Tampereen toimintamalli

Hanna Aamulehden Mielipiteet-palstalla 21.1.2010

MIKSI TAMPERELAISET EIVÄT SAA VALITA PORMESTARIA?

Valtioneuvosto julkaisi viime vuoden huhtikuussa selvityshenkilöiden loppuraportin "Kunnan johtaminen – demokratia, työnjako ja vastuu". Raportissa pohdittiin laajasti kunnallisia johtamisjärjestelyitä ja mm. pormestarimallia. Esimerkkikuntana oli luonnollisesti Tampere.

Tampereella vuonna 2007 siirryttäessä pormestarimalliin oli lähtökohtana vahvistaa valtuuston poliittista valtaa ja selkeyttää poliittista ohjausjärjestelmää. Kansan kielellä sanottuna haluttiin antaa poliittiselle päätöksenteolle kasvot eli pormestarin kasvot. Järjestelmää on haluttu kehittää siirtymällä suoraan pormestarin kansanvaaliin. Kaikki pormestariehdokkaat kannattivat viime kunnallisvaaleissa tätä uudistusta, ja heti vaalien jälkeen monet ryhmät, mm. sosialidemokraatit ja vihreät vaativat sitä jo vuoden 2012 vaaleihin. Vihreiden kansanedustaja ja valtuutettu Oras Tynkkynen sekä Tampereen kaupunki tekivät siitä lakialoitteen.

Suora kansanvaali on perusteltu jo sen takia, että kokemukset viimesyksyisestä pormestarin valinnasta eivät olleet ainakaan Tampereella kaikilta osin hyviä – asia ratkaistiin jo etukäteen kabinetissa. Pormestarin valintatapakin jäi äänestäjille epäselväksi ja monen pettyivät, kun annetut äänet eivät vaikuttaneetkaan suoraan valintaan.

Nyt meillä olisi mahdollisuus laajentaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tältä osin.  Ministeri Kiviniemi on nyt esittänyt edellä mainitun Kuntajohtaminen-loppuraportin pohjalta, että suoraa kansanvaalia kokeiltaisiin seuraavissa kunnallisvaaleissa kahdessa kunnassa – isossa ja pienessä.

Yllättäen Aamulehden haastattelussa 8.11.2009 pormestari Nieminen totesi, ettei Tampere välttämättä ilmoittaudu mukaan suoran vaalin kokeiluun vuonna 2012, koska sen vuoksi voisimme joutua muuttamaan täydellisesti koko pormestarijärjestelmää. Kaupunginhallitus käsitteli asiaa 18.1.2010 ja päätti mm. kokoomuksen ja vihreiden äänin enemmistöpäätöksellä esittää valtuustolle, ettei Tampereelle valita seuraavaa pormestaria suoralla kansanäänestyksellä.

Perusteluksi tarjottiin sitä, että antaessaan sitovan ilmoittautumisen suoraan pormestarivaaliin, Tampere ottaa riskin, että sen pormestarimallia joudutaan muuttamaan.

Asia ei ole näin. Ministeri Kiviniemi torppasi selkeästi (AL 19.1.) ajatuksen, että kaupunki joutuisi muuttamaan mallia. Hänen mukaansa Tampereen malliin voidaan liittää suora pormestarivaali pienellä hienosäädöllä.

Myös Kuntaliiton lakiasiainjohtaja Kari Prättälä toteaa, että mitään ehtoja kokeilulle ei aseteta. Aamulehden (19.1.) mukaan kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen oli jo syksyllä innostanut XL-ryhmää pormestarivaalikokeiluun.

Kokoomuksen ja vihreiden perustelut pormestarin kansanvaalin torjumiseksi ovat kestämättömät. Ne eivät ainakaan perustu alan asiantuntijoiden näkemyksiin. Eniten tässä ihmetyttää vihreiden täydellinen takin kääntäminen. Valtuusto päättää asiasta helmikuussa, toivottavasti silloin löytyy valtuustosta enemmistö, joka haluaa myös käytännössä lisätä kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Kuntalaiset arvostavat tekoja – ei löysiä lupauksia ja puheita!

***********************************************************

Tehoton elvytys on ajanut kunnat vaikeuksiin

Kansainvälinen taloustaantuma on kouraissut Suomea erittäin kovalla kädellä. Pirkanmaa ja sen veturi, Tampere, ovat suurimpia kärsijöitä. Tämä johtuu vientipainotteisesta elinkeinorakenteestamme.

Tampereellakin ovat lomautukset lisääntyneet, ja työttömien määrä on merkittävästi kasvanut. Lokakuussa työttömyysprosentti oli jo yli 14. Kaupungin tuloveron ja yhteisöveron tuotto on laskenut selvästi. Tampereen kuntatalous on tämän vuoden aikana nopeasti ajautunut merkittävään rahoitusvajeeseen.

Jo viime syksynä sosialidemokraatit varoittivat alkavasta taloustaantumasta ja sen vaikutuksista mm. kuntatalouteen ja kuntien järjestämiin palveluihin. Tällöin maan hallitus syytti meitä pelottelusta. Myös sosialidemokraattien vaatimuksille elvytyksen välittömästä aloittamisesta viitattiin kintaalla. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen totesi vielä 18.11.2008, että Suomen talous on perustaltaan terve, joten taantuman uhka ei ole välitön.

Matti Vanhasen (kesk.) porvarihallitus toteutti tälle vuodelle mittavat veronkevennykset, joista hyötyivät eniten suurituloiset. Hallitus perusteli verojen laskun olevan parasta elvytyspolitiikkaa.

Se ei kuitenkaan ole tehonnut. Epävarmassa taloustilanteessa, jossa lomautukset ja irtisanomiset ovat koskettaneet satojatuhansia ihmisiä, kansalaiset ovat viisaasti säästäneet pahojen päivien varalle. Suojassa taantumalta eivät ole olleet mitkään ammattiryhmät.

Nyt myös EU-komissio ja arvostetut talousasiantuntijat (HS 15.11.) runttaavat hallituksen veroelvytyslinjan. Ensinnäkin elvytys aloitettiin liian myöhään. Toiseksi elvytyksestä 80 prosenttia on veroelvytystä, minkä tehottomuudesta vallitsee asiantuntijoiden joukossa laaja yksimielisyys. Julkisten menojen lisääminen infrastruktuuriin – mm. TAYS:n risteyksen rakentamiseen – työllistää suoraan, kun taas verokevennyksistä osa menee säästöön tai valuu ulkomaille. OECD on laskenut, että menoelvytyksen kerroinvaikutus on nelinkertainen veronkevennyksiin verrattuna. Osin tästä linjavalinnasta johtuen työttömyys on lähes räjähtänyt käsiin, ja synkimpien ennusteiden mukaan meillä on ensi kesänä jopa 300 000 työtöntä.

Kolmas hallituksen virhe on ollut jättää kunnat yksin selviämään taloustaantumasta. Ministerit ovat todenneet usein, että tämän laman aikana ei leikata menoja. Todellisuudessa hallitus on siirtänyt epämiellyttävät leikkaukset kuntien harteille. Moni kunta joutuu lomauttamaan henkilöstöään.

Arvioidaan, että ensi vuoden kuntatalouden rahoitusvaje on lähes miljardi euroa. Hallituksen riittämättömät elvytystoimet ovat ajaneet kunnat kriisiin, jonka seurauksena yli puolet kunnista joutuu ensi vuonna nostamaan veroprosenttejaan. Kymmenestä suurimmasta kaupungista seitsemässä verotus kiristyy vuonna 2010.

Selviytyäkseen tulevasta vuodesta Tampereenkin valtuusto joutuu käyttämään kaikkia mahdollisia kuntatalouden keinoja taloutensa tasapainottamiseen. 16.11. hyväksytyssä ensi vuoden budjetissa tuloveroaste nostetaan 19 prosenttiin, maksuja korotetaan, menoja leikataan ja lisää lainaa otetaan 60 miljoonaa euroa!

Kunnat tuottavat pääosan ihmisten tarvitsemista palveluista. Siksi valtion tulee taata kunnille riittävät edellytykset palveluiden tuottamiseen. Kuntien taas on itse huolehdittava siitä, että niiden toimintaa kehitetään ja järkiperäistetään. Nyt, kun pitää elää säästöliekillä, tämäkin ehkä onnistuu paremmin kuin hyvinä aikoina.

 

**********************************************************************

Budjettivaltuusto 16.11.2009 Hanna Tainio

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Suomen kansantalous on ollut kuluvana vuonna nopeassa syöksykierteessä. Pirkanmaan ja Tampereen vientipainotteisesta elinkeinorakenteestamme johtuen taantuma on kouraissut meitä erittäin kovalla kädellä. Verotulojen väheneminen ja työttömyyden kasvu samanaikaisena tapahtuvan väestön ikärakenteen muutoksen, seutukunnan vahvan muuttovoiton ja sitä kautta palveluiden tarpeen kasvun ja rakennemuutoksen kanssa asettavat meille päättäjille suuren haasteen.

On aivan selvää, ettei nyt käsiteltävässä olevassa ensi vuoden budjettiesityksessä voi olla merkittäviä avauksia uusien palveluiden suhteen. Nyt pitää keskittyä hengissä pysymiseen ja talouslamasta selviämiseen mahdollisimman vähin vaurioin.

Kunnan päätehtävä on tuottaa palveluita kuntalaisille. Kunta on huonoinakin aikoina vastuussa siitä, että palvelut ovat vaikuttavuudeltaan korkeatasoisia, laadukkaita, taloudellisesti, tehokkaasti, turvallisesti ja asiakaslähtöisesti järjestettyjä. Julkisten palveluiden pitää olla hyvinvointiyhteiskunnan ydin, jota kolmannen ja yksityisen sektorin palvelut täydentävät. Erityisesti lapsen, nuorten ja ikäihmisten palvelut ovat avainasemassa. Niistä ei voi tinkiä edes huonoon taloustilanteeseen vedoten. Päinvastoin, niistä tinkiminen on jopa kohtalokasta ja aiheuttaa myöhemmin kalliin laskun ja paljon inhimillistä kärsimystä. Meidän tuleekin nyt päättäjinä kantaa vastuumme tästä asiasta. Vanhoja virheitä ei saa toistaa!

