Sivistys ja elämänlaatu

 

NAISTEN TÄYDET POLIITTISET OIKEUDET 100 VUOTTA

 

7.10.2006

Tampereen yliopiston juhlasali

 

 

Tämän vuoden kesäkuun 1. päivänä tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun säädyt hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilainsäädännön. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa sekä valtiollisen äänioikeuden että vaalikelpoisuuden. Vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan valittiin 19 naista, mikä oli 9,5 prosenttia kansanedustajista. (Nykyisessä eduskunnassa naisia on 76.)

 

Kunnallislait uudistettiin vuonna 1917 niin, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus toteutui myös kunnallisissa vaaleissa.

 

Naisten poliittinen toiminta suuntautui pitkään paljolti kasvatuksen, koulutuksen, terveyden ja sosiaalihuollon alueille, mutta vähitellen naiset ovat alkaneet siirtyä myös muille politiikan osa-alueille tasavertaisiksi toimijoiksi miesten kanssa.

 

Edistystä on tapahtunut koko ajan, mutta täydellistä tasa-arvoa ei kuitenkaan ole vielä saavutettu.

 

Monet tasa-arvokysymykset liittyvät perheen ja työn yhteen sovittamiseen. Työelämässä naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat yksi keskeisimpiä tasa-arvo-ongelmia. Määräaikaiset työsuhteet ovat hyvin yleisiä ja koskevat suureksi osaksi juuri naisvaltaisia aloja.

 

Työtä tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan siis edelleen ja sitä tehdään monella tasolla.

 

Pohjoismaiden hallitusten painopistealueina vuosien 2006–2010 tasa-arvoyhteistyössä ovat sukupuoli ja valta sekä sukupuoli ja nuoret. Toimintaohjelmassa todetaan, että pohjoismaisella tasa-arvopolitiikalla tulee olla suuri merkitys myös Pohjolan naapurimaille ja Pohjoismaiden roolille Euroopassa.

 

Suomen hallitus valmisteli kaikkien ministeriöiden yhteistyönä tasa-arvo-ohjelman vuosiksi 2004–2007. Ohjelma sisältää yli 100 hanketta. Tavoitteina ovat muun muassa työn ja perheen yhteen sovittamisen helpottaminen sekä naisten määrän lisääminen taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.

 

Tasa-arvolaissa on säädetty naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta valtion komiteoissa, kunnallisissa toimielimissä sekä julkishallinnon ja valtio- ja kuntaenemmistöisten yhtiöiden johtoelimissä.

 

Tasa-arvoa pyritään edistämään myös kunnallisella tasolla. Useissa kunnissa on perustettu tasa-arvotoimikuntia ja laadittu tasa-arvosuunnitelmia.

 

Tampereen kaupungilla on ollut tasa-arvosuunnitelma vuodesta 1999. Sen tavoitteiden mukaan Tampereella pyritään muuttamaan tasa-arvoa estäviä asenteita, edistetään naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista eri tehtäviin, edistetään tasa-arvoista uralla etenemistä, kohdistetaan ammatillinen ja urakiertoa edistävä koulutus tasapuolisesti naisille ja miehille, edistetään samapalkkaisuutta samanarvoisissa töissä sekä estetään työntekijöiden joutuminen häirinnän tai syrjinnän kohteeksi.

 

Tampereen kaupunginvaltuustossa tasa-arvo on toteutunut hyvin, sillä 67 valtuutetusta miehiä on 34 ja naisia 33. Valtuuston puheenjohtaja ja ensimmäinen varapuheenjohtaja ovat naisia; toinen varapuheenjohtaja on mies. Ensi vuoden alussa Tampereella siirrytään pormestarijärjestelmään. Syyskuussa valtuusto valitsi Tampereelle pormestarin ja neljä apulaispormestaria. Pormestariksi valittiin mies, mutta kaikki apulaispormestarit ovat naisia.

