintamallin, joka koostuu toimintojen järjestämisestä uudella tavalla eli ns. tilaaja-tuottajamallilla sekä siirtymisen ns. prosessiorganisaatioon. Tällä uudistuksella haetaan parempaa asiakaslähtöisyyttä ja tehokkuutta, vähennetään byrokratiaa sekä kaadetaan tarpeettomia hallinnollisia raja-aitoja, sillä kuntalaisten tarpeet eivät useinkaan noudata meidän vanhaa hallintokuntajakoamme. Tämän lisäksi kaupungin johtoon tulee vuoden 2007 alusta pormestari, apunaan neljä apulaispormestaria, kaikki vaaleilla valittuja, määräaikaisia luottamushenkilöitä.

Todennäköisesti kesäkuussa tai viimeistään alkusyksystä valittava pormestari saa johdettavakseen asiantuntevan noin 16 000 hengen työyhteisön ja yli 200 000 asukkaan kasvavan kaupungin. Hänen tärkeimpiä tehtäviään on johtaa kaupunginhallitusta, määrätä siellä käsiteltävistä asioista, vastata kaupungin strategiasta ja taloudesta, edistää kuntademokratiaa ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, johtaa kaupunginhallituksen alaisena kaupunginhallintoa, vastata kaupungin edunvalvonnasta, edustamisesta, kansainvälisistä suhteista ja yhteydenpidosta eri sidosryhmiin ja johtaa konsernihallintoa.  Vaikka pormestarin toimenkuva muistuttaa kaupunginjohtajan toimenkuvaa, on periaatteellinen ero tehtävien välillä suuri. Pormestari on poliittiseen kiertoon sidottu poliittinen toimija, toisin kuin virkavastuulla toimiva kaupunginjohtaja.

Pormestarin työssä onnistuminen edellyttää kaupungin organisaation ja käynnissä olevien muutosprosessien tuntemusta, osaavaa poliittista ja hallinnollista johtajuutta, rakentavaa yhteistyökykyä ja vahvaa tahtoa viedä uutta toimintamallia eteenpäin käytännön tasolle. On myös osattava olla edelläkävijä, kyettävä luomaan nykyisenkaltaisesta sektorihallinnosta asiakaslähtöisiin prosesseihin perustuva palveleva organisaatio. On selvää, että osa kaupunginjohtajan nykyiseen päätösvaltaan liittyvistä tehtävistä tulee delegoida konsernin johtajille, jotta pormestarille jää riittävästi aikaa mm. strategiseen ja poliittiseen johtamiseen. Kuten huomaatte, työsarka on hyvin haasteellinen. Onnistuakseen tehtävässä tulevan pormestarin tulee pystyä hyödyntämään se vahva ammatillinen osaaminen, joka varsinkin hänen lähimmillä johtavilla viranhaltijoilla on. Yhteistyökyky ja lähimpien osaajien kanssa ja avulla tapahtuva johtaminen on työssä onnistumisen edellytys.

Olen vakuuttunut että Tampereen kaupungilla on kaikki edellytykset rakentaa toimiva pormestarijohtoinen malli, joka saa seuraajia muuallakin Suomessa. Suuressa uudistuksessa on tietenkin riskinsä. Uskon, että tamperelaiset päättäjät ovat valmiita tarkastelemaan muutaman vuoden kuluttua nyt tehtyjä päätöksiä ja ovat valmiita korjaamaan mahdolliset virheratkaisut, jos niitä myöhemmin todetaan tehdyn.

