Terveys ja toimintakyky

************************************************************************

Potilaan hyvä hoito -ohjekirja

 

************************************************************************ 

TERVEYDENHUOLLON RAHOITUS TULEVAISUUDESSA
 
Terveydenhuollon rahoituksen ja järjestämisen tavat herättävät kysymyksiä, muutoksia on luvassa, mutta minkälaisia?
 Tilaisuus la 19.2. klo 12.00-14.00 Tampereen pääkirjasto Metso ls 1
 

12.00       
Avaus: Minna Sorsa (TtM)
 
12.05-12.25  
Päivi Sillanaukee, Sosiaali- ja terveysministeriö: Erilaisten rahoitusmallien vertailua, tulevaisuuden tarpeet ja visiot terveydenhuollon rahoituksesta
 
12.25-12.45  
Oskari Auvinen: Terveyspalveluiden rahoitus Pirkanmaalla
 
12.45-13.15 
Osmo Soininvaara: Miten terveydenhuollon palvelut voisi tulevaisuudessa rahoittaa?
 
13.15-13.30
Kommenttipuheenvuorot: Marco Roth (TtM), Tarja Soukko (YM), Hanna Tainio (Lääket.tri)
 
13.30-14.00
Keskustelu
 

********************************************************************

29.1.2011

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä

Terveydenhuolto Suomessa maailman kolmeksi epätasa-arvoisinta

 
Terveydenhuolto on Suomessa pääosin laadukasta ja hyvin järjestettyä. Viime vuosikymmenten aikana kansalaisten terveys on parantunut, mutta terveyserot eri sosiaaliluokkien ja alueiden välillä ovat kasvaneet. Helsingissä eri kaupungin eri osien välillä on todettu olevan jopa yhdeksän vuoden ero eliniän odotteessa. Ero on kasvussa. OEDC:n tutkimuksen perusteella terveydenhuolto Suomessa on maailman kolmanneksi epätasa-arvoisinta USA:n ja Meksikon jälkeen.
 
Yhtenä syynä tähän on meidän rahoitusjärjestelmämme. Suomessa terveydenhuoltoa rahoittavat kunnat, valtio, työnantajat, kotitaloudet, Kela ja yksityiset vakuutusyhtiöt. Tätä kutsutaan monikanavaiseksi rahoitukseksi.
 
Monikanavaiseen rahoitukseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Hyvät puolet kanavoituvat pääosin hyvätuloisille asiakkaille, mm. siksi, että heillä on varaa hakeutua yksityissektorille hankkimaan terveyspalveluita. Tehokas ja laadukas työterveyshuolto tarjoaa hyvät ja kattavat terveyspalvelut työssäkäyville. Mutta entä työelämän ulkopuolella ovat, kuten työttömät ja eläkeläiset, sekä kasvava ikäihmisten, kroonisesti sairaiden ja köyhien lapsiperheiden joukko? Heille on tarjolla vain rapautuvat julkiset palvelut. Nekään eivät ole käyttäjälleen ilmaisia, vaan Suomessa käyttäjämaksut ovat Euroopan mittakaavassa korkeita.
 
Julkisten palveluiden kehittäminen on jäänyt jälkeen, kunnat ovat pyrkineet siirtämään kustannuksia sairausvakuutuksen maksettavaksi ja päinvastoin, ja osaavaa henkilöstöä on siirtynyt julkisesta terveyshuollosta yksityiselle. Kaiken kaikkiaan monikanavainen rahoitusjärjestelmä on mahdollistanut ns. osaoptimoinnin, joka ei ole potilaan tai julkisen terveydenhuollon etu.
 
STM asetti syyskuussa laajan asiantuntijatyöryhmän valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön peruslinjauksia. Työryhmä julkaisi loppuvuodesta väliraportin, jonka mukaan järjestämis- ja rahoitusvastuu on oltava samassa organisaatiossa, palveluiden jatkuva kehittäminen on osa järjestämisvastuuta, sitä tulee tukea alueellisesti ja valtakunnallisesti sekä palveluiden järjestämiseksi on oltava riittävän suuret väestöpohjat.
 
