Terveys ja toimintakyky

HANNAN PUHE SDP:N PUOLUEKOKOUKSESSA JOENSUUSSA 27.5.2010

.

Terveyspalveluiden kattavuus, saatavuus, tasa-arvoisuus, kasvavat alueelliset ja sosiaaliryhmien väliset terveyserot sekä valmisteilla oleva terveydenhuoltolaki puhuttavat tänä päivänä. Lähivuosien mittavat haasteet, kuten väestön ikääntyminen, alati kallistuva erikoissairaanhoito, kuntien talousahdinko, pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä sekä tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimus, ovat nostaneet esiin terveydenhuollon palvelujärjestelmän välttämättömän uudistustarpeen.

.

Meidän sosialidemokraattien tavoite on riittävän kokoiset, työssäkäyntialueeseen perustuvat kunnat, joilla on vahvat taloudelliset hartiat järjestää itse palvelunsa. Kunnan palveluita täydentävät yksityiset, kolmannen sektorin ja ns. yhteiskunnallisten yritysten palvelut. Perusterveydenhuollon palveluiden ulkoistaminen kokonaan yksityisille ns. lääkärifirmoille tulee ehdottomasti lopettaa. Monissa tutkimuksissa on todettu ulkoistettujen palveluiden tulevan paitsi kalliimmiksi olevan myös laadultaan heikompia ja vaikeasti valvottavia.

.

Terveydenhuollon uudistuksessa on keskeistä vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Riittävän suureen väestöpohjaan pohjautuva terveyskeskus takaa palveluiden häiriöttömän tuottamisen kaikkina aikoina. Henkilöstölle se takaa mielekkään työympäristön ja mahdollisuuden mm. konsultaatioihin ja koulutukseen. Perusterveydenhuoltoa tukevat peruserikoissairaanhoidon palvelut. Ne ovat merkittävimpien kansantautien hoidon osalta tuotu perusterveydenhuoltoon, esimerkiksi siten, että aluesairaala on osa kunnan perusterveydenhuoltoa. Sosiaalipalvelut toimivat kiinteässä yhteydessä käytännön arjen työssä, eikä vain hallinnollisena ratkaisuna. Harvinaisten ja vaatien sairauksien hoito on keskitetty ylipistosairaaloiden erityisvastuualueilla.

.

Esitykset kansallisesta terveysrahastosta tai maakunnallisesta terveydenhuollon järjestämistavasta eli ns. Kainuun mallista, pitää ampua välittömästi alas, sillä niiden myötä kunta ja kuntalaiset ovat palveluiden maksajina, mutta niiden järjestämisestä päätetään muualla. Tämä on vastoin kunnallista itsemääräämisoikeutta.

.

Hallitus on valmistellut uutta terveydenhuoltolakia pitkään ja huonolla menetyksellä. On vaarana, että uusi laki on susi jo syntyessään. Se on vaikeaselkoinen ja ristiriitainen. Vanha järjestämistapa jää toistaiseksi voimaan, vaikka pikaista uudistusta tarvitaan.

.

Menee vielä lähes vuosi siihen, ennen kuin maassa on uusi ja toivottavasti nykyistä toimintakykyisempi hallitus. Hallitus, joka tuntee vastuunsa kansalaisten peruspalveluista ja ryhtyy pikaisesti uudistamaan sekä terveydenhuollon rakenteita että sen monikanavaista rahoitusjärjestelmää. Toivottavasti me olemme mukana tässä työssä, sillä meidän demareiden näkemystämme tarvitaan. Sutta ei saa enää syntyä!

.

.

**************

.

