Omalääkäri
 |
Omakotiviesti 4/2008
LEIKKAUKSELLA LAIHAKSI?
Sairaalloinen lihavuus on lisääntyvä terveysongelma länsimaissa, vaikka samaan aikaan osassa maapalloa kärsitään vakavasta aliravitsemuksesta ja ajoittain jopa nälänhädästä. Viime vuosina on lihavuuden hoidossa käytetty entistä enemmän leikkaushoitoa, ja leikattavien määrä kasvaa koko ajan. Tämä tuo haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle sekä kirurgiselle osaamiselle.
Laihdutusleikkaukset aloitti Suomessa Kuopion yliopistollinen sairaala kymmenkunta vuotta sitten. Nyt niitä tehdään lisäksi Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Oulussa ja Lahdessa. Tampereellakin on valmiudet leikkausten aloittamiseen, sillä tarve kasvaa. Tänä vuonna laihdutusleikkauksia tehtäneen noin 400, mutta leikkaustarpeeksi arvioidaan jopa 6 000 - 15 000 leikkausta vuodessa.
Leikkaushoito on tarkoitettu potilaille, joiden painoindeksi on vähintään 35 eli puhutaan jo sairaalloisesta lihavuudesta (painoindeksi saadaan, kun jaetaan henkilön paino pituuden neliöllä, normaali arvo on 18–25). Lihavuuteen liittyy tällöin myös muita terveysriskejä kuten verenpainetautia, sokeritautia, nivelkulumia ja nivelrikkoja. Toisin kuin laihdutuskuurien, leikkauksen tulos yleensä pysyy. Leikkaus kuitenkin soveltuu vain muutamalle prosentille reilusti ylipainoisista ihmisistä. Sitä harkitaan vasta jos ruokavalion muutos ja lääkkeelliset hoidot eivät ole tehonneet. Esteitä leikkaukselle ovat myös psyykkiset sairaudet ja runsas alkoholin käyttö. Ilman potilaan omaa motivaatiota ei leikkausta myöskään kannata tehdä.
Laihdutuslääkkeiden yleinen teho on näiden potilaiden hoidossa melko vaatimaton. Hoito pitää aloittaa noin kymmenellä potilaalla, jotta yhden potilaan paino putoaisi 10 prosenttia kahden vuoden aikana. Paino palautuu entiselleen lääkkeen lopettamisen jälkeen. Lääkkeiden pitkäaikaisturvallisuutta ja vaikuttavuutta pitää vielä tutkia. Siksi leikkaukset ovat syrjäyttäneet ne lähes kokonaan.
Sairaalloisesti lihavien potilaiden elämänlaatu ennen laihdutusleikkausta on huomattavasti huonompi kuin väestössä keskimäärin, mutta leikkauksen jälkeen se yleensä kohoaa keskimääräiselle tasolle. Masennus on yleistä ennen leikkausta, mutta oireet lievittyvät selvästi leikkausten jälkeen. Oireet saattavat kuitenkin palata vuosien kuluttua. Itsetunto kohoaa leikkauksen jälkeen. Potilaat pystyvät paremmin kontrolloimaan syömistään, syövät vähemmän tunnesyistä ja nälän tunne on vähäisempi. Oksentelu on yleistä leikkausten jälkeen.
Leikkaustekniikoita on useita. Paljon käytetty toimenpide on ns. ohitusleikkaus. Siinä pienennetään mahalaukkua ja lyhennetään ohutsuolta, jolloin ruuan imeytymismatka lyhenee. Mahalaukku voidaan kuroa myös pienemmäksi asettamalla panta sen ympärille ja kiristämällä se vyön tapaan. Tällöin mahaan mahtuu huomattavasti vähemmän ravintoa, kun vyö alkaa jo pienen aterian aikana kiristää. Ohitusleikkauksenjälkeen normaalipainon ylittävä paino laskee noin 60–70 prosenttia, ja mahapantaleikkauksen jälkeen noin 40–50 prosenttia.
Amerikkalaistutkimusten mukaan laihdutusleikkaukset vähentävät selvästi kuolleisuutta, ja valtaosalta diabetes häviää vuosien mittaan, samoin uniapnea, ja verenpaine laskee.
Leikkaukset vähentävät huomattavasti suurella osalla (50–100 prosentilla) potilaista lihavuuteen liittyviä komplikaatioita. Näitä ovat tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, uniapnea ja veren korkeat kolesterolipitoisuudet, jotka ovat myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Kahden hyvän tapaus-verrokkitutkimuksen perusteella ohitusleikkaus on tässä suhteessa mahdollisesti mahapantaleikkausta parempi. Leikkaushoito on paras diabeteksen ja verenpainetaudin ehkäisyssä.
Lihavuusleikkausta edeltävä ja sen jälkeinen hoito ovat erityisen tärkeitä. Laihdutus on tiimityötä, ja siihen osallistuvat leikkaavan kirurgin lisäksi ravitsemusasiantuntija, psykologi tai psykiatri sekä hormonitoimintaan erikoistunut lääkäri. Potilas tarvitsee paljon neuvontaa terveistä elämäntavoista ennen ja jälkeen leikkauksen, mahdollisesti jopa vuosien ajan.
Leikkauspäätös tulee tehdä aina pitkään harkiten ottaen huomioon potilaan kokonaistilanne eikä pelkästään esimerkiksi kehon painoindeksiin nojautuen. Muut tavat, kuten oikea ravitsemus ja liikunta, pudottaa painoa ovat aina ensisijaiset. On myös tärkeää selvittää, miten potilas sopeutuu leikkauksen aiheuttamiin muutoksiin, kuten muuttuneisiin syömätottumuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja kehoonsa. Selvää kuitenkin on, että laihdutuskirurgian tarve kasvaa tulevaisuudessa, joten lisäresursseja tarvitaan.
Hyvät Omakotiviestin lukijat!
Olen toiminut lehden kolumnistina jo reilun neljän vuoden ajan. Tänä aikana olen kirjoittanut viitoista artikkelia lääketieteen eri alueilta. Olen yrittänyt valita ajankohtaisia ja yleisesti kiinnostavia aiheita. Olen myös yrittänyt, ainakin hieman, ohjata lukijoitani terveellisien elämäntapojen piiriin. Toivotaan, että olen onnistunut!
Nyt on aika sanoa hyvästit ja luovuttaa palsta seuraajalleni. Kiitos hyvästä palautteesta, jota olen saanut Teiltä. On ollut ilo kirjoittaa.