Lähtökohta julkisen terveydenhuollon kehittämiselle on aivan oikea. Mutta löytyykö tulevista päättäjistä riittävästi poliittista tahtoa ja uskallusta ryhtyä toimeen terveydenhuollon ja sen rahoitusjärjestelmän uudistamiseksi? Meillä alkaa olla jo kiire.
 
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori

 

************************************************************************

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä 31.12.2010

Ei yksityisiä lääkärifirmoja TAYS:iin

 
Eduskunta hyväksyi viime töinään ennen joululomaa sairausvakuutuslain muutoksen, jolla kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa annetusta yksityisestä sairaanhoidosta maksetaan sairaanhoitokorvaus sairausvakuutuslain perusteella. Lain muutos tulee voimaan maaliskuun 2011 alusta.
 
Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi TAYS:n tiloihin voisi tulla vuokralaiseksi yksityinen terveyspalveluita tuottava yhtiö. Potilaat voivat hakeutua sinne suoraan ja saavat siellä annetusta hoidosta sairausvakuutus- eli kela-korvauksen. Tämähän on nyt käytäntö, kun potilasta hoidetaan yksityisellä lääkäriasemalla.
 
Lain muutosta voidaan puolustaa sillä, että sairaaloiden tilat ja laitteet saadaan näin tehokkaampaan käyttöön, kun niitä voidaan käyttää myös iltaisin. Asiassa on kuitenkin monia ongelmia. Vuorattaessa julkisen terveydenhuollon tiloja yksityiselle toimijalle nousee esiin kysymys siitä, millä perusteella toimija valitaan. Todennäköisesti valinta joudutaan suorittamaan kilpailutuksella. Tunnetusti tämä suosii erityisesti suuria kansainvälisiä yrityksiä.
 
Toiminnan järjestämisessä on myös useita hankalasti ratkaistavia käytännön kysymyksiä, kuten mm. sairaalalaitteiden ja potilastietojärjestelmien käyttö ja tähän liittyvät tietoturva- ja muut turvallisuuskysymykset, henkilöstön osallistuminen toimintaan ja siitä maksettavat korvaukset sekä sairaalan tukipalveluiden käyttö.
 
Tämän lisäksi järjestelmällä tuodaan jo poistettuun erikoismaksuluokkaan verrattava käytäntö julkiseen terveydenhuoltoon. Tämän näkemyksen myös arkkiatri Pelkonen on julkisuudessa esittänyt ja ilmaissut siitä huolestumisensa. Uusi järjestelmä tarjoaa suoran ohituskaistan hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon ilman perusterveydenhuollosta kirjoitettua lähetettä erikoissairaanhoitoa antavaan julkiseen yksikköön. Selvää on, että järjestelmä tulee suosimaan parempituloisia ja lisää alueellista epätasa-arvoa. Ajankohtainen kakkonen käsitteli asiaa myös tv-ohjelmassaan (21.12) ja kysyi, että onko oikein verovaroin tukea tätä selvästi varakkaimmille tulevaa hyötyä. Mielestäni tämä on oleellinen kysymys.
 
Viime aikoina on keskusteltu paljon terveydenhuollon monikanavaisesta rahoituksesta, siihen liittyvistä ongelmista ja ns. osaoptimoinnista. On myös esitetty ratkaisuja monikanavaisesta rahoituksesta luopumiseksi. Viimeksi THL antoi siitä oman esityksensä (17.11). Nähdäkseni monikanavaisen rahoituksen purkamiseen on laaja poliittinen tahto. Nyt tehty kela-korvauksen laajentaminen koskemaan kunnallisissa terveydenhuollon tiloissa annettavaa yksityistä sairaanhoitoa on laajennus entiseen järjestelmään, eikä sitä voi nähdä tässäkään valossa tarkoituksenmukaiseksi.
 