 

 

PILATES-STUDION AVAJAISET

 

30.8.2006

 

Tamperen kaupungin puolesta ja omasta puolestani minulla on ilo tuoda kaupungin tervehdys tänne Hyvinvointikeskus Haarlan palatsiin Method Putkiston Pilates-studion avajaisiin.

 

Liikunnan rooli ennaltaehkäisevänä tekijänä sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on tunnustettu ja tieteellisestikin todistettu. Uskon, että sen rooli tulee entisestään korostumaan.  Esimerkiksi ylipaino ja liikkumattomuus ovat syynä monissa kansantaudeissa kuten verenpainetaudissa, sydän- ja verisuonitaudeissa, kakkostyypin diabeteksessa ja osteoporoosissa. Liikunta tuo harrastajalleen myös henkistä hyvinvointia. Jo kulunutkin antiikin sanonta "terve sielu terveessä ruumissa" pätee edelleenkin ja voi sanoa, että sen merkitys vielä  on tärkeämpi  nykypäivän  hektisessä elämänrytmissä, jossa stressaavan työn vastapainona tarvitaan fyysisiä aktiviteetteja.

Olemme nyt keskellä Tampereen ydinkeskustaa. Haarlan palatsissa, joka on ulkonäöltään tuttu kaikille tamperelaisille, mutta harvalle meistä sisäpuolelta ennen sen nykyistä käyttöä. Tämä rakennushan  suunniteltiin  alun perin  Rafael Haarlan yksityisasunnoksi. Palatsi valmistui 1925. Ulkoseinissä on käytetty Kurun harmaata graniittia ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisinä. Viimeksi rakennuksessa on ollut vuokralaisena Tampereen yliopiston kansanperinteen laitos vuodesta 1973.

Vuonna 2004 Kansanperinteen laitoksen muutettua rakennuksesta Tampereen kaupunki päätti etsiä rakennukseen vuokralaiseksi yritystä tai yhteisöä, jolla on rakennukseen ja paikkaan sopiva toiminta-ajatus sekä taloudelliset valmiudet muuttaa tilat toimintaansa soveltuviksi huomioiden rakennushistorialliset arvot. Vuokratarjouksia tuli monenlaisia mm. useita ravintola-ajatuksella. Vuokralaiseksi kuitenkin valittiin Kämmen ja Vilman luontoyritys kuten hyvin tiedämme.  Solmiessaan vuokrasopimuksen näiden yrittäjien kanssa Tampereen kaupunki katsoi heidän konseptinsa  vahvuudeksi  sen tuoreuden, mielenkiintoisuuden, erilaisuuden sekä luovuuden ja ennen kaikkea sen tamperelaisten hyvinvointia lisäävän vaikutuksen.

Toiminta laajenee nyt Method Putkiston Pilates studiolla, mikä oivallisesti täydentää nykyistä toimintamallia.Täällä on monia minua parempia asiantuntijoita, jotka kertovat Pilateksesta, joten en lähde siitä kertomaan. Täysin tuntematon Pilates ei minullekaan ole, sillä aloitin jo kerran Armin vetämän Pilates-kurssin, mutta jouduin keskeyttämään sen, huomatessani, ettei nykyisessä tehtävässäni aika valitettavasti riitä kaikkeen. Aikaisemmin ehdin onneksi Armin vetämälle Method Putkiston syvävenystyskursiile ja voi kertoa, että ne opit ovat olleet erittäin tarpeen ja niiden mukaan edelleenkin muutaman kerran viikossa venyttelen, sillä juoksu kangistaa jalkoja ja välillä on jopa vaikeaa saada itsensä liikkeelle ilman tehokasta venytystä.

 

Haluan toivottaa Teille mitä parhainta menestystä mielenkiintoisessa, tamperelaisten kokonaishyvinvointia kohottavassa  työssänne.