VALTUUSTON KOKOUS 21.1.2009

Sosialidemokraattien valtuustokauden 2009-2012 hyvinvointipalveluiden ”kärkien” esittely

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Aluksi muutama sana todellisuudesta tänään Tampereen vanhusten huollossa. Vuodenvaihteen flunssa-aalto on jälleen kerran nostanut esiin ongelmat tamperelaisessa vanhusten huollossa ja ennen kaikkea vanhusten jatkohoitopaikkojen saatavuudesta. Ongelma ei ole uusi, mutta se on nyt kärjistynyt, jopa kriisiytynyt johtuen vanhusten kasvavasta määrästä. Hatanpään päivystysaseman käytävillä makaa vanhuksia jopa useita vuorokausia olosuhteissa, jotka eivät vastaa käsitystä hyvästä hoidosta. Monet lähetetään TAYS:n ensiapuun, koska muutakaan paikkaa ei huonokuntoisille vanhuksille ole. TAYS:n ensiapu puolestaan pullistelee potilaista, ja sänkyvarastosta on jouduttu hakemaan jopa kaikki varasängyt käyttöön. Samaan aikaan hoitohenkilöstö työskentelee jaksamisensa äärirajoilla. Myös TAYS:n osastoilla monet potilaat odottavat erikoissairaanhoidon tarpeen päätyttyä pääsyä jatkohoitopaikkaan, ja ns. siirtoviivemaksut kasvavat. Ongelman ratkaisuksi kaavailtu Pikonlinnassa elokuussa avattu ns. siirtoviiiveosasto on sekin täynnä. Viime vuonna Tampere maksoi siirtoviive- eli sakkomaksua 2,3 miljoonaa euroa! Lääkärin työajasta kuluu kohtuuttoman paljon puhelimassa metsästäessä vuodepaikkaa kotona pärjäämättömälle vanhukselle.

Tämä on siis arkipäivää Tampereella. Joulukuussa julkaistiin Kuntamaisema Oy tekemä selvitys Tampereen ikäihmisten palveluista. Selvityksen tekijä Eero Vaissi nostaa esille montakin epäkohtaa ikäihmisten palvelujärjestelmässä. Yksi keskeisimmistä on

akuutti- ja kuntoutuspaikkojen puute. Valtakunnallisten arvioiden mukaan yli 75-vuotialle pitäisi olla akuutti- ja kuntoutuspaikkoja 4-5 kertaa enemmän kuin Tampereella tällä hetkellä on. Käytännössä sairaansijoina tämä tarkoittaa 300 vuodepaikkaa. Kysymyksessä eivät kuitenkaan ole uudet vuodepaikat eli uutta sairaalaan ei tarvitse rakentaa, vaan paikat on saatavissa uudelleen organisoimalla nykyisistä vuodepaikoista, kunhan asiakkaat sijoitetaan oikeille, kuntoaan vastaaville paikoille. Tällä hetkellä Tampereella on paljon sellaisia vanhuksia laitoshoidossa, jotka pärjäisivät omassa kodissaan, jos saisivat sinne riittävästi palveluita.

Me sosialidemokraatit haluamme kehittää vanhusten huoltoa. Tarvitaan kuntoutusta ja kuntoutusosaamista kaikkialla, missä vanhukset kohtaavat palvelut. Lisäksi tarvitaan sekä asukkaalle hyvä asuin- ja hoitoympäristö että työntekijälle hyvä työympäristö, jossa voidaan hyödyntää paras mahdollinen, asiakaslähtöinen turva- ja hoivateknologia. Me haluamme kehittää Koukkuniemen aluetta kokonaisvaltaisesti perusparannus- ja lisärakentamisohjelman mukaisesti. Tampereella tarvitaan erityisesti lisää tehostettua palveluasumista.

Ikäihmisten määrän kasvaessa omaishoidon merkitys kasvaa entisestään. Tällä hetkellä kaikki kriteerit täyttävät saavat omaishoidon tukea, mutta onko kriteerit tehty liian tiukoiksi? On. Valtakunnallisten suositusten mukaan meillä on omaishoidon tukea saavia aivan liian vähän. Jotta ikäihmiset selviävät omassa kodissaan mahdollisimman pitkään tarvitaan sinne riittäviä palveluita myös iltaisin ja öisin. Se on meidän tavoitteemme.