Huonoinakin aikoina pitää kuitenkin palvelutuotantoa kehittää ja ?rakenteita uudistaa. Silloin se on jopa erityisen tärkeää ?lama voi siis olla myös mahdollisuus. Parhaat palveluinnovaatiot syntyvät usein ruohonjuuritasolla, asiakasrajapinnassa. Näille pitää antaa mahdollisuus ja edellytykset kasvaa ja kehittyä.

Taloudellisesti vaikeina aikoina kaupungin henkilöstö joutuu koville, heidän jaksamisestaan pitää huolehtia! Hyvä henkilöstöpolitiikka on nyt avainasemassa. Me valtuutetut olemme siitä vastuussa.

Peruspalveluiden kattavuudesta ja laadusta sekä henkilöstön jaksamisesta huolehtiminen ei kuitenkaan yksin riitä. Tampereen pitää säilyä vetovoimaisena ja kilpailukykyisenä kaupunkina. Tarvitsemme nyt entistä enemmän uusia yrityksiä ja osaavaa työvoimaa. Sen vuoksi Tampereella pitää olla laadukkaat koulut ja oppilaitokset, hyvät logistiset yhteydet ja monipuolista asuntotarjontaa. Meidän tulee pystyä visioimaan ei vain tuleviin vuosiin vaan vuosikymmeniin paitsi Tampereella, myös koko kaupunkiseudulla, Pirkanmaalla sekä globaalisti. Siksi elinkeinopolitiikkaan panostaminen on nyt ensiarvoisen tärkeää. BioneXt-ohjelma, joka onnistui tavoitteissaan hyvin, on juuri päättymässä, ja Luova Tampere päättyy kahden vuoden kuluttua. Tarvitsemme uusia panostuksia, innovaatioita ja toimintamalleja. Tulevaisuuden Nokia koostuu todennäköisesti monista eri paloista. Ne pitää kerätä yhteen. Näitä aihioita meillä on mm. terveysteknologian alalla: Coxa, Regea, Silmälääketieteen tutkimuskeskus, juuri perustettu Telekardio Oy, tuleva HAT-sairaala (Hospital for Advances Therapies) ja rokotetutkimuskeskus Vactia. Rokotusasiat ovat tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Kaikkien näiden menestystarinoiden takana on yhteistyö ja verkostoituminen erilaisten toimijoiden välillä. Siinä 1 + 1 on enemmän kuin 2. Tampereella on ainutlaatuinen ylipistojen, ammattikorkeakoulujen ja eri oppilaitosten verkosto. Siihen on panostettava ja sitä pitää hyödyntää yhdessä paitsi julkisen sektorin myös yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Hyvät kuulijat!

Vaikeistakin ajoista voidaan selvitä, tästä on Tampereella näyttöä. Tarvitaan sujuvaa päätöksentekoa, joka perustuu laaja-alaiseen yhteistyöhön eri toimijoiden välillä.

 

***********************************************************************

Hanna valtuustossa 12.8.2009

 

TAMPEREEN TIETOTEKNIIKKAKESKUKSEN PALVELUIDEN KILPAILUTTAMINEN

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

 

Viime kesäkuussa Tampereen Logistiikka vietti tupaantuliaisia Tursontiellä. Tilaisuudessa oli yhtenä esitelmöitsijänä professori Jukka Hallikas Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Hän

käsitteli esityksessään mm. IT-yksikön ulkoistuksen riskejä. Aihetta on tutkittu paljon myös kansainvälisissä tutkimuksissa ja niissä on todettu, että ulkoistettaessa hinnat nousevat varmasti ja tavoiteltuja hyötyjä ei kuitenkaan saada. Professori Hallikkaan esityksensä sanoma oli, että ”Oma Oy” on tehokkaampi tapa toteuttaa toimintaa kuin ulkoistaminen

 

Viime vuonna TIO tuotti 22,7 miljoonan euron liikevaihdolla 4,7 miljoonan euron liikeylijäämän. Viidessä vuodessa voitto olisi 20–25 miljoonaa euroa. Toiminta on siis myös liiketaloudellisesti erinomaisen kannattavaa ja siitä hyötyvät kaikki tamperelaiset. Jos keskus myydään, valuvat liikevoitot suuryhtiölle, jonka ainut tavoite on tuottaa omistajille mahdollisimman suurta voittoa. Eivät ne tamperelaisten etua aja!

 

Useilla mittareilla mitaten TIO:n toiminta on laadukasta ja kilpailukykyistä. Osoituksena tästä on mm. vuonna 2007 saavutettu selkeä voitto PSHP:n järjestämässä perustietotekniikan kilpailutuksessa. Kilpailussa olivat häviäjiä juuri ne yritykset, jotka on mainittu ostajaehdokkaina. Miten ne nyt pystyisivät tuottamaan kaupungin tietotekniikkapalvelut TIO:ta halvemmalla? Asiakastyytyväisyyskyselyt puolestaan osoittavat, että asiakkaat ovat tyytyväisiä palveluun. Itse olen ollut TIO:n asiakkaana PSHP:n työtekijän ominaisuudessa ja olen ollut aina saanut TIO:lta hyvää palvelua.

 

 

Toimintojen ulkoistamisen ongelmina ovat ainakin seuraavanlaisia asioita:

 

– ulkoistuksen jälkeen kustannuksia ei voida enää kontrolloida, joudutaan puntarointeihin palvelujen laadun ja sisällön välillä

 

 

– liikesalaisuus-problematiikka estää käyttäjien/tuottajien ja tilaajien välisen kommunikaation ja toiminnan järkevän kehittämisen

 

– ristiriitatilanteet tuottajan ja tilaajan välillä voivat tulla varsin ongelmallisiksi

 

– vastuu ja palvelutoiminnan johto ylivoimaisen esteen tilanteessa (force majour) on ongelmallinen

 

– miten saadaan toimittajayrityksen valmiussuunnitelmat kaupungin johdon tietoon siten, että koko toiminnallista verkostoa voidaan johtaa häiriötilanteissa

 

– jos palvelujen tuottajia aina vaihdetaan, katoaa kaupungin sisältä viimeinenkin tieto toiminnoista.

 

– yritykset eivät ole sen tehokkaampia kuin kunnan oma toiminta ja pitkät sopimukset tulevat loppujen lopuksi ongelmallisiksi; kuitenkin yritysten investointihalukkuus isompiin hankkeisiin edellyttää hyvin pitkiä sopimuksia

 

Ulkoistamista on perusteltu myös sillä, että tietotekniikkakeskuksen toiminta ei ole kaupungin ydintoimintaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Tietojärjestelmät ovat kriittinen osa kunnan peruspalveluiden toimivuutta, erityisesti terveydenhuollon puolella. Palveluiden häiriöttömän toiminnan kannalta on olennaista, että tietojärjestelmät toimivat varmasti myös kriisitilanteissa. 

 

Eikä yli 200 000 tamperelaisen jopa elintärkeiden tietojen hallinnointi ole peruspalvelua tai siihen rinnastettavaa palvelua?

 

Mikä kaupungin toiminnoista on seuraavaksi myyntilistalla? Jos se, ettei palvelu ole kunnan perustoimintaa, on myynnin kriteerinä, niin eiköhän laitetaan seuraavaksi myyntiin Särkännieni, Tampere-talo, Pysäköintitalo ja Teivon ravirata.

 

 *********************************************************************

Valtuusto 10.6.2009

VUODEN 2007 ARVIOINTIKERTOMUKSESTA

 Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Arviointikertomus on aina mielenkiintoista luettavaa. Vaikka tässä hetkessä on haastetta kyllikseen, on valtuutetun hyvä kääntää hetkeksi katseensa menneeseen vuoteen ja arvioida sitä, minkälaisia päätöksiä on tehty ja mitenkä ne ovat vaikuttaneet kuntalaisten elämään. Valitettavan usein joutuu myös arvioimaan sitä, kuinka huonosti joissakin strategisissa, tärkeissä asioissa on onnistuttu ja sitäkin, ettei valtuuston tahtoa ole toteutettu.

Vuosi sitten vastaavassa arviointikertomuksessa tarkastuslautakuntaa totesi, että vuonna 2007 valtuuston asettamista vuositavoitteista oli toteutunut 74 %, mistä voi päätellä, että kaikki tavoitteet eivät olleen riittävän haastavia.  Itse kiinnitin nyt käsiteltävänä olevassa vuoden 2008 tarkastuskertomuksessa huomiota samaan asiaan. Nyt raportoidaan vielä korkeampia toteutumisprosentteja. Tarkastuslautakunta katsookin, että toteutumista on arvioitu liian lempeästi. Lautakunnan oman arvion mukaan peruskaupungin tavoitteista jopa 20 % toteutui toisin eli huonommin kuin kaupunginhallitus on esittänyt. Olemme tekemässä nyt uutta strategiaa, joten ei voi liikaa peräänkuuluttaa strategisten tavoitteiden ja oikeiden, vaikutusta mittaavien mittareiden asetannan tärkeyttä.