 

 

 

Taidenäyttelyn avajaiset Sara Hildenin taidemuseo 4.11.2005

 

 

 

Richard Deaconin näyttely on osa Tampereen valmistautumista Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Euroopan kulttuuripääkaupungiksi pyrkivältä kaupungilta voidaan edellyttää aktiivista kansainvälistä ja nimenomaan eurooppalaista kulttuuri- ja taideyhteistyötä ja jo esitettäviä näyttöjä kyvystä toimia osana eurooppalaista kulttuuriyhteistyöverkostoa.

 

Sara Hildénin taidemuseo on koko olemassaolonsa ajan, 27 vuoden ajan, vuosittain järjestänyt suuria kansainvälisen nykytaiteen näyttelyitä. Lisäksi: Sara Hildénin säätiö on aktiivisesti hankkinut kokoelmiinsa kansainvälisen nykytaiteen mestareiden teoksia, ja nämä teokset on pysyvästi sijoitettu Tampereelle Sara Hildénin taidemuseon tiloihin.

 

Näiden näyttelyiden ja hankintojen myötä eurooppalaisissa taidekeskuksissa on opittu tuntemaan Sara Hildénin taidemuseo, ja siinä ohessa myös Tampereen kaupunki.  Tampere ei ole ainakaan kuvataidekulttuurin osalta lähtemässä kulttuuripääkaupunkikilpailuun takarivistä, vaan pikemminkin paalupaikalta.

Mutta Euroopan kulttuuripääkaupungilta edellytetään muutakin kuin vuodeksi 2011 järjestettäviä hyviä taidenäyttelyitä, vaikka sellaisiakin tarvitaan.

 

 

 

 

Tampereen kaupunki on ollut suomalaisessa kuntakentässä rohkeana edelläkävijänä kaupunkistrategisessa suunnittelussa ja toimintamallin uudistamisessa.

Kaupunginvaltuuston hyväksymä uusin kaupunkistrategia on se perusasiakirja, jonka pohjalta kaupunkia lähivuosina tullaan kehittämään ja johtamaan. Se on samalla myös se asiakirja, jonka luomaan kehykseen kulttuuripääkaupunkihanke sijoittuu.

Meidän tulee siis lukea kaupunkistrategiaa kulttuuristrategian näkökulmasta.

Tämä tarkoittaa viime kädessä sitä, että Tampereen kaupunkistrategia on Tampereen kaupungin virallinen hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

 

Kun kaupunkistrategiaa lukee punakynän kanssa kulttuurin näkökulmasta, esiin nousee suuri joukko asioita, jotka monella tavalla koskettavat kuntalaisten päivittäistä hyvinvointia ja terveyttä. Otan muutaman esimerkin, jotka liittyvät ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin:

 

Kaupunkistrategiassa todetaan, että Tampereen kaupungin kehityksen ja menestyksen yhtenä kivijalkana on AKTIIVINEN KULTTUURIELÄMÄ.

Aktiivinen kulttuuripalvelujen tuottaminen ja tarjoaminen ei kuitenkaan riitä, ellei näitä palveluja käytetä. Kulttuurin monet positiiviset ja tervehdyttävät vaikutukset eivät pääse väestötasolla toteutumaan, ellei kulttuuri- ja liikuntapalveluita ahkerasti käytetä. Siksi kulttuuripääkaupunkihankkeen yksi kaikkein tärkeimmistä sisällöistä ja tavoitteista tulisi olla kaupungin kaikkien kulttuurilaitosten käyttöasteen nostaminen. Tähän päämäärään pääsemiseksi kaikkia mahdollisia keinoja tulisi voida käyttää.

 

Toinen kivijalka on NUOREN AKTIIVIVÄESTÖN SUURI OSUUS.

Valtaosa kaupungissa tapahtuvasta luovasta kulttuurituotannosta syntyy nimenomaan nuorten taiteilijoiden työnä. Nuori, osaava ja luova taiteilijakunta väestönosana on edesauttanut kaupungin kulttuurisen elinvoimaisuuden, kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden ylläpitoa ja kehittymistä sekä luonut kaupunkiin myönteistä ja eteenpäin pyrkivää henkeä, mikä puolestaan on lisännyt kaupungin houkuttavuutta myös muun väestönosan kannalta. Kulttuuripääkaupunkistrategian puitteissa kaupunkiin on houkuteltava nuoria sekä suomalaisia että eurooppalaisia taiteilijoita tarjoamalla heille edullisia työtiloja sekä olosuhteita tuoda esille luovan työnsä tuloksia.