Hanna Tainio
Lääketieteen tohtori
Valtuutettu (sd)

***********************************************************************

13.10.2010

 Melipidekirjoitukseni Aamulehdessä

Valtuutettu Vesa Eskola kirjoitti (AL 9.10.) ansiokkaasti Acutan ruuhkista ja esitti niihin ratkaisuna "varikkovastaanoton" perustamista. Eskolan mukaan sinne keskitettäisiin ne asiakkaat, jotka eivät tarvitse mitään lisätutkimuksia, vaan pelkkä lääkärin tekemä taudin määritys ja annettu hoito riittävät. Kyseinen vastaanotto voitaisiin Eskolan mukaan hankkia yksityiseltä toimijalta ja siinä voitaisiin soveltaa esimerkiksi palvelusetelijärjestelmää.
 
Olen Eskolan kanssa samaa mieltä siitä, että osa Acutaan hakeutuvista potilaista saa avun vaivaansa ilman laajoja tutkimuksia. Täten he eivät aina tarvitse näin hyvin varustettua päivystysvastaanottoa. Itse en kuitenkaan kannata yksityiseltä näille potilaille hankittavaa palvelua.
 
Perusteluna tähän näkemykseeni on se, että potilas ei aina pysty arvioimaan oirettaan tai sairauttaan niin, että osaa hakeutua oikealle vastaanotolle. Joskaan ei hoitaja tai lääkärikään aina alkuvaiheessa tee oikeaa arviota potilaan tilanteesta. Myös erilaisten toimijoiden, kuten sairaanhoitopiirin, kaupungin ja yksityisen toimiminen saman katon alla, esim. Acutan tiloissa, tuo käytännön hankaluuksia mm. tietojärjestelmien ja henkilökunnan joustavan käytön osalta. Siksi äkillisesti sairastuneella, riippumatta oletetusta tutkimustarpeesta, tulee päivystysaikaan olla yksi osoite, johon hän hakeutuu. Tämän paikan osoite on Acuta, ja siellä on vain yksi toimija. Tällä hetkellä tämä on sairaanhoitopiiri.
 
Päiväaikaan ensisijainen paikka, josta potilas saa avun, on oma terveysasema. Tosin Tampereella, aivan kuten Eskolankin toteaa, terveysasemiin ei ole varsinkaan kesäaikaan resursoitu riittävästi, jotta ne pystyisivät tarjoamaan apuaan kaikille tarvitseville.
 
Pidän ensisijaisena toimenpiteenä alueellisten terveysasemien toiminnan resursointia sekä nykyisen toimintakulttuurin muuttamisesta siten, että arkipäivisin potilas saa avun omalta terveysasemaltaan ja vielä mieluummin tutulta lääkäriltä. Vakavimmin sairastuneet ja lisätutkimuksia välittömästi tarvitsevat ohjataan Acutaan, samoin kaikki päivystysaikana välitöntä apua tarvitsevat.
 
Tampereella on viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla ulkoistettu palveluja mm. valtuutettu Eskolan edustaman vihreiden ryhmän tuella. Ulkoistamiseen liittyy suuria riskejä. Mielestäni terveyspalveluiden tuottamisessa markkinavoimille ei tule antaa liian suurta valtaa.
 

************************************************************************

Mielipidekirjoitukseni Aamulehdessä 30.7.2010 koskien yhtyispäivystyspiste Acutan ongelmia

 

 

XL:n jyräämät terveysasemien kesäsulut syynä Acutan ongelmiin

 
 
Heinäkuun aikana on uutisoitu useita kertoja Ensiapu Acutan perusterveydenhuollon lähes kestämättömästä tilanteesta. Potilaita on käynyt heinäkuussa 1300 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.
 
Tärkeimmät syyt potilasmäärän näin suureen kasvuun ovat poikkeuksellisen kova helle, joka käy erityisesti vanhusten ja sydän- ja hengityselinsairaiden terveyden päälle sekä helteeseen sivuilmiöinä liittyvä runsas alkoholinkäyttö ja onnettomuudet. Mutta erittäin merkittävänä syynä potilasmäärän n. 40 %:n kasvuun ovat kuuden viikon mittaiset alueellisten terveysasemien sulut täällä Tampereella.
 