Lapset ja nuoret eivät saa joutua laman sijaiskärsijöiksi, kuten kävi 1990-luvulla. Me haluamme panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, enkä tyydy korjaamaan vain häiriöitä. Koko perheen hyvinvointia arvioidaan säännöllisesti yhdessä perheen kanssa, ja ongelmiin puututaan jo alkuvaiheessa tuomalla tuki perheiden lähelle. Säännöllisiä tapaamisia on muutaman vuoden välein aina lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Tällä estettään myös nuorten miesten putoaminen yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Hyvinvointineuvolat tarvitsevat lisää toimintaresursseja, nykyisellään ne voivat raapaista pinnalta ongelmia. Oppilashuolto on myös saatava ajan tasalle. Samoin koulukiusaamisen suhteen on otettava käyttöön nollatoleranssi. Jokaiselle alle 25-vuotialle taataan työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka.

Pienet ryhmäkoot perusopetuksessa ja päivähoidossa ovat lastemme hyvinvoinnin ja oppimisen edellytys. Me haluamme tehdä Tampereesta lapsiperheiden hyvinvoinnin ykköskaupungin. Olemme valmis myös panostamaan tähän taloudellisesti.

Kaupunki tuottaa perusterveydenhuollon palvelut pääsääntöisesti itse. Tällä taataan kuntalaisten tasavertaisuus palveluiden saannissa. Meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota sosiaali- ja terveydenhenkilöstön saatavuuteen. Turha puhua kattavista ja laadukkaista palveluista, jos lääkäreitä ja hoitajia ei ole. Jos meillä on riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä, on meillä kaikki edellytykset vastata haasteisiin, kuten mm. hoitoketjujen toimivuuteen ja hoitotakuun toteutumiseen.

Hyvät kuulijat

Satakunnan sairaanhoitopiriin sitovissa toiminnallisissa tavoitteissa on, että ketään potilasta ei makuuteta käytävällä, vaan jokainen saa vuodepaikan potilashuoneesta. Aluksi se jopa vähän hymyilyttää, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, tähän sisältyy merkittävä periaate, joka lähtee toisen ihmisen kunnioittamisesta ja inhimillisyydestä. Kun me täällä Tampereella olemme toteuttaneet saman, voimme olla ylpeitä hyvästä hoidosta. Se on meidän sosialidemokraattien tavoite.

Aamulehti 19.6.2007

TERVEYSMENOJEN ALIBUDJETOINNIN ON LOPUTTAVA

Terveydenhuollon kustannusten osuus kuntien kokonaismenoista on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näistä kustannuksista erikoissairaanhoidon osuus on lähes 60 %. Vuonna 2005 erikoissairaanhoidon osuus kuntien käyttötaloudesta oli 15 %.

Syytkin terveydenhuollon kustannusten kasvuun pääosin tiedämme. Väestön ikääntyessä palveluiden tarve kasvaa. Ennen parantumattomiksi katsottuihin sairauksiin on tullut uusia hoitomuotoja, jotka lisäävät elinvuosia. Valitettavasti kuitenkin nämä uudet hoitomenetelmät, teknologiat ja lääkkeet ovat entistä kalliimpia. Vuosittainen lääkekustannusten nousu on ollut noin 10 % ja esimerkiksi USA:ssa on arvioitu, että erikoissairaanhoidon kustannusten noususta jopa puolet johtuu uusista teknologioista.

Myös potilaat ovat entistä vaativimpia. Monet haluavat erikoislääkärille ja tämän vuoksi lähettämiskynnys perusterveydenhuollosta jatkotutkimuksiin ja – hoitoon on selvästi madaltunut. Päivystysasemilla työskentelee ns. vuokralääkäreitä, jotka eivät tunne potilaita entuudestaan ja tällöin potilaita lähetetään joskus turhaan erikoislääkäriin hoitoarviota varten, mikä lisää kustannuksia.

Merkittävä kustannustekijä on myös ns. medikalisaatio eli moneen, ennen luonnollisena pidettyyn asiaan haetaan apua lääketieteestä ja lääkkeistä. Parantunut palveluiden tarjonta lisää niiden kysyntää.

Viime vuosien terveydenhuollon merkittävin kustannustekijä on ollut ns. hoitotakuu, joka on taannut potilaiden pääsyn hoitoon määräajassa. Myönteisyydestään huolimatta se on kuitenkin lisännyt kuntien erikoissairaanhoidon kustannuksia huomattavasti enemmän kuin sitä säädettäessä arvioitiin. Hoitojonot on nyt saatu pääosin purettua, mutta erikoissairaanhoidon kustannukset näyttävät jääneen korkealle tasolle.