 

Kulttuuripääkaupunkihanke liittyy saumattomasti osaksi LUOVA TAMPERE –ohjelmaa. Nyt avattava Richard Deaconin näyttely on havainnollinen oppitunti luovuudesta. Luovuus on sitä, että näkee toisin tekemisen ja toisin olemisen mahdollisuuden.  En ole kykenevä esittämään Richard Deaconin teoksista taidehistoriallisia tai esteettisiä analyysejä. Voin sanoa vain sen, miten ne vaikuttavat minuun katsojana. Deaconin veistokset ovat luomuksia. Ne eivät kuvaa jotain jo valmiiksi olemassa olevaa. Ne ovat luomuksia, todellisia, läsnäolevia, vaikuttavia, omaa sisäistä logiikkaansa toteuttavia, lähes ”eläviksi” luonnehdittavia artefakteja, ihmisen tekemiä ja luomia todellisuuksia, yksityiskohtaisia ja intohimolla toteutettuja suuria muotoja.

 

Tällaisena me haluamme nähdä myös kulttuuripääkaupungin.

 

 

 

 

Esitän Tampereen kaupungin puolesta parhaimmat kiitokseni Richard Deaconille tästä näyttelystä. Kiitokseni kuuluu myös kaikille niille eri yhteistyökumppaneille,

jotka käytännössä ovat mahdollistaneet tämän näyttelyn toteuttamisen.

 

Kiitän myös Sara Hildénin taidemuseon koko henkilökuntaa ja erityisesti amanuenssi Riitta Valorintaa siitä työstä, jota he tämän näyttelyn toteuttamiseksi ovat tehneet.

 

Näillä sanoilla julistan Richard Deaconin näyttelyn avatuksi.  

 

 

10/2005

KULTTUURIKOSKESTA ENERGIA KOKO PIRKANMAALLE

 

 

Euroopan Unioni on valinnut vuodesta 1985 lähtien vuosittain kulttuuripääkaupungin. Ensimmäinen kulttuuripääkaupunki oli Ateena, Helsinki oli vuonna 2000 ja tänä vuonna valinta on kohdistunut Kreikan Patrakseen. Kulttuuripääkaupunkivalinnan tavoitteena on korostaa kulttuurien rikkautta, moninaisuutta ja yhteisiä piirteitä. Keskeisenä tavoitteena on myös tutustuttaa Euroopan kansalaisia nykyistä paremmin toinen toisiinsa. 

 

Tampereen kaupunki on päättänyt hakea Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Mitä uutta Tampere voi tarjota muulle Euroopalle? Tampereen alueen vahvuuksia ovat teollisuuskaupungin vahva kulttuuriperintö omaleimaisine kaupunkiarkkitehtuureineen, ympäröivän Pirkanmaan monipuoliset kulttuuripalvelut, kansainvälisyys, korkeatasoiset yliopistot, korkeakoulut ja muut oppilaitokset sekä asema maamme toiseksi merkittävämpänä kulttuuri- ja taidekaupunkina. Tampereen ”Kulttuurikoskella” on neljä vahvaa peruskiveä: koski, jonka voima ylläpitää kehitystä ja muutosta; tehtaat, joissa on materiaalinen ja henkinen tuotanto; sillat, jotka edustavat paikallista, kansallista, eurooppalaista ja kansainvälisiä yhteyksiä sekä torit,  joilla ihmiset ovat yhdessä osallistujina ja tekijöinä elinympäristössään.