Avopalveluiden johtokunta päätti keväällä, että näin laajoja terveysasemien sulkuja (vain kolme asemaa jää auki) ei pidä toteuttaa heinäkuussa, mutta kaupunginhallituksen XL-ryhmä kokoomuksen ja vihreiden johdolla muutti päätöksen ja toteutti sulut vedoten kaupungin tiukkaan talouskuriin. Me demariedustajat äänestimme laajoja sulkuja vastaan peläten siitä aiheutuvia ongelmia kuntalaisten perusterveydenhuollon palveluihin.
 
Säästöillä ei meidän mielestämme saa vaarantaa ihmisten terveyttä, kuten nyt on käynyt.  
Tamperelaisessa perusterveydenhuollossa on tavoitteena, että oma terveysasema hoitaa mahdollisimman kattavasti alueensa potilaat, myös äkillisissä sairauksissa. Vain silloin, kun oma terveysasema ei ole auki eli ilta- ja yöaikaan, potilaat hakeutuvat Acutaan.
 
Käytännössä tämä malli ei ole aina toiminut toivotusti. Syynä tähän on ollut esimerkiksi se, että lääkäriaikoja ei ole saanut omalta terveysasemalta. Tämä on taas johtunut vaikeuksista saada lääkäreitä tietyille terveysasemille. Tampereen maine työnantajana, erityisesti terveydenhuollossa, on ollut huono. Tärkeimmät syyt tähän ovat suuret vastuuväestöt, työn pakkotahtisuus sekä ympäristökuntia ja vuokralääkärifirmoja huonompi palkkaus.
 
Mielestäni Acutan ongelmiin voidaan vaikuttaa kahdella tavalla. Ensiksi huolehtimalla siitä, että siellä on riittävästi henkilöstöä myös ruuhkahuippujen aikana. Nykyisen kaltaiset potilasmäärät yhtä lääkäriä kohden ovat täysin kohtuuttomat. Henkilöstö uupuu ja potilasturvallisuus kärsii. Toinen tapa, joka on vähintään yhtä tärkeä, on turvata alueellisten terveysasemien riittävä toiminta myös kesäaikana. Ne muodostavat toimivan perusterveydenhuollon perustan, jota muut palvelut täydentävät.
 
Potilasturvallisuus ei saa säästöjä tavoitettaessa vaarantua. Kuka kantaa lopulta vastuun, kun jotain ikävää tapahtuu? Kuka haluaa enää työskennellä Acutan perusterveydenhuollon päivystyksessä? Selvää on, että tämän kesän kaltaisia terveysasemien sulkuja ei saa enää seuraavina kesinä toteuttaa. ”Väärässä paikassa säästäminen tulee usein lopulta kalliimmaksi” pätee tässäkin asiassa.

 

************************************************************************

PUHEENI SDP:N PUOLUEKOKOUKSESSA JOENSUUSSA 27.5.2010

 

.

Terveyspalveluiden kattavuus, saatavuus, tasa-arvoisuus, kasvavat alueelliset ja sosiaaliryhmien väliset terveyserot sekä valmisteilla oleva terveydenhuoltolaki puhuttavat tänä päivänä. Lähivuosien mittavat haasteet, kuten väestön ikääntyminen, alati kallistuva erikoissairaanhoito, kuntien talousahdinko, pula ammattitaitoisesta henkilöstöstä sekä tuottavuuden ja tehokkuuden vaatimus, ovat nostaneet esiin terveydenhuollon palvelujärjestelmän välttämättömän uudistustarpeen.

.