Ne tärkeimmät valtuuston asettamat tavoitteet, jotka eivät ole toteutuneet, ovat toki valtuuston tiedossa ja tässäkin salissa niistä on puhuttu paljon. Siirtoviivemaksu on yksi. Se on osa suurempaa kokonaisuutta, johon liittyy koko vanhustenhuollon palvelu- ja hoitoketju monine ongelmineen, joista on taas viime aikoina saatu kuulla ja lukea paljon. Vielä viime syksynä uskoimme ns. Pikonlinnan siirtoviiveosaston, joka käynnistyi viime elokuussa, ratkaisevan asian, mutta pian oli jo selvää, että se oli vain laastari, joka auttoi hetkeksi. Syy on siis korjattava, ei vain seurausta. Suunnitelmat Hatanpään sairaalan muuttamiseksi ns. Akuuttisairaala Oy:ksi ovat hyviä. Tämä on sitä paljon kaivattua rakenneuudistusta vanhustenhuoltoon, jota myös selvitysmies Vaissin ns. Maisemaraportissa perätään. Mainittakoon, että tänä vuonna toukokuun loppuun mennessä siirtoviivemaksua on kertynyt jo lähes miljoona euroa. Toukokuun viimeisen viikon saldo oli jo yksin yli 70 000 euroa. Voimme vain kuvitella, kuinka paljon sillä rahalla olisimme voineet jo tänä vuonna helpottaa esimerkiksi vanhustenhuollon ongelmia.

Toinen tärkeä asia, joka nousee esiin arviointikertomuksesta käy ilmi on se, että erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten määrän vähentämisessä on epäonnistuttu. Lastensuojeluprosessien uudistaminen ei ole toteutunut. Kauhulla odotan tilanteen kehittymistä nykyisessä taloustaantumassa.

Kun vuoden kuluttua käsittelemme tämän vuoden tarkastuskertomusta, toivon, ettei tarvitse nostaa esiin samoja toiminnallisia ongelmia koskien lapsia, nuoria ja vanhuksia. Pelkään pahoin tämän vuoden menojen juustohöyläyksen jälkeen tilanne on suorastaan karmaiseva. Nyt jo tässä vaiheessa vuotta voidaan Tampereella nähdä, että he ovat laman maksajina. Eli emme ole oppineet mitään menneestä.

 ******************************************************************

Valtuusto 29.4.2009

 EI LAPSIA JA SAIRAITA LAMAN MAKSUMIEHIKSI

Maailma muuttuu todella nopeasti, sen olemme valtuustosalissakin huomanneet. Reilu puoli vuotta sitten olimme hyväksymässä muhkeaa, "kaikille kaikkea" – budjettia, ja nyt olemme tekemässä samaan budjettiin "kaikesta siivu pois" – muutoksia. Eli olemme toistamassa 90-luvun laman virheitä. Nykymenosta varottaa myös peruspalveluministeri Paula Risikko, joka viime viikolla jyrähti: " On kummallista, jos emme ota 1990-luvun lamasta mitään opiksi. Meillä on tutkimustietoa siitä, mitä tarkoittaa laman lapset". Näin totesi ministeri Risikko. Esko Ahon porvarihallitus hoiti lamaa 90-luvulla leikkaamalla, säästämällä ja antamalla työttömyyden kasvaa. Lopputuloksen kaikki tiedämme. Kaikkia seurauksia ei ole vieläkään pystytty hoitamaan. 

En toki kiellä tässä tilanteessa säästötoimenpiteiden tarpeellisuutta. On selvää, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tarvitaan kaikkia toteutettavissa olevia toimenpiteitä, kuten menosäästöjä, lisälainan ottoa, veroprosentin korotusta, tarpeettoman omaisuuden myyntiä ja rakenteellisia muutoksia palvelutuotantoon, jotta saamme taloutemme tasapainoon. Kaikkia näitä toimenpiteitä ei voida kuitenkaan vielä tänä vuonna käyttää.

Ensi vuonna meidän tulee nostaa veroprosenttia. Toivottavasti valtuustosta löytyy tähän yksimielisyys. Kuntalaisilta on kysytty useita kertoja, haluavatko he, että palveluista leikataan vai haluavatko he maksaa lisää veroja. Joka kerta kuntalaiset ovat olleet valmiita maksamaan lisää veroja. Kunnallisia palveluita pidetään tasa-arvoisina, laadukkaina ja hintansa arvoisina.

Uskon, että kaupungilla on paljon kohteita, joista voi säästää, mutta en usko, että me olemme vielä löytäneet niitä kaikkia. Tampereen Aterian esitys koululaisten ruuan leikkauksista on hyvä esimerkki siitä, että yritettiin ylittää aita siitä, missä se oli matalin. Kun asia palautettiin uudelleen valmisteluun, löytyi kummasti jo huomattavasti parempia säästökohteita kuin lasten ruoka, joka jo muutenkin on Tampereella poikkeuksellisen halpaa.

Nyt kannattaa kuunnella henkilöstöä tarkalla korvella, sieltä löytyy asiantuntemusta oikeinkohdennetuille säästöille. Monet meistä luottamushenkiöistä ovat uusia näissä tehtävissä, eikä meillä kaikilla ole vielä asiantuntemusta lähteä hakemaan säästökohteita. Suunnittelujaosto teki jo oikeinsuuntaisen ratkaisun hyväksymällä palveluverkkosuunnitelman. Siinä on niitä rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus on pitkäkantoinen.

Meidän demareiden mielestä nyt esitetyt säästötoimenpiteet kohdistuvat liikaa lapsiin, nuoriin ja ikäihmisiin. Näistä säästöistä pitää tinkiä, ne eivät ole välttämättömiä. Useissa tutkimuksissa on todettu laman, taloushuolien ja työttömyyden vaikuttavan hyvin voimakkaasti lapsiin. Voimme kuvitella, kuinka levottomuus ja käytöshäiriöt tulevat lisääntymään luokissa. Luokka- ja ryhmäkokoihin ei saa tehdä minkäänlaisia lisäyksiä, päinvastoin niitä pitäisi nyt pienentää. Tähän valtiokin on antanut kunnille lisärahaa. Vastaavasti tarvitaan lisää tukipalveluita, kuten mm. neuvola- ja kouluterveydenhuoltoa. Neuvolapalveluiden vähentäminen näkyy asiantuntijoiden mukaan välittömästi erikoissairaanhoidossa lastenpsykiatrisen hoidon tarpeen lisääntymisenä. Ja tämä on sitä kallista hoitoa.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Matti Rimpelän mukaan kunnat ovat unohtaneet Kauhajoen koulusurmien jälkeiset lupaukset mielenterveyspalvelujen lisäämisestä. Kaikki lupaukset ovat jääneet laman jalkoihin.

Näin on siis käymässä. Avopalveluihin nyt esitetty 2,3 miljoonan euron säästö tarkoittaa käytännössä neuvola- ja kouluterveydenhuoltopalveluiden saatavuuden heikentymistä ja lääkäriin pääsyn vaikeutumista. Viime syksyn kunnallisvaaleissa lähes kaikki ehdokkaat olivat hyvin huolissaan kouluterveydenhuollon tilasta ja olivat valmiita korjaamaan sen puutteet, ja samaa puhuttiin viime marraskuussa budjetin teon yhteydessä. Säästövelvoite aiheuttaa myös sen, että kun terveysasemat kesällä sulkevat ovensa, niin samaan aikaan sairaanhoitopiiri tekee samoin. Viime laman aikana huomattiin, että julkisen terveydenhuollon kysyntä kasvoi, kun ihmiset putosivat työterveyshuollon palveluiden piiristä. Eli palvelutarve on kasvamassa, ja me supistamme tarjontaa. Yhtälö ei toimi, ja pelkään pahoin, ettei tässä hyvin käy.  Samaan aikaan puhutaan perusterveydenhuollon kriisistä ja yritetään hakea ratkaisua siihen. Ratkaisuksi on kaavailtu joustavampia työaikoja, pienempiä vastuuväestöjä tai kokonaan väestövastuusta luopumista ja parempaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä. Miten luulette sen toteutuvan tässä tilanteessa? Veikkaan, että valtuusto toimillaan syventää perusterveydenhuollon kriisiä ja vie sen kaaokseen. Lopputulos on, että rapauttamalla julkisen terveydenhuollon ajamme sen yksityisten hoidettavaksi.  Toivottavasti valtuusto tuntee vastuunsa tätä päätöstä tehdessään.

Me vasemmistopuolueet esitämme 30 miljoonan euron säästötavoitetta leikattavan n. 6.5 miljoonalla eurolla. Tampereen talous kestää tänä hyvin, se on vahvalla pohjalla ja siitä huolehditaan vastakin. Me tunnemme poliittisen vastuumme.

Pidän selvänä, että ensi vuonna joudumme nostamaan veroprosenttia, sen nostaminen 19:ään toisi lisätuloja 30–35 miljoonaa euroa. Tänä vuonna talouden tasapainoon pääsemistä helpottaa hieman hallituksen päätös nostaa yhteisöveron kuntaosuutta 32 %:iin. Sen vaikutuksen arvioidaan tällä hetkellä olevan 8-9 miljoonaa lisäeuroa. Lisäksi saimme tiedon, että henkilöstömenot ovat jo alkuvuonna alittaneet budjetoidun kahdella miljoonalla eurolla. Lisälainaa joudumme ottamaan tänä vuonna tuntuvasti ja talousarviotakin on pakko karsia, mutta ei niin ”kovalla kädellä” kuin nyt on esitetty. Nyt tarvitaan malttia.

******************************************************************* 

Valtuusto 22.4.2009

BUSSILIPPUJEN HINTOJA EI SAA KOROTTAA

Liikenne tuottaa viidenneksen hiilidioksidipäästöistä. Keskeinen keino vähentää päästöjä on lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta, ja täten saada ihmiset siirtymään oman auton käyttäjistä bussien kyytiin.

Joukkoliikenteen houkuttelevuuteen vaikuttaa monta seikkaa. Tärkeimpiä ovat riittävän tiheät vuorovälit, matka pysäkille ja lippujen hinnat. Tutkimuksissa on todettu, että lippujen hintojen lasku yhdessä palvelutason noston kanssa tuottaa parhaan tuloksen. Lippujen hintojen lasku 10 prosenttia nostaa käyttäjämääriä noin 3 prosenttia.  Väistämättä matkustajamäärän nousu lisää vuorotiheyttä ja uusien, käyttäjiä paremmin palvelevien linjojen tuloa. Syntyy ns. positiivinen kierre. Tällöin bussista tulee todellinen vaihtoehto omalle autolle.