Toimiva päätöksenteon tamperelainen malli koostuu siis poliittisesta päätöksenteosta, jota vaaleilla valitut henkilöt edustavat, ja sitä täydentävästä kuntalaisten suorasta osallistumisesta. Kuntalaisten kuulemisesta ja heidän osallistumisestaan päätöksen tekoon on kautta aikojen puhuttu paljon. On myös yritetty hakea tapoja toteuttaa sitä. Osittain eTampere -ohjelman ansioista Tampere on ollut edelläkävijä tietotekniikan sovelluksissa: sähköisesti voi kirjoittaa mielipiteitään, ottaa yhteyttä asioita valmisteleviin virkahenkilöihin sekä lähettää hakemuksia, varata vastaanottoaikoja ja ilmoittaa vaikkapa vesimittarin lukeman, mutta se ei yksin riitä. Huolimatta tietokoneiden lisääntyneestä määrästä mm. kirjastoissa, kouluissa ja muissa julkisissa tiloissa, ei kaikilla kuntalaisilla ole eikä tule olemaan valmiuksia niiden käyttämiseen. Meillä tulee olla muitakin tapoja. Viime syksystä lähtien valtuustoryhmien edustajat ovat tehneet ns. kaupunkikierrosta. Tarkoitus on syksyn, talven ja kevään aikana kiertää kaupunginosissa kuulemassa ja keskustelemassa ajankohtaisista ja asukkaista huolestuttavista asioista.  Ensi vuoden alusta tämä kaupunkikierros voidaan korvata ns. palvelufoorumeilla, jotka ovat pysyviä kuntalaisten kuulemis- ja vaikuttamispaikkoja. Odotan niitä suurella mielenkiinnolla!

Ympäristökeskus Moreenia 9.11.2005

ARVIO eTAMPERE-OHJELMASTA

Pääministeri Vanhasen johtaman hallituksen tietoyhteiskuntaohjelman tavoitteena on, että kaikilla kansalaisilla tulee olla mahdollisuus käyttää ja hyödyntää tietoyhteiskunnan tarjoamia palveluita. Kaikilla väestö- ja ikäryhmillä tulee myös olla riittävä määrä tietoyhteiskuntakehityksen vaatimaa osaamista.

Suomi on kansainvälisissä vertailuissa tietoyhteiskuntakehityksen kärkimaita. Internetiä käyttää 73 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista. Laajakaistayhteys on 40 prosentilla kotitalouksista. Tampere tukee tietoyhteiskuntakehitystä muun muassa tarjoamalla Internet-yhteyksin varustettuja tietokoneita asiakkaiden käyttöön valvotuissa tiloissa. Nettipisteitä on kirjastoissa, sairaaloissa, sosiaaliasemilla ja monissa virastojen palvelupisteissä. Paljon kiinnostusta ja kiitosta on saanut tamperelainen innovaatio ns. nettinysse, joka nyt uusitussa versiossa kiertää eri puolilla tarjoten mahdollisuuden monenlaiseen tietotekniikan hyödyntämiseen kuntalaisille.

Tampereen kaupungin tavoitteena on olla kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämisessä ja toteutumisessa kärkikaupunkien joukossa vuoteen 2008 mennessä. Osallistumisesta on tulossa osa jokapäiväistä toimintaa ja hallinnon toimintakulttuuria. Valtuuston lisäksi toimialat ja lautakunnat ottavat vastuuta osallistumisesta ja toimivat aktiivisesti sen kehittämiseksi.

Tampereen kaupungilla on kuntademokratian kehittämisyksikkö, jonka yhtenä tehtävänä on sähköisten välineiden käyttämisen kehittäminen päätöksenteon valmistelussa ja palautteen antamisessa. Uusia osallistumiskäytäntöjä ja -välineitä on kehitetty erityisesti palvelujen yhteissuunnittelun, alueosallisuuden sekä sähköisen osallistumisen osalta. Valma-valmistelufoorumia kehitetään edelleen. Tarkoitus on, että kuntalaiset pääsevät jo valmisteluvaiheessa vaikuttamaan asioiden käsittelyyn.

Tampere on mukana mm. kolmivuotisessa hankkeessa, jossa kehitetään yhteistyössä Bolognan ja Sheffieldin kanssa verkko-osallistumista. Hankkeen tarkoituksena on edistää verkon kautta tapahtuvaa vuorovaikutteista suunnittelua ja lisätä kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon.

Tampereen kaupunkiseutu haluaa olla koulutuksen, tutkimuksen, kulttuurin ja osaamisintensiivisen yritystoiminnan keskus. Erityisiksi osaamisen painopistealoiksi on valittu koneenrakennus ja automaatio, informaatio- ja kommunikaatioteknologia, terveysteknologia ja viestintä. Alueen pyrkimyksenä on luoda maailmanluokan toimintaympäristö näiden osaamisalojen tutkimukselle, tuotekehitykselle ja teknologialähtöiselle tuotannolle.