Meidän sosialidemokraattien tavoite on riittävän kokoiset, työssäkäyntialueeseen perustuvat kunnat, joilla on vahvat taloudelliset hartiat järjestää itse palvelunsa. Kunnan palveluita täydentävät yksityiset, kolmannen sektorin ja ns. yhteiskunnallisten yritysten palvelut. Perusterveydenhuollon palveluiden ulkoistaminen kokonaan yksityisille ns. lääkärifirmoille tulee ehdottomasti lopettaa. Monissa tutkimuksissa on todettu ulkoistettujen palveluiden tulevan paitsi kalliimmiksi olevan myös laadultaan heikompia ja vaikeasti valvottavia.

.

Terveydenhuollon uudistuksessa on keskeistä vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Riittävän suureen väestöpohjaan pohjautuva terveyskeskus takaa palveluiden häiriöttömän tuottamisen kaikkina aikoina. Henkilöstölle se takaa mielekkään työympäristön ja mahdollisuuden mm. konsultaatioihin ja koulutukseen. Perusterveydenhuoltoa tukevat peruserikoissairaanhoidon palvelut. Ne ovat merkittävimpien kansantautien hoidon osalta tuotu perusterveydenhuoltoon, esimerkiksi siten, että aluesairaala on osa kunnan perusterveydenhuoltoa. Sosiaalipalvelut toimivat kiinteässä yhteydessä käytännön arjen työssä, eikä vain hallinnollisena ratkaisuna. Harvinaisten ja vaatien sairauksien hoito on keskitetty ylipistosairaaloiden erityisvastuualueilla.

.

Esitykset kansallisesta terveysrahastosta tai maakunnallisesta terveydenhuollon järjestämistavasta eli ns. Kainuun mallista, pitää ampua välittömästi alas, sillä niiden myötä kunta ja kuntalaiset ovat palveluiden maksajina, mutta niiden järjestämisestä päätetään muualla. Tämä on vastoin kunnallista itsemääräämisoikeutta.

.

Hallitus on valmistellut uutta terveydenhuoltolakia pitkään ja huonolla menetyksellä. On vaarana, että uusi laki on susi jo syntyessään. Se on vaikeaselkoinen ja ristiriitainen. Vanha järjestämistapa jää toistaiseksi voimaan, vaikka pikaista uudistusta tarvitaan.

.

 

Menee vielä lähes vuosi siihen, ennen kuin maassa on uusi ja toivottavasti nykyistä toimintakykyisempi hallitus. Hallitus, joka tuntee vastuunsa kansalaisten peruspalveluista ja ryhtyy pikaisesti uudistamaan sekä terveydenhuollon rakenteita että sen monikanavaista rahoitusjärjestelmää. Toivottavasti me olemme mukana tässä työssä, sillä meidän demareiden näkemystämme tarvitaan. Sutta ei saa enää syntyä!

 

 

 

 

.

.

**************

.

 

VALTUUSTON KOKOUS 21.1.2009

 

Sosialidemokraattien valtuustokauden 2009-2012 hyvinvointipalveluiden ”kärkien” esittely

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

 

Aluksi muutama sana todellisuudesta tänään Tampereen vanhusten huollossa. Vuodenvaihteen flunssa-aalto on jälleen kerran nostanut esiin ongelmat tamperelaisessa vanhusten huollossa ja ennen kaikkea vanhusten jatkohoitopaikkojen saatavuudesta. Ongelma ei ole uusi, mutta se on nyt kärjistynyt, jopa kriisiytynyt johtuen vanhusten kasvavasta määrästä. Hatanpään päivystysaseman käytävillä makaa vanhuksia jopa useita vuorokausia olosuhteissa, jotka eivät vastaa käsitystä hyvästä hoidosta. Monet lähetetään TAYS:n ensiapuun, koska muutakaan paikkaa ei huonokuntoisille vanhuksille ole. TAYS:n ensiapu puolestaan pullistelee potilaista, ja sänkyvarastosta on jouduttu hakemaan jopa kaikki varasängyt käyttöön. Samaan aikaan hoitohenkilöstö työskentelee jaksamisensa äärirajoilla. Myös TAYS:n osastoilla monet potilaat odottavat erikoissairaanhoidon tarpeen päätyttyä pääsyä jatkohoitopaikkaan, ja ns. siirtoviivemaksut kasvavat. Ongelman ratkaisuksi kaavailtu Pikonlinnassa elokuussa avattu ns. siirtoviiiveosasto on sekin täynnä. Viime vuonna Tampere maksoi siirtoviive- eli sakkomaksua 2,3 miljoonaa euroa! Lääkärin työajasta kuluu kohtuuttoman paljon puhelimassa metsästäessä vuodepaikkaa kotona pärjäämättömälle vanhukselle.