Erityisesti perheille, jossa on monta bussin käyttäjää ja tehdään päivittäin paljon matkoja, opiskelijoille ja työttömille lippujen hinnoilla on merkitystä.  Kaikki tamperelaiset eivät ole hyvätuloisia! On helppo sanoa, että 10 sentin tai 50 sentin korotus ei merkitse mitään. Suurelle osalta varmasti näin on. Kysymys on kuitenkin myös periaatteesta, siitä viestistä, jonka me annamme kuntalaisille siitä, kuinka paljon me arvostamme joukkoliikennettä. Kyse on myös siitä, mitä Tampere on kaupunkina valmis uhraamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Selväähän on, että nämä toimenpiteet maksavat. Julkisuudessa on pelätty, että heikentynyt taloustilanne jättää ilmastonmuutoksen vaikutukset varjoonsa. Näin meille täällä Tampereella on nyt käymässä. Olemmeko me todella huonoon taloustilanteeseen vedoten valmiit hylkäämään ympäristönäkökulman? Onneksi kaikkialla ei ajatella samoin, mm. samassa veneessä oleva Helsinki laskee joukkoliikenteen lipun hintoja.

Viime marraskuussa valtuuston budjettikokouksessa  tein pitämässäni ryhmäpuheenvuorossa esityksen, jonka mukaan huhtikuussa lipun hintoja tarkasteltaessa selvitetään mahdollisuus rinnastaa työkyvyttömyyseläkeläiset muihin eläkeläisiin. Näin hekin saisivat eläkeläisten edut bussimatkoihinsa. Kaikki kannattivat tätä esitystä yksimielisesti. Surukseni olen todettunut, että tämä esitys on nyt kokonaan unohdettu.

Bussilippujen hintojen korotuksessa on kysymys arvovalinnasta. Vastustan korotusta.

****************************************************************** 

 

31.3.2009

 

PANIIKISSA TEHDYT SÄÄSTÖTOIMENPITEET TULEVAT KALLIIKSI

Kaupunginhallitus linjasi helmikuussa toimenpiteet, joilla heikentyvä kaupungin talous saadaan tasapainoon. Budjettivajeen tälle vuodelle arvioidaan olevan tämän hetken arvion mukaan n. 60 miljoonaa euroa. Esitys oli, että vajeesta puolet katettaisiin lainanotolla ja toinen puoli säästöillä. Kaupunginhallitus hyväksyi yksimielisesti tavoitteeksi leikata menoja 3 prosenttia tänä vuonna. Menoleikkaus päätettiin kohdistaa siten, että tilaajalautakunnat leikkaavat menojaan prosentin, tuottajapuoli kaksi prosenttia ja konsernihallinto sekä liikelaitokset kolme prosenttia. Tehdessään päätöksen säästötoimenpiteiden kohdentamisesta kaupunginhallitus yksimielisesti tähdensi, että samaa virhettä menoleikkauksissa ei saa tehdä kuin 1990-luvun laman aikana eli karsia juustohöylällä tasaisesti kaikkia palveluja.

Lautakunnat ja johtokunnat saivat aikaa maaliskuun loppuun tehdä omat esityksensä säästöistä. Julkisuuteen on tullut toinen toistaan yllättävämpiä säästökohteita, jotka tuntuvat pahiten kohdistuvat lapsiin ja nuoriin sekä vanhuksiin. Pahimmasta päästä oli Tampereen Aterian esitys säästää koululaisten ruuasta, joka jo muutenkin tuotetaan Tampereella erittäin halvalla: kokolihan tilalle makkararuokia, salaatteja vähemmän, pehmeä leipä pois ja enemmän puuroa. Tampereen Aterian johtokunta kuitenkin palautti asian uudelleen valmisteluun. Mielestäni kouluruuan tasoa ei saa enää nykyisestään laskea.

Myös vanhusten laitoshoito on säästökohteena, samoin terveysasemien ovia suljetaan kesäkaudeksi. Bussien kertaliput nousevat neljänneksellä, kun samaan aikaan mm. Helsinki laskee lippujen hintoja. Uimahalleihin kaavaillaan kesäsulkuja ja jopa yhden hallin sulkemista kokonaan, vaikka Pyynikin halli on ollut kiinni. Eikö tämä ole juustohöyläämistä eli otetaan kaikista palveluista siivu pois. Kalervo Kummola kirjoitti samasta asiasta AL:n Sunnuntaivieras-palstalla (29.3.). Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että esitykset ovat suoraan 90-luvun lama-ajoilta.

Tampere on tehnyt useina vuosina reilusti ylijäämäisiä tilinpäätöksiä. Vuonna 2007 ylijäämä oli 30,7 miljoonaa euroa ja viime vuodelle ylijäämäksi ennustetaan noin 37 miljoonaa euroa, josta tosin voidaan suurelta osin kiittää poikkeuksellisen korkeita maanmyyntituloja. Taloudellisesti hyvistä vuosista johtuen Tampere on maksanut lainojaan pois ja kaupungin talous on vahva.

Maan hallitus teki 24.3. päätöksen nostaa yhteisöveron kunnille tuloutettavaa osuutta 22 prosentista 32 prosenttiin. Nykyisellä yhteisöverokertymällä tämä tarkoittaa Tampereelle noin 20 miljoonaa lisäeuroa. Myös valtionosuuksia lupasi hallitus korottaa myöhemmin. Näillä rahoilla meidän on varmistettava tamperelaisille riittävä palvelutaso ja estettävä pöyristyttävät leikkaussuunnitelmat.

Talouden tasapainottamisessa me voimme tinkiä kaupungin menoista, ottaa lainaa, nostaa veroprosenttia ja maksuja, lykätä investointeja, joiden työllistämisvaikutus on vähäinen ja myydä tarpeetonta omaisuutta. Kaikkia näitä keinoja tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää. Toimintaa pystymme tehostamaan pysyvästi rakenteellisilla uudistuksilla. Lienee selvää, että veroprosentin nosto on edessä ensi vuonna. Tämä vuosi tulee selvitä pääosin lisälainanotolla ja säästämällä järkevästi. Tampereen taloudellinen tilanne ei ole kuitenkaan niin huono, että meidän pitää äkkijarruttaa ja leikata rajusti paniikissa kuntalaisten palveluja. Toivottavasti huhtikuussa kokoontuva valtuusto toimii vastuullisesti ja laittaa juustohöylät kaappiin lukkojen taakse.

 

******************************************************************* 

 

1.11.2008

 

VAALIEN VOITTAJIIN KOHDISTUVAT SUURIMMAT ODOTUKSET

 

Tampereella vaalit olivat poikkeukselliset ja tulokset osin ristiriitaisia. Tulos velvoittaa kuitenkin muutoksiin sekä valtuustopaikkoja menettäneiden että lisänneiden osalla. Voittajien vastuu on suurin, sillä heihin kohdistuvat suurimmat odotukset.

 

Maailmantalous ja kuntien toimintaympäristöt ovat muutoksessa, ja kaikkea tulevaa emme voi ennakoida. Silti parhaiten pärjäävät ne, jotka kykenevät ja haluavat itse vaikuttaa tulevaisuuteensa.

 

Tampereella on koottava enemmistö turvaamaan hyvät kunnalliset palvelut päivähoidosta Koukkuniemeen. Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö kehottaa hallitusta luopumaan verohelpotuksista valtiontalouden toimintakyvyn takaamiseksi ja elvytysvaran luomiseksi. Vastaavasti meidän on Tampereella oltava valmiita tarvittaessa veroprosentin korotukseen palvelujen ja kaupunkikehityksen turvaamiseksi.

 

Palvelujen turvaamisen ja kaupungin johtamisen periaatteiden ohella ryhmien välisissä neuvotteluissa on otettava kantaa keskeisiin kehittämiskysymyksiin. Meillä on oltava konkreettinen ohjelma, joka sisältää mm. aikataulutuksen – "selvitetään, pyritään"  -liturgia ja asioiden hautaaminen työryhmiin ei riitä.  Keskeinen näkökulma on oltava kaupungin vastuu ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Tämän luulisi olevan helppoa, koska ympäristötalkoissa vaadittavat toimenpiteet turvaavat samalla kaupungin kasvun ja sen hallitun vastaanottamisen. Seuraavassa esimerkkejä.

 

Tampereella on vuosia keskustelu pikaratikan tarpeellisuudesta. Pääkaupunkiseudulla asia ei ole poliittisesti vaikea, ja sinne on nousemassa metron laajennuksen ohella kattava pikaraitiotieverkosto. Valtio on alustavasti luvannut Tampereelle 65 M€ raideliikenteen kehittämiseen vuoden 2011 jälkeen. Jos Tampere ei ole pian aloitteellinen, nämä rahat kiinnitetään vastaaviin hankkeisiin muualle. Siksi meidän on keväällä tehtävä periaatepäätös raitiotieyhteyden rakentamisesta Lielahden ja Hervannan välille.

 

Myös bussiliikennettä on kehitettävä. Käynnistetään puhtaamman ajoneuvokaluston hankintaohjelma liikennelaitokselle. Näin turvataan kunnallisen liikennelaitoksen toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa. Lippujen hintatason alennusohjelma on aloitettava heti osana joukkoliikenteen vetovoiman kasvattamista.

 

Hämeenkadun muuttamisessa joukkoliikennekaduksi tulee edetä vauhdikkaasti, ja samalla ratkaista iänikuinen ongelma pyöräilyn järjestämisestä kaupungin keskustassa. Tässäkään asiassa emme voi viivytellä.

 

Uusien alueiden kaavoituksen lähtökohtana on oltava kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut. Esim. Aitolahteen suunniteltava omakotiasutus on kaavamääräyksin määrättävä rakentamis- ja energiaratkaisuiltaan ympäristöä selkeästi säästäväksi. Toimivat joukkoliikenneratkaisut ovat samalla tavoin kaavoittamisen ehtoja.