Keväällä 2000 käynnistettiin eTampere-ohjelman valmistelu. eTampere-ohjelma   on laaja yhteistyöhanke, johon alueen koulutus- ja tutkimuslaitokset, elinkeinoelämä, järjestöt ja yhteisöt tuovat oman asiantuntemuksensa ja kehityspanoksensa. Sen  tavoitteena on ollut Tampereen nostaminen maailman johtavaksi tietoyhteiskunnan tutkijaksi, kehittäjäksi ja soveltajaksi vahvistamalla  osaamisperustaa, synnyttämällä uutta liiketoimintaa, ja luomalla uusia julkisia verkkopalveluja kaikkien kansalaisten ulottuville. Ohjelman pääteemat ovat:

                 1) Kansalaisten arkea helpottavien verkkopalvelujen kehittäminen ja tuominen                  kaikkien ulottuville

                 2) Tutkimuksen ja koulutuksen osaamispohjan vahvistaminen

                 3) Uuden  innovatiivisen yritystoiminnan synnyttäminen

Ohjelman osatavoitteina oli vuoteen 2006 mennessä muun muassa:

- alentaa kaupungin yleistä työttömyysastetta viisi prosenttiyksikköä

- luoda Tampereesta maailman merkittävin yhden kaupungin laajuinen tietoyhteiskunnan pilotointiympäristö

- ottaa merkittävästi huomioon käyttäjänäkökulma ja luoda tamperelaisille mahdollisuuksia osallistua eTampere-ohjelmaan

- kehittää Tampereen julkisen hallinnon verkkopalveluista kattava ja edistyksellinen palvelukokonaisuus, joka on laajasti käytössä

- mahdollistaa kaikille kansalaisille pääsy verkkoon ja vahvistaa heidän osaamistaan julkisten verkkopalvelujen käyttäjinä

- edistää tietoverkkojen avulla kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin sekä osallistua oman kotikaupunkinsa kehittämiseen

- turvata tasapainoinen ja tasa-arvoinen tietoyhteiskuntakehitys.

eTampere-ohjelman on määrä päättyä tämän vuoden lopussa. Nyt alkaa olla yhteenvedon aika ja aika katsoa eteenpäin uusin ajatuksin. Tämä ei tarkoita laisinkaan sitä, että työ olisi tehty, päinvastoin monelta osin se on vielä edessä. Kun eTampere –ohjelma käynnistyi kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen julisti Tampereen astuvan tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti, mutta määrätietoisesti. Tämä on kautta aikojen ollut se tunnetuksi tullut tamperelainen toimintatapa ja päätöskulttuuri myös kaikessa muussa kaupunkikehityksessä.

Näillä sanoilla toivotan teidät kaikki tervetulleeksi Tampereelle ja tervetulleeksi tähän Johdon tietoyhteiskunta –seminaariin. Toivottavaksi päivä on joka suhteessa antoisa ja uusia ajatuksia ja innovaatioita herättävä. Erkki Liikanen on sanonut, että talous ei kasva siitä, että keitetään lisää soppaa, vaan pitää keksiä uusia reseptejä.

13.4.1005

”Miten kaupunki voi hyödyntää palveludirektiiviä?”

Euroopan Unionin komission alkuvuodesta 2004 antama ehdotus palveludirektiiviksi puhuttaa paljon sekä meillä Suomessa että muualla EU:ssa. Se koetaan sekä kansallista palvelutuotantoa uhkaavana että toisaalta uusia mahdollisuuksia avaavana. Direktiivin lopullinen muoto on sekä rajausten että sisällön suhteen auki, joten vaikutusten arviointi on vielä vaikeaa. Positiivisia vaikutuksia voisivat kuitenkin olla lisääntyneen kilpailun mukanaan tuoma hintojen lasku, valinnanvaran lisääntyminen sekä uudet palvelukonseptit ja –innovaatiot. Yritysten perustaminen ja laajentaminen helpottuisi, jolla olisi myös myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Haasteita direktiivi toisi todennäköisesti ainakin yritystoiminnan valvontaan. Riippumatta siitä, millaiseksi palveludirektiivi lopulta muodostuu, meidän on pystyttävä ennakoimaan toimintaympäristömme jatkuvaa muutosta.  Tähän haasteeseen Tampereen kaupunki on vastannut kehittämällä omaa toimintatapaansa jo pidemmän aikaa.