 

Tampereen lisäksi vuoden 2011 kulttuuripääkaupungiksi hakee Suomesta muitakin kaupunkeja. Tampereen kovin kilpakumppani tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, on Turku, joka aloitti valmistautumisen kisaan aikaisemmin kuin Tampere. Omasta maakunnastamme hakijana on myös Mänttä, joka pienestä koostaan huolimatta on merkittävä kulttuurialan toimija.   

 

Tampereella järjestettiin hakemuksen valmisteluun liittyen yksityisille kansalaisille ja erilaisille kulttuurialan ammattilaisille suunnattuja keskustelutilaisuuksia, joilla haettiin ideoita ja ehdotuksia teemoihin, tapahtumiin ja toimintatapoihin. Aloitteita ja ideoita kertyikin useita satoja. Tamperetta tukemaan ja yhteistyötä rakentamaan ovat lähteneet Hämeenlinnan, Lappeenrannan, Kajaanin ja Seinäjoen kaupungit. Kaikkia näitä Sisä-Suomen kaupunkeja yhdistää monimuotoinen luonnon ja kaupunkimaisen asutuksen yhteys, monipuolinen kulttuurin, koulutuksen ja palveluiden infrastruktuuri, vahvat ja aktiiviset toimijat sekä laaja kansainvälinen verkosto.

 

Kulttuuripääkaupunkihankkeen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 40 - 45 miljoonaan euroa, josta paikallinen rahoitus olisi noin kolmannes. Loppurahoitus tulisi valtiolta sekä toiminnan ja tapahtumien tuotoista ja yritysyhteistyöstä. Hankkeellamme on useita kauaskantoisia tavoitteita, joiden arvoa ei voi mitata vain rahassa. Onnistuessaan se tarjoaa meille uusia pysyviä toimintatapoja ja – muotoja. Ihmiset osallistuvat oman elinympäristönsä kehittämiseen ja voivat toteuttaa luovuuttaan sen hyväksi. Hankkeen myötä myös yhteistyö lisääntyy niin Euroopan sisällä kuin sen ulkopuolella. Myös kaupungin rakenteellinen uudistuminen koulutuksen, kulttuurin ja innovaatiotoiminnan keskukseksi jatkuu. Pystymme myös tarjoamaan eurooppalaisille kaupunkiseuduille toimintamallin menetykselliseen muutokseen.

 

Uskon Tampereen vakuuttavan vaativammankin asiantuntijaraadin hakemuksellaan. Toivottavasti viiden vuoden kuluttua Tampere on Euroopan kulttuurikeskus – Kulttuurikoski, jonka voima säteilee pysyvästi koko maakuntaan.

 

3.9.2005

KIINALAISEN KULTTUURIN FESTIVAALIN AVAJAISET

Kiinalainen kulttuuri on yksi maailman vanhimmista kulttuureista. Se poikkeaa paljon länsimaisesta kulttuurista ja on edelleenkin melko huonosti tunnettua täällä Suomessa. Nyt meilläon erinomainen tilaisuus tutustua tähän kulttuuriin.

 Kiinan kieli on maailman puhutuin kieli ja sen kirjoitusjärjestelmä on vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Arkeologit ja kielentutkijat uskovat, että kiinan kirjoitusmerkit ovat olleet olemassa jo noin 6 000 vuotta. Kiinalaisia merkkejä on n. 100 000, joista yleisesti käytettyjä merkkejä on noin 6 700 ja näistä kaikkein käytetyimpiä n. 3 000.

 Kiinalainen maailmankuva ja arvomaailma perustuvat vanhaan kansanuskoon, kungfutselaisuuteen, taolaisuuteen ja buddhalaisuuteen, joilla kullakin on oma paikkansa kiinalaisessa uskonnollisuudessa. Kungfutselaisuus säätelee ihmisten käyttäytymistä yhteiskunnassa, yhteisöissä ja perheessä, taolaisuus määrittelee ihmisen ja luonnon välisen suhteen ja buddhalaisuus tuo mukanaan mielenrauhan. Esi-isien palvonta on ikivanha aasialainen perinne ja edelleen tärkeä osa arkipäivän uskonnollisuutta. Kuolleiden esi-isien katsotaan kuuluvan perheeseen ja heidänuskotaan voivan vaikuttaa elossa olevien jälkeläistensä elämään.