 

Kaupungin kasvun ja kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamiseksi on panostettava vuokra-asuntotuotantoon. On sovittava konkreettisista aikataulutetuista kohteista, jotka toteutetaan kaupungin ja/tai TOASin sekä muiden toimijoiden kanssa.

 

Sähkölaitoksen yhtiöittäminen maksaa miljoonia ja sen tuomat edut ovat marginaalisia. Siksi yhtiöittämistä voidaan siirtää odottamaan kuntatalouden vakaampia näkymiä.

 

Nyt tarvitaan rohkeita, yhteistyökykyisiä ja pitkälle tulevaisuuteen katsovia valtuutettuja. Jarrutuksen ja jahkailun ajan pitää olla ohi!

 

Lopuksi: Riitta Koskinen moittii minua Timo P Niemisen johtajuuden kyseenalaistamisesta. Kokoomuksen paikallisjohtaja Seppo Kovala odottaa tiistain Aamulehden mukaan Niemiseltä ”selkeämpää ja voimakkaampaa johtajuutta kuin tällä kaudella”. Sen enempää tai vähempää en minäkään ole asiasta sanonut.

 

 

 

TAMPEREEN HENKILÖSTÖPOLITIIKKA REMONTTIIN

6.10.2008 (AL) julkaistussa selvityksessä todettiin, että Tampereen kaupungin palkat ovat jääneet jälkeen muista suurista kaupungeista ja ympäristökunnista - erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jos naapurikunta maksaa lääkärille kuukaudessa yli 1.000 € enemmän palkkaa, ei meidän tarvitse ihmetellä, miksi Hervantaan ei heitä saada. Tilanne on samansuuntainen myös sairaanhoitajien osalla. Tällä hetkellä Hatanpäällä on sairaansijoja suljettuna hoitajapulan vuoksi ja kaupungilla on lähes 100 täyttämätöntä hoitajan vakanssia.

Tampereen kaupungilla on noin 16.000 työntekijää, joista valtaosa on pieni- ja keskipalkkaisia. Hyvin monen palkka on lisäksi liukuman alarajalla. Kaupungin työntekijöistä noin 6000 jää eläkkeelle seuraavan 15 vuoden kuluessa. Palkka on yksi keino houkutella uusia työntekijöitä. On liian rohkeata luvata, että kaupungin palkkatasoa voidaan korjata niin tuntuvasti, että voimme kilpailla yksityisen sektorin kanssa, mutta muiden kuntien kanssa meidän pitää olla kilpailukykyisiä.

Tehokkuus ja tuottavuus ovat muotisanoja tämän päivän työelämässä ja jopa osa palkankorotuksista, mm. Tehyllä, on sidottu tietyn tuottavuuden saavuttamiseen. Tämä osaltaan lisää työn kuormittavuutta. Tampereen tulee huomioida nämä haasteet omassa toiminnassaan. Parhaiten tämä onnistuu varmistaessamme sen, että tekeviä ja auttavia käsiä on riittävästi. Tämä maksaa, mutta hyvällä työllä ja palvelulla on aina hintansa. Pitemmällä aikavälillä tämä on kuitenkin myös taloudellisesti kannattavaa mm. sairaslomien vähenemisen, henkilöstön työtyytyväisyyden lisääntymisen ja pitempien työurien kautta. 

Työolosuhteiden merkitys ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Oleellinen asia on myös työn ja perheen yhteensovittaminen. Kun kuntatyönantaja ei pysty kilpailemaan palkalla, meidän tulee olla joustavia työaikojen noudattamisen osalta. Työntekijä ehkä haluaa tehdä lyhennettyä työaikaa esimerkiksi lasten ollessa pieniä ja aloittaessa koulun. Myös omien vanhempien tarvitessa hoitoapua, voisi lyhennyt työaika olla hyvä ratkaisu työntekijän itse niin halutessa.

Tampereen kaupungin tulee ottaa myös käytännössä oma henkilöstö strategiseksi painopistealueeksi. Henkilöstöstä kannattaa pitää kiinni ja arvostaa heitä: oikeudenmukaisella ja kannustavalla palkkapolitiikalla, hyvillä ja turvallisilla työnolosuhteilla ilman pelkoa oman työn ulkoistamisesta, mielekkäillä työtehtävillä, elämän tilanteen mukaan joustavilla työajoilla, ottamalla heidät mukaan muutosprosesseihin sekä osaavalla esimiestyöllä ja johtamisella.

 

PALVELUT OVAT TÄRKEÄMPIÄ KUIN PARKKIHALLIT (AL 21.9.2008)

Artikkelitoimittaja Riitta Järventie haastoi pormestariehdokkaat (Aamulehti 15.9.) kertomaan äänestäjille omista tavoitteista. Olen jo alkuvuonna julkistanut pormestariohjelmani, johon voi tutustua kotisivuillani internetissä. Takanani on laaja eri kansalaisryhmiä edustava kansalaisvaltuuskunta, johon kuuluu jo alun neljättä sataa tamperelaista.

Olen ehdottanut, että Tampereella olisi annettu mahdollisimman avoimesti kuntalaisten vaikuttaa tulevaan pormestarinimitykseen. Olen esittänyt, että suurin puolue saa mandaatin käynnistää neuvottelut sellaisen enemmistön muodostamisesta, joka johtaa kaupunkia seuraavat neljä vuotta. Näin toimitaan maan hallitusta muodostettaessa samojen puolueiden kanssa, jotka täälläkin hallitsevat. Mutta pormestari Timo P. Nieminen haluaa viedä neuvottelut kabinetteihin kaupankäyntiin, jossa panoksia ei säästetä.  Olen tässäkin asiassa avoimuuden kannalla. Eroavaisuutta Niemisen toimintatapaan kuvaa hyvin tämä esimerkki. 

Pormestarina olisin huomattavasti Niemistä jämäkämmin osallistunut kaupungin organisaation ja sen toiminnan kehittämiseen. Itselläni on hyvät lähtökohdat sisäistää ja ymmärtää varsinkin sosiaali- ja terveystoimen toimintaa, joka haukkaa noin puolet kaupungin menoista. Olisin panostanut vahvasti tähän työhön. Niemisen painopistealueet ovat olleet ihan muualla, parkkihalleissa ja joulutorissa.

Kaikki tiedämme, millaisia ongelmia mm. kilpailutuksessa ja tilaaja-tuottajamallin käynnistämisessä on ollut.  Johtamisessa olisi tarvittu selvästi vahvempaa ja esimerkillisempää otetta. Näin em. ongelmilta olisi ainakin osin vältytty. Käytännössä olisin käyttänyt enemmän aikaa asioiden sisäistämiseen, joka olisi mahdollistanut tuloksellisen johtamisen. Tämä on asioiden priorisoimista: tärkeimpiä ovat kaupunkilaisten palvelut, niiden tuottaminen. Olen myös jatkuvasti kuullut henkilöstöltä, ettei heitä oteta mukaan riittävässä määrin heitä koskevaan päätöksentekoon.

Selkeä esimerkki siitä, että kaupungin toimintaa ei ole johdettu päämäärätietoisesti, on kaupungin menojen kasvuvauhti, joka on lähes kaksinkertainen muihin kaupunkeihin verrattuna. Toiminta on tempoilevaa ja päätökset perustuvat kaupankäynteihin, joissa osapuolet hinnoittelevat yhteistyönsä yhä uudestaan. Tätä menoa ei kaupunki eikä kaupunkilaiset kestä.

Lisää tavoitteistani ja tärkeinä pitämistä asioista, mm. joukkoliikenteestä, voit lukea kotisivultani: www.hannatainio.fi. Eroja pormestari Niemisen tärkeinä pitämiin asioihin ja toimintatapoihin kyllä löytyy.

Hanna Tainio
pormestariehdokas (sd)

Ei pätkäpormestarille

Aamulehden Moro-liitteessä 17.1.2008 esitettiin toimittaja Aki Taposen ”Koskem pauhuissa” muun muassa rakennusliike YIT:n kehitysjohtaja Juha Kostiaisen näkemyksiä tulevasta Tampereen pormestarin valinnasta. Hänet on mainittu mahdollisena kokoomuksen pormestariehdokkaana. Voin tyytyväisenä todeta, että olen hänen kanssaan monista asioista samaa mieltä. Myös toimittaja Taposen näkemykset tämän asian tiimoilta ovat perusteltuja ja hyviä.

Kostiainen kommentoi esille noussutta ajatusta seuraavan pormestarin valitsemisesta kaksivuotiskaudeksi ja ilokseni hän tyrmäsi sen yksiselitteisesti. Tällaiset kaavailut ovat kaiketi nousseet esille nykyisen pormestari Timo P. Niemisen henkilökohtaisista lähtökohdista ja hänen lähipiiristään.  Kaupungin pitkäjänteisen johtamisen varmistamiseksi pormestari tulee valita koko valtuustokaudeksi. Jo suunnitelmat uudesta pätkäpormestarista osoittavat, että jotkut tahot haluavat politikoida ja pelata, he ahkeroivat aivan väärien asioiden parissa. Kaupungin kehittämisessä on meille kaikille riittävästi työmaata.  

Edellisissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti Tampereella oli vain 55,7, mikä kertoo kiinnostuksen puutteessa ja äänestäjien tunteesta, etteivät he pysty asioihin riittävästi vaikuttamaan. Meidän kaikkien päättäjien tulee toimia niin, että tamperelaisten luottamus meitä kohtaan lisääntyy. Uskon, että kuntalaiset lähtevät vaaliuurnille, jos luomme syksyn kunnallisvaaleista mahdollisimman aidot pormestarivaalit. Koska suora kansanvaali ei ole vielä mahdollista, huomioidaan parhaiten kuntalaisten tahto sillä, että pormestariksi valitaan suurimman puolueen ehdokas. Tällä ehkäistään myös kansalaisten syystäkin vieroksuma joskus likaiseksi muodostuva poliittinen peli. Ja kaiken lisäksi valintatapa on selkeä ja yksinkertainen.