 

Tämä on siis arkipäivää Tampereella. Joulukuussa julkaistiin Kuntamaisema Oy tekemä selvitys Tampereen ikäihmisten palveluista. Selvityksen tekijä Eero Vaissi nostaa esille montakin epäkohtaa ikäihmisten palvelujärjestelmässä. Yksi keskeisimmistä on

akuutti- ja kuntoutuspaikkojen puute. Valtakunnallisten arvioiden mukaan yli 75-vuotialle pitäisi olla akuutti- ja kuntoutuspaikkoja 4-5 kertaa enemmän kuin Tampereella tällä hetkellä on. Käytännössä sairaansijoina tämä tarkoittaa 300 vuodepaikkaa. Kysymyksessä eivät kuitenkaan ole uudet vuodepaikat eli uutta sairaalaan ei tarvitse rakentaa, vaan paikat on saatavissa uudelleen organisoimalla nykyisistä vuodepaikoista, kunhan asiakkaat sijoitetaan oikeille, kuntoaan vastaaville paikoille. Tällä hetkellä Tampereella on paljon sellaisia vanhuksia laitoshoidossa, jotka pärjäisivät omassa kodissaan, jos saisivat sinne riittävästi palveluita.

 

Me sosialidemokraatit haluamme kehittää vanhusten huoltoa. Tarvitaan kuntoutusta ja kuntoutusosaamista kaikkialla, missä vanhukset kohtaavat palvelut. Lisäksi tarvitaan sekä asukkaalle hyvä asuin- ja hoitoympäristö että työntekijälle hyvä työympäristö, jossa voidaan hyödyntää paras mahdollinen, asiakaslähtöinen turva- ja hoivateknologia. Me haluamme kehittää Koukkuniemen aluetta kokonaisvaltaisesti perusparannus- ja lisärakentamisohjelman mukaisesti. Tampereella tarvitaan erityisesti lisää tehostettua palveluasumista.

 

Ikäihmisten määrän kasvaessa omaishoidon merkitys kasvaa entisestään. Tällä hetkellä kaikki kriteerit täyttävät saavat omaishoidon tukea, mutta onko kriteerit tehty liian tiukoiksi? On. Valtakunnallisten suositusten mukaan meillä on omaishoidon tukea saavia aivan liian vähän. Jotta ikäihmiset selviävät omassa kodissaan mahdollisimman pitkään tarvitaan sinne riittäviä palveluita myös iltaisin ja öisin. Se on meidän tavoitteemme.

 

Lapset ja nuoret eivät saa joutua laman sijaiskärsijöiksi, kuten kävi 1990-luvulla. Me haluamme panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, enkä tyydy korjaamaan vain häiriöitä. Koko perheen hyvinvointia arvioidaan säännöllisesti yhdessä perheen kanssa, ja ongelmiin puututaan jo alkuvaiheessa tuomalla tuki perheiden lähelle. Säännöllisiä tapaamisia on muutaman vuoden välein aina lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Tällä estettään myös nuorten miesten putoaminen yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle. Hyvinvointineuvolat tarvitsevat lisää toimintaresursseja, nykyisellään ne voivat raapaista pinnalta ongelmia. Oppilashuolto on myös saatava ajan tasalle. Samoin koulukiusaamisen suhteen on otettava käyttöön nollatoleranssi. Jokaiselle alle 25-vuotialle taataan työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka.