Kunnallisten palvelujen kysyntä mm. ikääntymisen vuoksi kasvaa ja aiheuttaa paineita nykyisille palveluille. Samalla kaupungin oma henkilöstö ikääntyy ja siirtyy eläkkeelle.  Reilun kymmenen vuoden sisällä vanhuseläkkeelle siirtyy reilut 4 000 työntekijää. Kaikkiaan eläköityvien määrä tuona aikana on huomattavasti suurempi, kun tiedetään, että viime vuosina vanhuseläkkeelle jäävät ovat edustaneet vuosittain vain noin puolta kaikista eläkkeelle jäävistä. Eläköityminen on siis suuri haaste, mutta samalla mahdollisuus miettiä palvelujen tuotantoon uusia avauksia.

Tampere on myös voimakkaasti kasvavaa seutua, joten palvelujen saatavuus ja niiden laadukkuus ovat merkittäviä tekijöitä alueen vetovoimaisuuden kannalta. Toisaalta kuntatalouden kiristyminen tarkoittaa sitä, että jatkossa pienemmillä resursseilla on saatava entistä enemmän aikaiseksi eli toiminnan tuottavuuden on kasvettava. Ulkoiset paineet palvelujen kilpailuttamiselle ovat myös kasvaneet niin OECD:n, EU:n kuin kansallisten toimenpiteiden sekä markkinoiden kehittymisen myötä. Kunnallisista palveluista on tullut yrityksiä kiinnostavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi Pirkanmaalla yksityisen sektorin sosiaalipalveluyritysten liikevaihto on kasvanut vuosina 1998-2002 yli 160 % ja terveyspalveluyritysten puolestaan noin 50 %. Kunnat ovat merkittävin yksityisten sosiaalipalvelujen ostaja, ja kolmannen sektorin tuotannon osalta usein myös ainoa. Kaikkien muiden muutosten lisäksi julkisten hankintojen laki on juuri uudistumassa ja tuomassa mm. uusia kilpailuttamismenetelmiä käyttöön.

Miten siis tähän tilanteeseen ja tuleviin haasteisiin vastataan? Kuinka voidaan hyödyntää palvelumarkkinoiden piristyminen järjestettäessä kunnallisia palveluja?

Palveludirektiivi helpottaa palvelujen liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, ja sen keskeisenä tavoitteena on vähentää byrokratiaa ja helpottaa siten myös yritysten perustamista ja laajentamista. Suomeen sijoittuva ulkomaalainen palveluyritys toimii suomalaisen lainsäädännön alla, joten sitä koskevat samat velvoitteet ja vastuut kuin kotimaistakin yritystä. Keskustelua ja huolta onkin lähinnä aiheuttanut ehdotukseen sisältyvä ns. alkuperämaaperiaate, jonka mukaan tilapäisesti palvelua toiseen jäsenmaahan tarjoava yritys noudattaa pääsääntöisesti lähtömaan lakeja.

Komission ehdotuksen mukaan palveludirektiivi koskisi kaikkia palveluja, joihin liittyy taloudellista toimintaa. Direktiivi koskisi näillä näkymin myös sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat kunnallisten palvelujen järjestämisen näkökulmasta ne kaikkein keskeisimmät. Palveludirektiivi ei lisää kilpailuttamisvelvoitetta, joten kunta saa edelleen itse päättää tuottaako palvelut oma organisaatio vai joku muu. Asiakkaan näkökulmasta tärkeintä on palvelujen hyvä saatavuus ja laadukkuus, ei se onko palvelun tuottaja kunnallinen vai palveluliiketoimintaa harjoittava yritys.

Oleellista on siis vahvistaa omaa tuntemustamme  palvelumarkkinoiden tilasta, palvelutuotteista ja hintakehityksestä. On päätettävä, milloin on järkevää käyttää markkinoiden mahdollisuuksia hyväksi ja milloin taas on syytä pitää tuotanto omissa käsissä. On kehitettävä päätöksentekoa ja palvelujärjestelmän ohjausta sekä löydettävä keinoja, joilla kaupunki pystyy myös itse vaikuttamaan palvelumarkkinoiden kehittymiseen. Jos päädytään ostamaan tuotantoa oman organisaation ulkopuolelta, on osattava määritellä, millaista palvelua halutaan, mikä on haluttu laatutaso ja palvelun sisältö. Ostaja itse päättää, millaista palvelua haluaa ostaa. 