Suurimman puolueen pormestariehdokas käynnistää neuvottelut muiden ryhmien kanssa luottamushenkilöpaikkojen jaosta sekä valtuustokauden ohjelmasta. Samalla periaatteella valitaan eduskuntavaaleissa maallemme pääministeri ja hallitus. Tämän ovat kaikki puolueet valtakunnan tasolla hyväksyneet ja kokemuksetkin ovat hyviä.

On myös reilua ja mielestäni jopa välttämätöntä, että pormestariehdokas asettuu itse vaaleissa ehdokkaaksi. Näin ehdokas ja hänen ajamansa politiikka on kuntalaisten arvioitavana. Jos pormestariehdokas ei ole vaaleissa ehdokkaana, silloinhan valitaan määräaikainen kaupunginjohtaja.

Tulevina vuosina joudumme tekemään erittäin merkittäviä tulevaisuutta koskevia päätöksiä ja valintoja, jotka koskevat muun muassa kaupungin yleistä kehittämistä, maa- ja kaavoituspolitiikkaa, infrastruktuurin rakentamista, palvelutuotantoa, elinkeinopolitiikkaa ja kaupunkiorganisaation kehittämistä. Tulevan pormestarin henkilökohtaiset ominaisuuden, osaaminen, kiinnostus ja pureutuminen asioiden sisältökysymyksiin ja johtajuus määräävät pitkälle Tampereen suunnan. Syksyn vaalit ovat tässäkin mielessä hyvin tärkeät.

 

Hanna Tori-lehdessä 12.12.2007

Pormestari kansanvaalilla

Uuden lain mukaan kunta voi valita pormestarin johtamaan hallintoa ja kunnanhallitusta. Vaaleilla valittu luottamushenkilö toimii ylimpänä poliittisena ja operatiivisena vallankäyttäjänä. Maan ensimmäinen pormestari on toiminut Tampereella vajaan vuoden, Pirkkalakin päätti malliin siirtymisestä.

Ensi syksyn kunnallisvaaleista tulee Tampereella pormestarivaalit. Toivottavasti jo vuonna 2012 pääsemme suoraan valitsemaan pormestarin. Suora kansanvaali estää tympeän kabinettipolitikoinnin, jota kansalaiset syystäkin vieroksuvat.

Äänestysaktiivisuus on huolestuttavasti laskenut. Viime kunnallisvaaleissa prosentti oli Tampereella vain 55,7. Meidän pitää luoda viipymättä pelisäännöt, joilla seuraava pormestari valitaan. Valintatapa tulee tehdä selkeäksi, luotettavaksi ja äänestäjiä aktivoivaksi. Äänestäessä pitää tietää, kenelle pormestariehdokkaalle ääni menee. Puolueitten pitää hyvissä ajoin ennen vaaleja ilmoittaa oma ehdokkaansa.

Parhaiten poliittinen peli ehkäistään ja äänestäjien tahto huomioidaan, kun pormestariksi valitaan suurimman puolueen ehdokas. Samalla periaatteella valitaan maalle pääministeri.  On myös reilua, että pormestariehdokas asettuu itse vaaleissa ehdokkaaksi, näin hän ja hänen ajamansa politiikka on kuntalaisten arvioitavana. Suurimman puolueen ehdokas käynnistää neuvottelut muiden ryhmien kanssa luottamushenkilöpaikkojen jaosta sekä valtuustokauden ohjelmasta.

Toivottavasti kaikki tamperelaiset puolueet ja ryhmittymät hyväksyvät nämä selvät ja äänestäjiä arvostavat pelisäännöt. Vai haluaako vielä joku Suomessa 2000-luvulla valita pormestarin kuntalaisten puolesta hämärissä kabineteissa?

 

Hanna valtuuston budjettikokouksessa 12.11.2007

Suomi on selviytynyt 1990-luvun alun lamasta hyvin. Lähes puolen miljoonan työttömän määrästä olemme nyt tilanteessa, jossa työvoimasta on suoranaista pulaa ja se muodostaa joillekin toimialoille ja yrityksille suurimman pullonkaulan toimintansa laajentamiseen ja kehittämiseen. Tämä on Tampereellakin havaittavissa. Olemme pystyneet luomaan koko maahan viimeisen 15 vuoden aikana noin 400 000 uutta työpaikkaa ja Tampereellekin lähes 34 500 uutta työpaikkaa. Lisäys on todella merkittävä.

Ja lähitulevaisuuskin, ainakin pari seuraavaa vuotta, näyttää varsin hyvältä. Tutkimuslaitokset ovat järjestelmällisesti nostaneet tämän vuoden ja ensi vuoden talouden kasvuennusteita. Muun muassa Palkansaajien tutkimuslaitos korotti omia ennusteitaan: kasvua tänä vuonna 4,2 % ja ensi vuonna 3,4 %.

Tampereen talous on tänä päivänä paremmassa kunnossa kuin koskaan, mutta kauanko tämä tilanne tulee jatkumaan?  Väkiluvun kasvu jatkuu edelleen, samoin verotulojen ja uusien työpaikkojen lukumäärä. Työttömyysaste laskee ollen nyt vihdoinkin laman jälkeen alle 10 prosenttia.  Samaan aikaan kuitenkin yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee, palvelutarve kasvaa, kaupungin oma henkilöstö eläköityy (seuraavan kymmenen vuoden aikana jää eläkkeelle 6 000 kaupungin 16 000 työntekijästä) sekä palkkojen ja hintojen korotuksen myötä inflaatio kiihtyy. Tämän vuoksi on syytä katsoa Tampereen nopeasti kasvavia toimintamenoja kriittisesti ja hieman huolestuneestikin.

Nyt käsiteltävä budjettiesitys on ensimmäinen uuden toimintamallin mukaan laadittu esitys. Siinä mielessä pormestarin luonnehdinta "Kasvun ja muutoksen budjetti" sopii tähän esitykseen. Sillä molemmista on todella kysymys eli toimintamenojen kasvusta ja toimintamallin muutoksesta.

Budjettiesitys noudattaa melko tarkasti lautakuntien esityksiä, kuten sen pitääkin. Mitään merkittäviä uusia avauksia siihen ei sisälly. Valtuustoryhmät tekivät hyvässä yhteisymmärryksessä 1,5 M€ edestä lisäyksiä, joilla mm. parannettiin joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä, mistä olen tyytyväinen. Hyvin toimiva ja laadukas joukkoliikenne on yhä merkittävämpi kaupungin vetovoimatekijä. Se on myös tärkeä tekijä taisteltaessa ilmaston muutosta vastaan. Meillä tuleekin olla selkeät suunnitelmat joukkoliikenteen palvelukyvyn parantamiseksi, lippujen hintojen laskemiseksi ja CO2-päästöjen pienentämiseksi. Tämä budjettiesitys mahdollistaa myös joidenkin linjojen kilpailuttamisen. Minulla on kuitenkin vakaa usko siihen, että omat bussimme pärjäävät siinä kilpailussa.

Muistan hyvin, kun olin vuosia sitten päättämässä tässä valtuustossa yhteisen päivystysyksikön rakentamisesta TAYS:n yhteyteen. Halusimme selkeyttää päivystyspalveluita ja lopettaa ns. ambulanssirallin Hatanpään ja TAYS.n väliltä. Nyt olemme siinä tilanteessa, että uusi ensiapu, Acuta aloittaa 2009 vapun tienoilla. Siitä tulee tiettävästi Pohjoismaiden suurin päivystysyksikkö ja sinne arvioidaan tulevan uusi potilas joka 4. minuutti. Sen vuoksi sen sujuva toiminta on ensiarvoisen tärkeää, mutta myös haasteellista. Yhtenä esteenä tälle oli suunnitelma siitä, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät olisivat eri työnantajien palveluksessa eli kaupungin ja sairaanhoitopiirin. Tämä olisi aiheuttanut tarpeettomia rajapintoja potilastietojen siirrossa ja resurssien epätarkoituksenmukaista käyttöä. Siksi onkin käytännön toiminnan sujuvuuden ja potilasturvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, että henkilöstä on saman työnantajan palveluksessa. Kaikki kokemukset muualta maasta puoltavat tätä käsitystä.

Tampereen kaupungin toimintamallin uudistus on edennyt uuteen vaiheeseen ja olemme nyt käsittelemässä tilaaja-tuottamallin mukaista budjettiesitystä. Toimintamallin uudistus ei kuitenkaan ole vielä valmis ja sen läpivieminen edellyttää paljon työtä: tarvitaan työnjakojen selkeyttämistä tilaajien ja tuottajien välillä, tarvitaan koulutusta niin luottamushenkilöille kuin viranhaltioillekin, tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua, työkaluja laadunarviointiin, luottamusta ja jaksamista henkilöstölle. Mutta ennen kaikkea tarvitaan osaavaa ja jämäkkää johtamista kaupunkiorganisaation jokaiselle tasolle.

 

Välitilinpäätös 5.9.2007 

Tampere siirtyi tämän vuoden alusta uuteen toimintamalliin, jonka keskeisimpiä asioina ovat tilaaja-tuottajamalli, tilaajapuolella prosessiorganisaatio, uudet liikelaitokset, toiminannan ohjausjärjestelmä sekä kaupungin johtoon valittava pormestari apunaan neljä apulaispormestaria.

Kattavan arvion antaminen tässä vaiheessa on ennenaikaista, mutta on varmaan paikallaan tarkastella tätä tärkeää asiaa. Onhan muun muassa tilaaja-tuottajamallista julkisudessakin puhuttu viime aikoina.