Vuonna 2006 Tampereen kaupungin osti Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä erikoissairaanhoidon palveluita n. 137 miljoonalla eurolla. Tälle vuodelle Tampereella budjetoitiin näihin palveluihin n. 132 miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa vuotta on jo nähtävissä, että kyseinen summa ei tule riittämään. Nyt jo arvioidaan tarvittavan lisää 13,6 miljoonaa euroa. Valtuusto hyväksynee kesäkuun kokouksessaan 10 miljoonan euron määrärahalisäyksen sairaanhoitopiiriltä ostettaviin palveluihin, mutta senkin jälkeen rahaa puuttuu vielä useita miljoonia euroja. Nämä puuttuvat miljoonat on tarkoitus saada loppuvuoden aikana kokoon erilaisilla toiminnallisilla järjestelyillä, joista yksi on TAYS:aan lähettävien tamperelaisten potilaiden määrän vähentäminen. Täten lähetteen saaminen sinne ei olekaan enää itsestään selvyys tamperelaisille.

Voisi kuvitella, että vuosien kokemuksista viisastuneena emme tietoisesti alibudjetoisi erikoissairaanhoidon menoja ensi vuodelle. Huomioiden erikoissairaanhoidon kustannuskehitys oikeutettuine terveydenhuoltoalan palkkatarkistuksineen voimme varmuudella ennustaa, että kaupunginhallituksen ensi vuodelle hyväksymä raami terveydenhuollon palveluihin ei tule riittämään. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliiton edustaja esittivätkin kaupunginhallituksen kokouksessa 8 miljoonan euron lisäystä budjettiraamiin käytettäväksi erikoissairaanhoitoon, mutta XL-ryhmä tyrmäsi järkevän ja perustellun esityksen. Tällä olisimme halunneet varmistaa tamperelaisille hyvät terveydenhoidon palvelut.

NykyTampere-lehdessä kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Riitta Koskinen kirjoittaa viitaten tähän lisäysesitykseen, että vasemmisto halusi jakaa kaupunkilaisten rahaa kaikille. Kyse oli erikoissairaanhoidon palvelujen turvaamisesta. Itse näen parempana varata rahaa riittävästi tässä vaiheessa kuin tehdä lisäyksiä talousarvioon vuoden mittaan ja tehdä lähes paniikinomaisia supistuksia palvelutarjontaan. Arvostan kaupungin talousjohtoa, mutta tässä asiassa olisi varmaan miettimisen paikka. Myös pormestarilta odottaisin jämäkämpää johtamista mm. tässä tärkeässä asiassa.

Ensi vuodelle Tampereen kaupungin kokonaismenojen kasvutavoite on 4,2 %. Tavoite on haasteellinen, kun huomioimme terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kasvupaineet sekä tulevat suuret investoinnit, kuten mm. Vuores, Ratina ja Särkijärven eritasoliittymä.

On selvää, ettei Tampereenkaan vahva talous kestä tällaista menojen kasvua. Jos menojen kasvuprosentti ylittää jatkuvasti 4%:a, kuten näyttää käyvän, tarvitsemme ratkaisuja kaupungin tulojen lisäämiseksi tai vaihtoehtoisesti menojen karsimiseksi. Tälle vuodelle näyttää verotuloja ja myyntituloja kertyvän vielä odotettua enemmän, mutta tuskin näin tapahtuu jatkuvasti.

Mielestäni poliittisten päättäjien tulee suhtautua vakavasti hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Uskon, että kaikkien yhteinen etu on panostaa riittävästi terveydenhoidon palveluihin. En tarkoita, että meidän tulee toimettomana alistua erikoissairaanhoidon kustannusten nousuun, vaan ratkaisuja tähän tulee hakea asiantuntijavoimin, kuten nyt tehtäneen. Joskaan en usko viisasten kiveä helposti löytyvän, sillä ongelma on yleismaailmallinen. Tamperelaisten palveluiden saatavuuden rajoittaminen ei kuitenkaan ole oikea eikä kestävä ratkaisu.