 

Pienet ryhmäkoot perusopetuksessa ja päivähoidossa ovat lastemme hyvinvoinnin ja oppimisen edellytys. Me haluamme tehdä Tampereesta lapsiperheiden hyvinvoinnin ykköskaupungin. Olemme valmis myös panostamaan tähän taloudellisesti.

 

Kaupunki tuottaa perusterveydenhuollon palvelut pääsääntöisesti itse. Tällä taataan kuntalaisten tasavertaisuus palveluiden saannissa. Meidän tulee kiinnittää erityistä huomiota sosiaali- ja terveydenhenkilöstön saatavuuteen. Turha puhua kattavista ja laadukkaista palveluista, jos lääkäreitä ja hoitajia ei ole. Jos meillä on riittävästi osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä, on meillä kaikki edellytykset vastata haasteisiin, kuten mm. hoitoketjujen toimivuuteen ja hoitotakuun toteutumiseen.

 

Hyvät kuulijat

 

Satakunnan sairaanhoitopiriin sitovissa toiminnallisissa tavoitteissa on, että ketään potilasta ei makuuteta käytävällä, vaan jokainen saa vuodepaikan potilashuoneesta. Aluksi se jopa vähän hymyilyttää, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, tähän sisältyy merkittävä periaate, joka lähtee toisen ihmisen kunnioittamisesta ja inhimillisyydestä. Kun me täällä Tampereella olemme toteuttaneet saman, voimme olla ylpeitä hyvästä hoidosta. Se on meidän sosialidemokraattien tavoite.

 

 

 

Aamulehti 19.6.2007

TERVEYSMENOJEN ALIBUDJETOINNIN ON LOPUTTAVA

Terveydenhuollon kustannusten osuus kuntien kokonaismenoista on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näistä kustannuksista erikoissairaanhoidon osuus on lähes 60 %. Vuonna 2005 erikoissairaanhoidon osuus kuntien käyttötaloudesta oli 15 %.

Syytkin terveydenhuollon kustannusten kasvuun pääosin tiedämme. Väestön ikääntyessä palveluiden tarve kasvaa. Ennen parantumattomiksi katsottuihin sairauksiin on tullut uusia hoitomuotoja, jotka lisäävät elinvuosia. Valitettavasti kuitenkin nämä uudet hoitomenetelmät, teknologiat ja lääkkeet ovat entistä kalliimpia. Vuosittainen lääkekustannusten nousu on ollut noin 10 % ja esimerkiksi USA:ssa on arvioitu, että erikoissairaanhoidon kustannusten noususta jopa puolet johtuu uusista teknologioista.

Myös potilaat ovat entistä vaativimpia. Monet haluavat erikoislääkärille ja tämän vuoksi lähettämiskynnys perusterveydenhuollosta jatkotutkimuksiin ja – hoitoon on selvästi madaltunut. Päivystysasemilla työskentelee ns. vuokralääkäreitä, jotka eivät tunne potilaita entuudestaan ja tällöin potilaita lähetetään joskus turhaan erikoislääkäriin hoitoarviota varten, mikä lisää kustannuksia.

Merkittävä kustannustekijä on myös ns. medikalisaatio eli moneen, ennen luonnollisena pidettyyn asiaan haetaan apua lääketieteestä ja lääkkeistä. Parantunut palveluiden tarjonta lisää niiden kysyntää.

Viime vuosien terveydenhuollon merkittävin kustannustekijä on ollut ns. hoitotakuu, joka on taannut potilaiden pääsyn hoitoon määräajassa. Myönteisyydestään huolimatta se on kuitenkin lisännyt kuntien erikoissairaanhoidon kustannuksia huomattavasti enemmän kuin sitä säädettäessä arvioitiin. Hoitojonot on nyt saatu pääosin purettua, mutta erikoissairaanhoidon kustannukset näyttävät jääneen korkealle tasolle.