Pormestari antaa päätöksenteolle kasvot

Pormestarin tehtävä on uusi ja ”ladun aukaiseminen” on aina haasteellista. Kokonaisuutena Timo P. Niemisen aloitusta voi luonnehtia odotetuksi ja joiltakin osin myönteiseksi. Hän on ollut tietyissä hankkeissa, mm. siivouskampanjassa, aktiivinen ja on saanut tempauksilleen hyvin julkisuutta. Tietyt jo vuosia valmistellut asiat, mm. Ikean saaminen Tampereelle tai tornihotellin todennäköinen rakentaminen, ovat vaatineet pitkäjänteistä työtä ja ne ovat konkretisoituneet tänä vuonna.

Työryhmillä Timo P. Nieminen on näkyvästi pistänyt joidenkin asioiden valmistelua liikkeelle. Näistä mainittakoon erityisesti Kekkosen tien uudistaminen ja ns. pitkä tunneli, jonka rakentamisesta valtuusto teki elokuun kokouksessaan periaatepäätöksen. Parhaimmillaan työryhmien perustamisen voi nähdä vallan ja vastuun terveenä jakamisena, mutta toisaalta se voi ilmentää myös haluttomuutta ottaa vastuuta politiikan tärkeisiin, mutta ehkä vaikeisiin sisältökysymyksiin.

Myös hänen aktiivisuutensa sidosryhmäsuhteiden hoitamisessa on ollut näkyvää ja osin tuloksellista. Tämä on kuitenkin vienyt ilmeisesti aikaa ja energiaa niin paljon, että poliittinen ja kaupunkiorganisaation johtaminen on siitä jossain määrin kärsinyt.

Kuntaliiton viestintäjohtaja Jari Seppälä toteaa haastattelussaan (AL  14.7.2007): "Poliittisen päätöksenteon ja johtamisen lähtökohtana ei myöskään voi olla jatkuva julkisuudessa käytävä ”pormestarivaali”, jossa mielikuvat ratkaisevat enemmän kuin monitahoiset asiakysymykset ja yhteiskunnalliset kehityskulut. Siisteyskampanjan ensimmäisen roskan poimiminen tai päivän vapaaehtoistyö vanhainkodissa tarjoaa tilaisuuden nostaa esiin tärkeitä asioita ja osoittaa omaa sitoutumista median auliilla tuella. Siitä on kuitenkin vielä matkaa sellaiseen viestintään, joka avaa sitä päätösvalmistelua, jonka tavoitteena on korjata yhteiskunnallisia ongelmia".  Tämän moni meistä varmasti allekirjoittaa.

Kaupungin toimintamallin käyttöönottaminen on ollut ja on edelleen suuri ponnistus koko organisaatiolle. Tässä onnistuminen edellyttää ehdottomasti myös sitä, että pormestari on esimerkillisesti mukana hankkeessa. Johtaakseen tätä uudistusta hänen tulee riittävästi hallita asiakokonaisuus ja hänen tulee esimerkillisesti ja vastuullisesti toimia uudistuksen eteenpäin viemisessä eli osoittaa jämäkkää johtamista. Kaupungin ”koneiston” kehittäminen ratkaisee pitkälle meidän palvelutoiminnan tulevaisuuden. Mielestäni pormestarin kiinnostuksen kohde ei ole ollut tarpeeksi näissä meille elintärkeissä organisaation sisältöasioissa. Uskon toimintamallin uudistukseen ja siihen, että ajan myötä me pystymme tehostamaan palvelutuotantoamme ja kykenemme järjestämään jatkossakin kaupunkilaisille hyvät palvelut.

Apulaispormestarit hakevat paikkaansa

Apulaispormestarien tehtävä on erittäin vaativa ja mielenkiintoinen. Mielestäni kaikki apulaispormestarimme ovat olosuhteet huomiooon ottaen ”ottaneet tehtävänsä kohtuullisen hyvin haltuun”.

Apulaispormestarien asema ja valtasuhteet organisaatiossa ovat ainakin vielä epäselvät ja apulaispormestareilla itsellään on siitä erilaisia käsityksiä, mutta toivottavasti tilanne selkiintyy ajan myötä. Ainakaan kaikki apulaispormestarit eivät ole täysin mieltäneet sitä, että heidän tulee johtaa tilaajalautakuntia eikä heidän tule puuttua tuottajapuolen asioihin. Tämäkin asia toivottavasti selkiintyy jatkossa.

On erittäin tärkeää, että seuraavia apulaispormestareita varten luomme heti alkuvaiheessa heille perusasioissa mahdollisimman selkeän aseman, valtasuhteet ja toimenkuvat.

Tiltussa haasteita

Tilaaja-tuottajamallin tavoitteena on luoda tehokas ja kustannuksiltaan läpinäkyvä malli verovaroin kustannettujen palvelujen tuottamiseen.  Mallin käyttöönotto koko kaupunkiorganisaatiossa samanaikaisesti monien muiden uudistusten kanssa on ollut haasteellinen työmaa, ja siksi on selvää, ettei kaikki ole sujunut suunnitellusti. Uskon, että me saamme siitä ajan myötä toimivan järjestelmän, joka tuo läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta toimintaamme.

Ongelmana on ollut mm. epäselvyys työnjaossa tilaajan ja tuottajan välillä ja myös lisääntynyt byrokratia on turhauttanut toimialoilla työskenteleviä. On myös otettava huomioon, että apulaispormestarit toivat uuden vaikuttajatahon tähän kokonaisuuteen. Ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan avointa, rakentavaa ja rehellistä suhtautumista mallin kehittämiseen. Muun muassa sopimuskäytäntöjä, laadunhallintaa, tuotteistusta, kustannuslaskentaa, oman toiminnan raportointia ja tuotantoprosessien hallintaa on vielä kehitettävä, jotta malli toimisi kunnolla. Ja ehkä myös eri toimijoiden resursointia joudumme tarkentamamaan. Johtokunnat ja lautakunnat tarvitsevat lisää koulutusta ja sitä kautta osaamista.

Jatkossa meidän tulee pystyä takaamaan tuottajapuolelle riittävät mahdollisuudet oman toiminnan kehittämiseen muun muassa uusien innovaatioiden ja toimintatapojen kautta. Tuottajien toiminnan tulee olla motivoivaa. Konserni- ja tilaajaohjausta tarvitaan, mutta sen ei saa olla liian sitovaa.

Erittäin tärkeää on huolehtia siitä, että kuntalaiset saavat tasa-arvoiset ja laadukkaat palvelut riippumatta siitä, kuka palvelut tuottaa. Asiakkaiden näkökulma tulee selvittää muun muassa asiakaspalautekäytäntöä kehittämällä. Myös yhteistyötä ja kumppanuutta palveluiden ulkopuolisten tuottajien kanssa (yksityiset ja kolmas sektori) tulee kehittää, jotta saadaan aikaan tehokas ja toimiva järjestelmä.

Tulevaisuus vielä avoin

Jälkikäteen ajatellen koko toimintamallin uudistus tilaaja-tuottajamalleineen, pormestarimalleineen, prosessiorganisaatioineen, uusine liikelaitoksineen ja toiminnan ohjausjärjestelmiin on ollut ehkä liian suuri muutos yhtä aikaan toteutettavaksi. Tämä on hidastanut ja vaikeuttanut uudistusten toteuttamista. Myös henkilöstön jaksaminen on ollut koetuksella, muun muassa sairauspoissaolot ovat nousseet hälyttävän korkealle tasolle. Olisi ollut hyvä porrastaa uudistuksia.

Viime syyskuun valtuuston kokouksesta ja sen jälkeisistä tapahtumista viisastuneina meillä tulee olla ensi vuoden kunnallisvaalien jälkeisiä valintoja varten selvä toimintamalli, jolla pormestari ja apulaispormestarit valitaan. Mielestäni olisi selkeää ja äänestäjien arvostamista, jos puolueet nimeäisivät omat pormestariehdokkaat hyvissä ajoin ennen vaaleja ja suurimman puolueen ehdokas valittaisiin pormestariksi. Asiasta tulisi päättää hyvissä ajoin ennen vaaleja, jolloin niistä tulisi aidot pormestarivaalit. Tällä vähennettäisiin kähmintää ja annettaisiin politiikasta nykyistä rehdimpi kuva, joka nostaisi myös politiikan ja päättäjien arvostusta kansalaisten piirissä.

 

Työväen keskusmuseo 7.3.2006

TILAAJA-TUOTTAJAMALLI SUURISSA KAUPUNGEISSA

Suomen Kuntalehti kirjoitti viime vuoden helmikuun numerossaan seuraavaa:"Tampere pilotoi tulevaisuuden kunnan. Tampere siirtyy vuoden 2007 alusta tilaaja-tuottaja-malliin ja  pormestarimalliin. Hallintokuntien väliset raja-aidat puretaan, näkökulma tarkentuu kuntalaiseen ja luottamushenkilödemokratiaa vahvistetaan. Samalla haetaan kustannustehokkuutta palveluihin. Käytännössä Tampere pilotoi tulevaisuuden kunnan. Kyseessä on suurin yksittäinen toimintamallin muutos miesmuistiin koko kuntakentällä", näin siis Suomen Kuntalehti.

 Kuntien toimintaympäristö on viime vuosina voimakkaasti muuttunut ja muutos vauhdittuu entisestään lähivuosina. Muutosten suurimmat haasteet liittyvät julkiseen talouteen, erityisesti kuntatalouteen, väestön ikärakenteeseen – ikääntyminen on meillä voimakkainta Euroopassa, tulevaan työvoimapulaan, Tampereellakin siirtyy kunnan 16 000 työntekijästä 6000 eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä, teknologian kehitykseen, tuottavuuden nostamistavoitteeseen, elinkeinopolitiikkaan ja työllisyyteen sekä globalisaatioon.

 Haasteet koskettavat koko Suomea – eikä itse asiassa vain meitä vaan koko Länsi-Eurooppaa. Koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta siinä laajuudessa, kuin se tänä päivänä on, toimii muutospaineiden puristuksessa.