 Kiinalainen tapakulttuuri eroaa merkittävästi länsimaisesta. Kiittäminen ilmaistaan useimmiten muuten kuin sanoilla. Kiitos osoitetaan ilmeillä, eleillä tai vaikka vastapalveluksella.

 Toiselle annettava lahja merkitsee kiinalaisessa kulttuurissa arvonantoa, ystävyyden osoitusta ja kiitollisuutta. Kelloa Kiinassa ei anneta milloinkaan lahjaksi, koska se symboloi kuolemaa. Kukkia ei viedä vierailulle, mutta ruokalahjat käyvät hyvin. Lahja annetaan aina kaksin käsin ja kumartaen. Lahja on onnistunut, kun se on sopivan arvokas ja saajan mieleen. Lahjan saaja ei yleensä suostu heti ottamaan lahjaa vastaan, ettei vaikuttaisi ahneelta. Lahjapakettia ei myöskään avata lahjan antajan nähden.

 Väreillä on oma symboliikkansa. Sininen, musta ja valkoinen symboloivat surua ja murhetta. Punainen ja kulta taas tarkoittavat onnea ja vaurautta. Esimerkiksi perinteisessä avioliittoon vihkimisessä morsian pukeutuu kokonaan punaisiin vaatteisiin, kun taas hautajaisissa omaiset pukeutuvat valkoisiin.

Kasvojen säilyttäminen on aasialaisen kulttuurin keskeinen käsite, jolla viitataan henkilökohtaiseen kunniaan ja onnistumiseen. Epäonnistuminen ja noloon asemaan joutuminen taas aiheuttavat kasvojen menetyksen. Kasvojen menettäminen on pahinta, mitä kiinalaiselle voi tapahtua. Siksi se pyritään estämään tarkoilla kanssakäymisen säännöillä, esimerkiksi kohteliaan käytöksen ja keskinäisen kunnioittamisen avulla.

Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Näyttämötaiteen huomattava osa-alue on ooppera. Kiinalaisessa oopperassa on tiettyjä roolihahmoja ja esiintyjien kasvot maalataan hahmojen perinteiden mukaisesti. Lavasteita ei juuri käytetä, vaan ympäristö ja esineet kuvataan ylidramaattisilla eleillä.

 Kiinassa maalaustaide ja kirjoittaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Maalaustaiteessa käytetään värejä hyvin harkiten; väriä tärkeämpää on hahmojen ja maiseman tasapaino.

Yksi arvostetuimmista taidelajeista on kalligrafia. Sitä esitellään myös tässä tapahtumassa.

 Festivaalin päätapahtuma Vanhalla kirjastotalolla ja tässä puistossa tarjoaa monenlaista kiinalaiseen kulttuuriin liittyvää ohjelmaa kaikenikäisille. Ohjelmassa on muun muassa tanssi- ja musiikkiesityksiä sekä luentoja. Tämän viikonlopun aikana saamme tutustua myös itämaiseen filosofiaan, kiinalaiseen lääketieteeseen, teekulttuuriin ja shakkiin.

Viikonlopunjälkeen Pääkirjasto Metsossa ja Hervannan kirjastossa avataan valokuvanäyttely, joka esittelee Kiinan monimuotoista luontoa ja maisemia. Näyttelyt ovat avoinna syyskuun loppuun saakka.

 Elokuvateatteri Niagarassa esitetään ensi viikon aikana useita kiinalaisia elokuvia, joiden kautta päästään kurkistamaan kiinalaisten nykypäivään. Elokuvaviikon teema on naisen asema modernissa Kiinassa.

Kaikki nämä tapahtumat valottavat monipuolisesti kiinalaista kulttuuria. Toivotan Teidät lämpimästi tervetulleiksi ja toivon, että nautitte näistä tasokkaista esityksistä ja mukavasta yhdessäolosta!