Vuonna 2006 Tampereen kaupungin osti Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä erikoissairaanhoidon palveluita n. 137 miljoonalla eurolla. Tälle vuodelle Tampereella budjetoitiin näihin palveluihin n. 132 miljoonaa euroa. Tässä vaiheessa vuotta on jo nähtävissä, että kyseinen summa ei tule riittämään. Nyt jo arvioidaan tarvittavan lisää 13,6 miljoonaa euroa. Valtuusto hyväksynee kesäkuun kokouksessaan 10 miljoonan euron määrärahalisäyksen sairaanhoitopiiriltä ostettaviin palveluihin, mutta senkin jälkeen rahaa puuttuu vielä useita miljoonia euroja. Nämä puuttuvat miljoonat on tarkoitus saada loppuvuoden aikana kokoon erilaisilla toiminnallisilla järjestelyillä, joista yksi on TAYS:aan lähettävien tamperelaisten potilaiden määrän vähentäminen. Täten lähetteen saaminen sinne ei olekaan enää itsestään selvyys tamperelaisille.

Voisi kuvitella, että vuosien kokemuksista viisastuneena emme tietoisesti alibudjetoisi erikoissairaanhoidon menoja ensi vuodelle. Huomioiden erikoissairaanhoidon kustannuskehitys oikeutettuine terveydenhuoltoalan palkkatarkistuksineen voimme varmuudella ennustaa, että kaupunginhallituksen ensi vuodelle hyväksymä raami terveydenhuollon palveluihin ei tule riittämään. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliiton edustaja esittivätkin kaupunginhallituksen kokouksessa 8 miljoonan euron lisäystä budjettiraamiin käytettäväksi erikoissairaanhoitoon, mutta XL-ryhmä tyrmäsi järkevän ja perustellun esityksen. Tällä olisimme halunneet varmistaa tamperelaisille hyvät terveydenhoidon palvelut.

NykyTampere-lehdessä kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Riitta Koskinen kirjoittaa viitaten tähän lisäysesitykseen, että vasemmisto halusi jakaa kaupunkilaisten rahaa kaikille. Kyse oli erikoissairaanhoidon palvelujen turvaamisesta. Itse näen parempana varata rahaa riittävästi tässä vaiheessa kuin tehdä lisäyksiä talousarvioon vuoden mittaan ja tehdä lähes paniikinomaisia supistuksia palvelutarjontaan. Arvostan kaupungin talousjohtoa, mutta tässä asiassa olisi varmaan miettimisen paikka. Myös pormestarilta odottaisin jämäkämpää johtamista mm. tässä tärkeässä asiassa.

Ensi vuodelle Tampereen kaupungin kokonaismenojen kasvutavoite on 4,2 %. Tavoite on haasteellinen, kun huomioimme terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kasvupaineet sekä tulevat suuret investoinnit, kuten mm. Vuores, Ratina ja Särkijärven eritasoliittymä.

On selvää, ettei Tampereenkaan vahva talous kestä tällaista menojen kasvua. Jos menojen kasvuprosentti ylittää jatkuvasti 4%:a, kuten näyttää käyvän, tarvitsemme ratkaisuja kaupungin tulojen lisäämiseksi tai vaihtoehtoisesti menojen karsimiseksi. Tälle vuodelle näyttää verotuloja ja myyntituloja kertyvän vielä odotettua enemmän, mutta tuskin näin tapahtuu jatkuvasti.

Mielestäni poliittisten päättäjien tulee suhtautua vakavasti hyvinvointipalvelujen turvaamiseen. Uskon, että kaikkien yhteinen etu on panostaa riittävästi terveydenhoidon palveluihin. En tarkoita, että meidän tulee toimettomana alistua erikoissairaanhoidon kustannusten nousuun, vaan ratkaisuja tähän tulee hakea asiantuntijavoimin, kuten nyt tehtäneen. Joskaan en usko viisasten kiveä helposti löytyvän, sillä ongelma on yleismaailmallinen. Tamperelaisten palveluiden saatavuuden rajoittaminen ei kuitenkaan ole oikea eikä kestävä ratkaisu.