Nykyinen hallitus on havahtunut tähän asiaan ja se on lähtenyt ohi hallitusohjelman toteuttamanaan vuosisatojen suurinta kunta- ja palvelurakenneuudistusta.  Nähtäväksi kuitenkin jää, minkälaiseksi kuntauudistus lopulta muodostuu. Toivottavasti meidän ei tarvitse sanoa, että ”paljon tuli melua tyhjästä”. Mittaviin haasteisiin vastaaminen edellyttääkin todellisia merkittäviä uudistuksia niin kuntarakenteiden kuin palvelurakenteiden osalta. Haluan korostaa sitä, että pelkät kuntarakenteiden muutokset, siis kuntien yhdistäminen, ei riitä. Jatkossa meidän tulee pystyä tuottamaan uusilla palvelurakenteilla, joista mainittakoon mm. tilaaja-tuottajamalli, tehokkaammin palveluja kuntalaisille.

On selvää, että elinkelpoinen, riittävän ”leveät hartiat” omaava kunta voi järjestää mm. palvelutuotantonsa, kaavoitus- ja elinkeinopolitiikkansa sekä liikennejärjestelynsä tehokkaammin kuin nykyinen 431 kunnan kuntaverkosto, joka on mielestäni aikansa elänyt. Pian näemme, tapahtuuko Tampereen kaupunkiseudulla kuntaliitoksia ja jos tapahtuu, milloin, millaisia ja mikä tulee olemaan niiden todellinen merkitys.  

Suomen kuntaliiton hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan parhaiten menestyviä seutukuntia ovat viimeisen viiden vuoden aikana olleet suuret seutukunnat, kuten Oulun, Tampereen, Helsingin ja Jyväskylän seutukunnat. Näillä alueilla niin tuotanto, työllisyys kuin väestönkehityskin ovat olleet selvästi muuta maata parempaa. Yhteinen piirre näille menestyville alueille on se, että siellä sijaitsee vetovoimaisia yliopistoja ja siellä on suomalaisittain paljon korkeaan teknologiaan perustuvaa teollisuutta. Ennusteiden mukaan Tampereen seutu kasvaa vähintään Hämeenlinnan kaupungin väkimäärän verran vuoteen 2030 mennessä. Kasvun myötä joudumme tosissamme miettimään miten mm. maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvät kysymykset ratkaistaan ja kuinka kykenemme järjestämään laadukkaat ja toimivat palvelut.

Tampereen kaupunki on ollut sotien jälkeen tunnettu reippaasta aloitteellisuudestaan, toimivasta päätöksentekokyvystään ja yhteistyön ilmapiiristään. Tulevaisuuteen on astuttu ennakkoluulottomasti ja määrätietoisesti. Myös tällä vuosituhannella tulevaisuuden haasteet on meillä tunnistettu ajoissa tai ainakin aikaisemmin kuin muualla.  Tampereella ryhdyttiin ennakkoluulottomasti etsimään vastauksia ongelmiin: miten vastata tulevaisuuden palvelutarpeeseen ja toisaalta, miten lisätä poliittista strategista ohjausta ja kuntalaisten suoraa vaikuttamismahdollisuutta. Kun resurssit ovat rajalliset, on tehtävä arvovalintoja, siksi poliittisen näkökulman tulee korostua tulevaisuuden päätöksenteossa.

Usean vuoden valmistelun jälkeen Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi viime toukokuussa kaupungin uuden toimintamallin, joka koostuu toimintojen järjestämisestä uudella tavalla eli ns. tilaaja-tuottajamallilla sekä siirtymisen ns. prosessiorganisaatioon. Tällä uudistuksella haetaan parempaa asiakaslähtöisyyttä ja tehokkuutta, vähennetään byrokratiaa sekä kaadetaan tarpeettomia hallinnollisia raja-aitoja, sillä kuntalaisten tarpeet eivät useinkaan noudata meidän vanhaa hallintokuntajakoamme. Tämän lisäksi kaupungin johtoon tulee vuoden 2007 alusta pormestari, apunaan neljä apulaispormestaria, kaikki vaaleilla valittuja, määräaikaisia luottamushenkilöitä.

Todennäköisesti tänä keväänä tai ensi syksynä valittava pormestari saa johdettavakseen asiantuntevan noin 16 000 hengen työyhteisön ja yli 200 000 asukkaan kasvavan kaupungin. Hänen tärkeimpiä tehtäviään on johtaa kaupunginhallitusta, määrätä siellä käsiteltävistä aisoista, vastata kaupungin strategiasta ja taloudesta, edistää kuntademokratiaa ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia, johtaa kaupunginhallituksen alaisena kaupunginhallintoa, vastata kaupungin edunvalvonnasta, edustamisesta, kansainvälisistä suhteista ja yhteydenpidosta eri sidosryhmiin ja johtaa konsernihallintoa.  Vaikka pormestarin toimenkuva muistuttaa kaupunginjohtajan toimenkuvaa, on periaatteellinen ero tehtävien välillä suuri. Pormestari on poliittiseen kiertoon sidottu poliittinen toimija, toisin kuin virkavastuulla toimiva kaupunginjohtaja.

Pormestarin työssä onnistuminen edellyttää kaupungin organisaation ja käynnissä olevien muutosprosessien tuntemusta, osaavaa poliittista ja hallinnollista johtajuutta, rakentavaa yhteistyökykyä ja vahvaa tahtoa viedä uutta toimintamallia eteenpäin käytännön tasolle. On myös osattava olla edelläkävijä, kyettävä luomaan nykyisenkaltaisesta sektorihallinnosta asiakaslähtöisiin prosesseihin perustuva palveleva organisaatio. On selvää, että osa kaupunginjohtajan nykyiseen päätösvaltaan liittyvistä tehtävistä tulee delegoida konsernin johtajille, jotta pormestarille jää riittävästi aikaa mm. strategiseen ja poliittiseen johtamiseen. Kuten huomaatte, työsarka on hyvin haasteellinen. Onnistuakseen tehtävässä tulevan pormestarin tulee pystyä hyödyntämään se vahva ammatillinen osaaminen, joka varsinkin hänen lähimmillä johtavilla viranhaltijoilla on. Yhteistyökyky ja lähimpien osaajien kanssa ja avulla tapahtuva johtaminen on työssä onnistumisen edellytys.

Olen vakuuttunut että Tampereen kaupungilla on kaikki edellytykset rakentaa toimiva pormestarijohtoinen malli, joka saa seuraajia muuallakin Suomessa. Suuressa uudistuksessa on tietenkin riskinsä. Uskon, että tamperelaiset päättäjät ovat valmiita tarkastelemaan muutaman vuoden kuluttua nyt tehtyjä päätöksiä ja ovat valmiita korjaamaan mahdolliset virheratkaisut, jos niitä myöhemmin todetaan tehdyn.

Toimiva päätöksenteon tamperelainen malli koostuu siis poliittisesta päätöksenteosta, jota vaaleilla valitut henkilöt edustavat, ja sitä täydentävästä kuntalaisten suorasta osallistumisesta. Kuntalaisten kuulemisesta ja heidän osallistumisestaan päätöksen tekoon on kautta aikojen puhuttu paljon. On myös yritetty hakea tapoja toteuttaa sitä. Osittain eTampere -ohjelman ansioista Tampere on ollut edelläkävijä tietotekniikan sovelluksissa: sähköisesti voi kirjoittaa mielipiteitään, ottaa yhteyttä asioita valmisteleviin virkahenkilöihin sekä lähettää hakemuksia, varata vastaanottoaikoja ja  ilmoittaa vaikkapa vesimittarin lukeman, mutta se ei yksin riitä. Huolimatta tietokoneiden lisääntyneestä määrästä mm. kirjastoissa, kouluissa ja muissa julkisissa tiloissa, ei kaikilla kuntalaisilla ole eikä tule olemaan valmiuksia niiden käyttämiseen. Meillä tulee olla muitakin tapoja. Viime syksystä lähtien valtuustoryhmien edustajat ovat tehneet ns. kaupunkikierrosta. Tarkoitus on syksyn, talven ja kevään aikana kiertää kaupunginosissa kuulemassa ja keskustelemassa ajankohtaisista ja asukkaista huolestuttavista asioista.  Ensi vuoden alusta tämä kaupunkikierros voidaan korvata ns. palvelufoorumeilla, jotka ovat pysyviä kuntalaisten kuulemis- ja vaikuttamispaikkoja. Odotan niitä suurella mielenkiinnolla!

Hyvät seminaarin osanottajat!

Olin noin kuukausi sitten Efekon järjestämässä koulutustilaisuudessa Tampere-talossa. Tilaisuus koski uutta hankintalakia. Siellä Tampereen kaupungin viranhaltija esitteli uutta toimintamallia ja sen myötä tulevaa hallintojärjestelmää ja tilaajatuottajamallia. Lähes mykistyneen yleisön joukosta tuli vain yksi kysymys: "Kuinka tamperelaiset luottamushenkilöt ovat voineet tämän kaiken hyväksyä?" Hetken mietittyään kyseinen viranhaltija vastasi: "Tampereella on fiksuja luottamushenkilöitä". Tämä vastaus toki lämmitti mieltäni. Olen vilpittömästi ylpeä, että meillä Tampereella on yhteistyössä viranhaltijoiden ja luottamusmiesten kesken pystytty rakentamaan tämä uudistusmalli, jonka valtuusto lähes yksimielisesti hyväksyi. Se antaa hyvän perustan jatkaa vaativaa työtä kaupungin kehittämiseksi.

Toivon tämän päivän muodostuvan antoisaksi. Myös tämä Finlaysonin tehdasmiljöö ympärillämme on ainutlaatuinen osa tamperelaista historiaa, joka elää uutta kukoistuskautta. Alueen muutos maan johtavasta puuvillatehdasyhteisöstä informaatioteknologian ja palveluiden keskittymäksi kuvaa hienosti sitä murrosta jota koko yhteiskunta läpikäy. Tervetuloa!