Varautuminen tulevaisuuden haasteisiin on meillä aloitettu hyvissä ajoin. Kaupunki on perinteisen kunnallisen palvelutuotannon rinnalle nostanut yksityisen ja kolmannen sektorin palvelumarkkinoiden entistä laajemman hyödyntämisen. Oman tuotannon ylläpitämisen ja kehittämisen lisäksi etsitään siis myös muita vaihtoehtoja. Tämä kehitys näkyy sekä strategisissa linjauksissa että organisaatio- ja toimintamallin uudistumisessa.

Tampereella aloitettiin palvelujen hankintalautakunnan johdolla vuonna 2002 järjestelmällinen palvelujen hankinnan kehittämistyö. Kaupunki asettaa linjaukset ja yleiset tavoitteet palvelujen hankinnan kehittämiselle palvelujen hankintastrategiassa. Palvelujen hankintaohjeet puolestaan neuvovat onnistuneeseen hankintaan ja koulutuksen avulla niitä vielä konkretisoidaan henkilöstöllemme. Myös ensimmäisiä linjauksia oman ja muun tuotannon työnjaon suhteen tehdään valmisteilla olevissa palvelujen hankintasuunnitelmissa.

Kaupunki on viime vuosina lisännyt ostopalvelujaan mm. terveyspalveluissa. On hankittu esim. hammaslääkäripalveluja, omalääkäripalveluja sekä päivystystä. Kokemuksia on karttunut ja hiljalleen on opittu entistä paremmiksi ostajiksi. Kehittämistä kuitenkin edelleen riittää.

Myös tamperelainen hyvinvointimarkkinoiden kehittäminen on saanut uutta puhtia vuoden 2003 lopulla aloittaneesta Hyvinvointialan palveluyrittäjyyden kehittämishankkeesta (Hyke –hanke), jossa kohderyhmänä ovat sekä Pirkanmaalaiset kunnat, alalla toimivat yritykset sekä alalle yrittäjiksi aikovat. Kaupunki on tehnyt tiivistä yhteistyötä hankkeen kanssa. Yhteistyön merkitys markkinoiden kehittämiseksi tulee jatkossa korostumaan.

Kaupungin toimintamallin uudistuminen lisää poliittisen päätöksenteon merkitystä ja ohjausroolia. Tilaaja-tuottaja –malli selkeyttää tilaamisen ja tuottamisen rooleja organisaation sisällä. Malli edellyttää asiakaslähtöisempää toimintaa sekä palveluprosessien määrittelyä ja tuotteistusta. Tilaaminen on lautakuntien tehtävä ja tuottaminen kuuluu tilaajasta riippumattomille tuotantoyksiköille, ovat ne sitten kaupungin omia tai ulkopuolisia yksiköitä. Tarjouspyyntö on ostettaessa tärkein työvälineemme ja jatkossa koko tuotantoa niin omaa kuin ulkoakin ostettua ohjataan sopimuksilla. Tämä edellyttää vahvaa osaamista ja uudistumiskykyä.

Palveludirektiivi mahdollistaisi todennäköisesti palvelumarkkinoiden kehittymisen sekä määrällisesti että laadullisesti. Tosin on arveltu, ettei se merkittävästi lisäisi tulijoiden määrää, koska Suomessa on kuitenkin varsin pienet markkinat, verotus on korkealla tasolla ja meillä on voimakas  itsepalvelukulttuuri, joten palveluista ei perinteisesti ole totuttu maksamaan samassa määrin kuin esim. Keski-Euroopassa.  Nykyisellään markkinat ovat osin vielä kehittymättömät, joten lisääntynyt kilpailu voisi tuoda hyötyjä, mikäli kaupunki tuntee riittävästi markkinoita, palvelutuotteita ja hintakehitystä. Järjestelmän ohjaaminen ja kehittäminen on haaste, joka meidän tulee osata ottaa haltuumme.